tiistai 30. lokakuuta 2018

Kylmää kaljaa, MAGA, konservatiiviset mielipuolet


Vaaliblogi
Lokakuun 30. 2018 tiistai

Vaalit lähestyvät ja uima-altaan reunalla sijaitsevassa kisastudiossa lämpötila kasvaa, eikä kylmä kaljakaan viilennä oloa. Tämä on amerikkalaista nykypolitiikkaa ja se pistää hikoilemaan.

Kliseiset vaalisloganit ovat palanneet: MAGA ja muut typeryydet ovat taas täällä. Muurikin pitäisi rakentaa, mutta kun duunarit ovat Meksikosta ja Meksikon vielä pitäisi maksaa tuo muuri, niin odotettavissa on tyhjää suuruudenhullutta. MAGA tarkoittaakin ainoastaan megaloMAGAA, megalomaanisuutta ja muuta sellaista, joka on vastenmielistä jo pelkän retoriikan tasolla. Asiat ovat enemmän vinksahtaneita kuin kukaan olisi koskaan osannut aavistaakaan. Tämä on Amerikka!

Aivojen nyrjähtäminen koskee kymmeniä miljoonia amerikkalaisia. Tuloksena on joukkopsykoosi, jolla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä jungilaisen kollektiivisen alitajunnan kanssa. Amerikka on yhtä kuin megaloMAGA. Kun riittävän suuri joukko haluaa hulluutta, niin sitähän se saa ja päälle vielä paljon lisää aivan ainutlaatuista hulluutta. Hulluudella ja idiotismilla on kuitenkin huima ero, mutta nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä niistä on tullut synonyymeja.

Psykooseja voidaan hoitaa, mutta voidaanko kansallista joukkopsykoosia hoitaa? MegaloMAGAt tarvitsivat vahvaa lääkitystä. Yksilötasolla jokaisen megaloMAGAn tulisi polttaa jointti ennen kuin alkaa laukoa omia totuuksiaan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Toki jokainen on oikeutettu omaan mielipiteeseensä, mutta kenelläkään ei ole oikeutetta omiin faktoihinsa. Faktat kuuluvat kaikille riippumatta siitä kuinka kilahtanutta megaloMAGAan pohjatutuva ajattelu on.

Konservatismista on tullut idiotismia, joka sekin tarkoittaa megaloMAGAa. Presidentti on nykymuotoisen idiotismin personifikaatio. Konservatiivit huorasivat oman rehellisyytensä ja arvokkuutensa pelkän vallan takia. Vaalit lähestyvät ja paniikki kasvaa, sillä konservatiivit eivät ole onnistuneet yrityksestä huolimatta paaluttamaan valtaansa, vaikka heillä on ollut kaksi vuotta aikaa toimia. Konservatiivinen idiotismi ei onneksi ole kaikkien mahdollisten instituutioiden ominaispiirre. Instituutiot ovat kärsineet konservatiivisesta idiotismista, mutta ne kaikki eivät ole kuitenkaan romahtaneet; eivät ole vaikka paine on ollut jopa rajun väkivaltainen. Instituutioissa toimii onneksi paljon järjissään olevia ihmisiä, mutta sekään ei ole ehkäissyt ylilyöntejä. Heidänkin kestokykynsä on kovalla koetuksella ja juuri tämän varaan konservatiivit laskevat: kukaan ei kestä heidän vittumaisuuttaan kovin pitkään.

Vajaa kaksi viikkoa aikaa vaaleihin ja republikaanien kampanjointi on saanut ikäviä piirteitä. Ei uskoisi, että vielä vuonna 2018 keskeiset vaaliteemat olisivat rasismi, viha, väkivalta ja muu sellainen, jonka tulisi kuulua menneisyyteen. Asiakysymykset eivät enää koske konservatiiveja vaan heistä on identiteettipolitiikan äänitorvia. Identiteettipolitiikka taas tarkoittaa konservatiivien kohdalla valkoisten miesten ylivaltaa. Siitä ei ole apartheid kaukana. Valkoisten ylivallan identiteettipolitiikka taas saa johdannaisia uskonnoista ja muusta häröilystä.

Konservatiivien uskonto tarkoittaakin jyrkintä kristinuskon muotoa, jota voi hyvinkin kutsua hihhuloinniksi. Hihhulointi on syrjäyttänyt kaiken valtavirran kristinuskon. Hihhulointi on nykyisin vallitseva uskonto. Tästä taas on seurannut, että MAGA ja megaloMAGA tarkoittaa samaa kuin hihhulointi. Siitä on vaikea repiä mitään hyviä ja toimivia menettelytapoja.

* * *

Konservatiivien ideologinen bunkkeri on syvä ja se taitaa olla läpäisemätön. Bunkkeria tuskin pystyy vyöryttämään; ei ainakaan demokraattien toimesta. Demokraateilla kun on sama ongelma kuin vihreillä Suomessa: kannatus ei realisoidu äänestyskopissa.

Vallan tavoittelu tuo esiin ihmisten kaikkein ikävimmät piirteet ja taipumukset. Ja tämä koskee republikaaneja, hyvin harvoin demokraatteja. Republikaanisessa bunkkerissa on toisista samanlaisista huolimatta ikävä elää. Bunkkerissa valmistaudutaankin viimeiseen hengenvetoon ja republikaanisen valtakunnan perikatoon.

Bunkkerissa on nykyään samanlainen meno kuin Hitlerin Berliinin bunkkerissa muutama päivä ennen valtakunnan romahdusta.

Amerikkalaisessa bunkkerissa majailevat seniiliä vanhuutta lähenevät itsestään epävarmat harmaantuvat miehet. Tämä joukko vihaa kaikkea intellektuaalisuutta; ts. niitä ihmisiä, jotka vielä lukevat kirjoja muodossa tai toisessa ollen hyvin perillä asioista. Konservatiivinen idiotismi tarkoittaa myös anti-intellektualismia.

Bunkkerissa toimii vain yksi mediakanava, Fox News, ja se kertoo paljon. Foxin tyypillisin katsoja on kyselytutkimusten mukaan 68-vuotias valkoinen mies. Kupla vahvistuu kun informaatio ei jalostu tiedoksi. Siitä Fox pitää hyvän huolen. Vaihtoehtoiset faktat ovat bunkkerin asukkaille oikeita faktoja. Muu maailma pyörittelee päätään tällaisten deluusioiden edessä. 

Menossa ovat viimeiset vaalikierrokset, joissa ikääntyvät miehet ovat suurin yksittäinen äänestäjäsegmentti. Heidän agendansa ei vain vetoa nuorempiin äänestäjiin. Young Republicans on kärsinyt jo vuosia jäsenkadosta. Bunkkeri jää pian tyhjäksi. Tämä herättää pieniä toiveita.

Mahtaa olla kova paikka bunkkerin viimeiselle asukkaalle huomata, että elämä meni tukemalla vittumaisen vihamielisiä asioita? Toisinkin olisi voinut elää, mutta kun näkee uhkia kaikkialla, niin onhan sellainen pelko lamaannuttavaa. Bunkkeri kaiketi tuo turvallisuuden tunnetta olemattomien uhkien edessä.

Nähtäväksi jää, kuinka rosvokapitalistit ja riistetyt ja ryöstetyt mahtuvat samaan bunkkeriin. On paradoksaalista, että riistäjät ja riistetyt kannattavat samaa puoluetta. Olisiko riistettyjen sittenkin kannattanut lukea niitä kirjoja, jotta tietäisivät missä mennään ja mitä tapahtui?

* * *

Amerikkalaiset vaalikampanjat ovat olleet koko liittovaltion olemassaolon ajan likaisia. Likaisuus sai vuoden 2016 vaalikierroksella aivan uusia ulottuvuuksia, kun vaalien kulkuun liittyi paikallisten toimijoiden lisäksi sellaisia toimijoita, joilla pitäisi olla mitään tekemistä vaalien kanssa.

Republikaanien taakse ryhmittynyt uskonnollinen oikeisto on onnistunut demonisoimaan oman viiteryhmänsä ulkopuoliset ihmiset. Näille ulkopuolisille on toki aivan selvää, että demonit eivät ole reaalimaailman olioita, mutta republikaanisessa bunkkerissa elää milloin mitäkin mielikuvitusolioita, joten miksipä ei myös demoneita.

Ensimmäinen likainen vaalikampanja jota seurasin, oli Barry Goldwater vs. Lyndon B. Johnson vuonna 1964. Olihan niitä vaaleja sitäkin ennen, mutta ne eivät vielä silloin kiinnostaneet.

Goldwater oli ihan kaheli, mutta nykymittapuun hän oli aivan siedettävä ehdokas. Tämä syystä että republikaanien ehdokkaat ovat vieneet hulluuden aivan uudelle tasolle. Sellaiset ehdokkaat joutuvat kampanjoimaan likaisin tempuin. Hulluus vetoaa toisiin samanlaisiin, eikä keinoja kaihdeta.

Goldwaterin konservatiivisuus joutikin mennä. Samoin Reaganin edustama konservatiivisuus. Lincolnin republikaanisesta konservatiivisuudesta on ehkä ihan turha puhua nykykonservatiivisuuden näkökulmasta.

Republikaanit tarvitsisivat William F. Buckleyn kaltaisen hahmon lopettamaan puolueen hulluus. Buckleyn ansiosta puolueesta heitettiin ulos likaisiin temppuihin turvautuvat hullut. Nixon sentään säästettiin ja hinta siitäkin oli kova.

Buckleyn juontamat ohjelmat ovat vieläkin katsomisen arvoisia. Niitä löytyy paljon internetin ihmeellisistä arkistoista. Buckleyn ei propagoinut likaisiin temppuihin perustuvaa vihaa vaan hän ohjelmissaan esitettiin älyllisiä argumentteja puolesta ja vastaan.

Ehkä aika kultaa muistot. Vaikka en ollut juuri mistään samaa mieltä Buckleyn kanssa, niin ihan sivistäviä hänen ohjelmansa olivat. Faktatkin olivat silloin vielä faktoja, eikä vaihtoehtoisia faktoja tunnettu.

Buckleyn esiintyminen oli rauhallista, ei nykykonservatiivien räyhäämistä. Buckley näytti siltä, että hänellä oli aina lievä kankkunen. Tuskin kuitenkaan oli.

* * *

Konservatismista on tullut mielipuolisuuden ilmentymä. Hulluus on normi, jotta joku voidaan lukea konservatiiviksi. Sama hulluus joka sai alkunsa USA:n republikaanisesta puolueesta, toimii eri puolilla maailmaa, myös Suomessa.

Konservatiiviset hullut tarvitsevat aina ruumiita. Kuinka monta ruumista tarvitaan ennen kuin hulluus loppuu?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti