Väkivalta on
kaikkien uskontojen perusprinsiippi. Kaikki muu tilpehööri on sitten kyhätty
väkivallan ympärille. Täten uskontojen väkivaltainen ydin on pyritti
hävittämään käärimällä antihumanistinen uskomus käärepaperiin. josta
yksinkertaisimmat eivät heti huomaa, kuinka haitallisen kulttiin ja lahkoon he
ovat uponneet. Erityisen raskauttavaksi asian tekee lasten indoktrinointi metodien
ollessa kiristys, korruptio, kaupankäynti sekä uhkailu ja pelottelu.
Ihmiselämä
itsessään on näille uskonharhaisille vierasta. Ihmiselämän arvon määrittelee
kuvitteellinen taivasheppu. Abrahamilaisten taivasheput ovat sen sortin
sadisteja, että heille ihminen kelpaa väkivallan uhriksi tai kosmiseksi
pelinappulaksi.
Vaikka noita
abrahamilaisten taivasheppuja ei olekaan olemassa, niin pahoista deluusioista
kärsivät ihmiset toimeenpanevat milloin mitäkin teurastuksia, koska ihmiset
muka ansaitsisivat sellaista kohtelua. Tämäkin kuvottavuus on paketoitu
synniksi, mutta kun synti ei ole millään tavoin reaalimaailman ilmiö vaan yksi
alistamisen muoto sekä oiva keino oikeuttaa väkivalta.
Kaikesta
edellisestä voidaan päätellä, että uskovat ovat antihumanisteja: maltilliset
antavat oikeutuksen kuvottavuuksiin ja radikaalit fundamentalistit panevat
kuvottavuudet toimeen ollen oikein esimerkillisiä taivasheppujen kirjanpidossa.
Sekä maltilliset
että fundamentalistiset radikaalit seurustelevat olemattomien olioiden kanssa
ja se kertoo todella paljon heidän psyykensä tilasta. Milloin korvaan
kuiskuttelevat jumalat ja saatanat, toisinaan demonit ja muut kuvitteelliset
oliot kuten puhuvat käärmeet ja aasit. Harhat ovat harhoja ja harhojen ne
uskonnollisetkin harhat ovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti