Rosvokapitalismin amerikkalainen versio levisi Suomeenkin

Vaaliblogi

Lokakuun 18. 2018 torstai

Rosvokapitalismin amerikkalainen versio levisi Suomeenkin

Kolmen viikon päästä Yhdysvalloissa järjestetään kongressivaalit, joilla on iso merkitys globaalistikin. Politiikka on amerikkalaistunut ympäri maailman, joten ko. kongressivaalit antavat suuntaa siitä, kuinka katastrofaalinen tilanne on, ja kuinka destruktiiviseksi politiikka menee. Kongressivaalien yhteydessä järjestetään paikallisvaaleja, joiden merkitys on tällä hetkellä suurempi kuin ehkä koskaan ennen.

Amerikassa riisto- ja rosvokapitalismi on saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että kurjistuminen koskee jo riittävän isoa joukkoa amerikkalaisia, jotta tuloksena on: a) USA:n imperiumin hajoaminen, b) USA:n vajoaminen kehitysmaaksi tai c) vallankumous. Eurooppa on kulkemassa vauhdilla samaa tietä. Mitään ei ole opittu edellisen vuosisadan kokemuksista kummallakaan puolen Atlanttia.

Historioitsijat Timothy Snyder ja Thomas Frank ovat kirjoissaan, kolumneissaan ja puheissaan kartoittaneet rosvokapitalismin muotoja Yhdysvalloissa viime vuosikymmenten kuluessa. Heidän tuotantonsa on valitettavasti jäänyt vaille suurempaa huomiota. Kyseisten tarkkanäköisten historioitsijoiden materiaalia löytyy runsaasti verkosta.

Franklin D.  Rooseveltin aikana New Dealin tuottamasta varallisuudesta 70 prosenttia meni 90 prosentille väestöstä. Ennestään varakas ylin 10 prosenttia sai siis 30 prosenttia. Onhan sekin kovin eriarvostavaa, mutta ei vielä ihan sietämätöntä.

Vuoden 2008 pankkikriisin jälkeen talouden kohentumisesta seuranneet tuotot menivät 100 prosenttisesti ylimmälle 10 prosentille. Alin 90 prosenttia ei saanut mitään vaan he joutuivat maksamaan vielä rikkaimman desiilin ahneudenkin.

Snyder ja Frank dokumentoivat myös statistiikkaa, jonka perusteella tuon alimman 90 prosentin palkkakehitys on taantunut nyt yli 40 vuotta. Ostovoimakorjattuna tilanne on vieläkin katastrofaalisempi.

Edelleen koulutuskustannukset ovat pelkästään tällä vuosisadalla ajaneet opiskelijat velkakierteeseen. Itseäni erityisesti opiskelijoiden aseman tiukentuminen huolestuttaa. Opistolainojen kokonaissaldo on jo yli triljoona dollaria. Tilanne on paha, sillä näitä lainoja on paketoitu samalla tavoin kuin sub prime-asuntolainoja edellisellä vuosikymmenellä.

Nykyään tohtoriopintoja suorittava joutuu ottamaan lainaa vähintään 70 000 USD per vuosi. Opinnot kestävät suunnilleen neljä vuotta. Tutkinnon suorittaminen lainarahalla tulee maksamaan yli neljännesmiljoonan. Samalla kun alempien tutkintojen rahoittaminen lainalla on yleistynyt, niin velkasaldo on hyvin äkkiä puolimiljoonaa, pahimmissa tapauksissa miljoonan. Rikkaiden lapsilla ei tietenkään ole rahoitusongelmia. Ovatko he riittävän fiksuja tohtoriopintoihin, vaikka rahaa riittää?

Samalla kun palkkakehitys polkee negatiiviseen suuntaan, niin tulevaisuus ei näytä hyvältä. Opiskelu ei vaikuta enää houkuttelevalta ja kouluttamattomalla ei ole edes niitäkään mahdollisuuksia. Tekipä nuori mitä tahansa, tulevaisuus on synkkä. Kurjaliston onkin USA:n suurin yhteiskuntaluokka.

Snyderin ja Frankin dokumentoima muutos ei herätä vähäisimpiäkään toiveita. Minä kuitenkin yritän olla toiveikas: muutama päivä sitten Los Angeles Timesin paperilehti spekuloi sillä, että jos Kaliforniassa kaikki alle 30-vuotiaat äänestäisivät sen mukaan mitä, he ovat ilmaisseet kyselytutkimuksissa, niin ainuttakaan republikaania ei valittaisi; ei edes sheriffiksi niissä piirikunnissa, joissa sheriffi valitaan vaaleilla. Siinä onkin haastetta kerrakseen.

* * *

Kun seuraa suomalaista politiikkaa, niin ei voi olla huomaamatta, että Suomessakin ajatetaan samoja asioita kuin republikaanien konnakopla Yhdysvalloissa. Republikaaneilta on mennyt nykyiseen tilanteeseen pääsyyn melkein puolivuosisataa. Suomessa edetään nopeutetussa aikataulussa ja vauhti on huimaa, edes mutkissa ei jarruteta.

Kaikki em. esitetään välttämättömyyden politiikkana, josta pitkälle tähtäimellä on tarkoitus tehdä ikuisuuden politiikkaa. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa alkanut vaatimus ihmisten tasapuolisesta kohtelusta kaikessa yhteiskunnallisessa toiminnassa romutti syntyperään ja varallisuuteen perustuvan ”luokkayhteiskunnan”. En olisi ikinä uskonut, että silloisen etuoikeutettujen valtansa menettäneet ryhtyisivät nähdyn kaltaiseen vastaiskuun. Resurssithan heillä ovat koko ajan olleet puolellaan, mutta vasta viime aikoina ne resurssit on pantu täysimääräiseen käyttöön, jotta aikoinaan status quona nähty tilanne saataisiin palautettua.

Seuraavat vaalit niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin ratkaisevat sen ovatko kaikki ihmiset ihmisiä.