Eduskunnan tosi-tv löysää jutustelua

Vaalikampanjat saivat eilen vauhtia eduskunnasta, kun siellä jutusteltiin pitkään hallituksen työllisyyteen liittyvistä toimista. Sinänsä on aivan sama puhutaanko työllisyydestä, työllistämistä vai irtisanomisten helpottamisesta pienyrityksissä. Asia ei muutu miksikään.

Täysistunnon seuraaminen olisi vaatinut isoa kaljavarastoja ja tupakkaakin olisi kulunut. Parhaat palat sentään seurasin, eikä tänään ole krapulakaan. Popcornista en pidä, joten paukkumaissikin jäi väliin.

Hallitus ja oppositio yrittivät nokitella toisilleen ja tämä kuuluu asiaan. On siis aika pateettista, että tuollaista nokittelua paheksuttiin. Demokratian kannalta on oleellista, että kansanedustajat saavat sanoa sanottavansa. Ei kaikilta voi odottaa Ciceron retorisia taitoja.

Hallituksen ja opposition nokittelu on oikein tervetullutta vaihtelua sanelupolitiikkaan perustuvaan ”sopimusyhteiskuntaan”. Kolmikanta on sinänsä aivan hyvä lähtökohta, mutta oletus siitä, että se olisi jotain ikuista, ja jolle ei olisi vaihtoehtoja, on jäykkää ajattelua. Väite siitä, että työmarkkinat Suomessa olisivat jotenkin erityisen jäykkiä, ei pidä paikkaansa. Työmarkkinoita koskeva ajattelu on sen sijaan aivan erityisen jäykkää. Työmarkkinoista puhuvat ovat järjestäen kuin rautakangen nielleitä.

Kun ajattelu perustuu menneisyydessä vallinneisiin menettelytapoihin ja samanaikaisesti toimintaympäristön perustavaa laatua oleva muutos on jätetty huomiotta, tuloksena on ollut sopimusyhteiskunnan masinoimia huonoja sopimuksia.

Tällä hallituskaudella oppositiota on viety kuin litran mittaan. Vaalien kynnyksellä oppositio on yrittänyt ryhdistäytyä ja tämä on tietenkin närästänyt ja närkästyttänyt hallitusta. Hallitus ehkä tuudittautui ajatukseen siitä, että he eivät kohtaa vastarintaa. Tällainen tunne kaikkivoipaisuudesta johtaa katastrofiin ja katastrofin partaallahan hallitus on ollut jo toista vuotta. Tulipaloja on sammutettu siellä täällä.

Vetoaminen välttämättömyyteen ja vaihtoehdottomuuteen on sekin niin eilispäivää. Eivät ihmiset niin tyhmiä ole, että omaksuisivat tuollaisen politiikan pureksimatta. Konsensusajattelu kumpuaa juuri näköalattomuudesta, vaihtoehtojen rationaalisen arvioinnin puutteesta. Aikansa konsensusajattelu toimi, mutta kuten tuossa edellä sanoin, maailma on muuttunut ja muuttuu alati kiihtyvällä vauhdilla, joten ristiriidat lisääntyvät ja tulevat lisääntymään.

Tällä vuosisadalla muutama poliittinen puolue on Suomessakin perustanut omia ajatuspajojaan ja ajatushautomojaan. Tulokset ovat olleet aika laihoja. Sama pätee kaupallisiinkin ajatushautomoihin. Poliittisen strategian luominen on perin alkeellista. Suomessa ajatushautomot ovatkin enemmän lobbausjärjestöjä kuin varteenotettavien vaihtoehtojen strategiseen analysointiin tähtääviä organisaatioita.

Tänään eduskunnan tosi-tv jatkuu, kun päästään äänestämään. Ensimmäiset vedot on jo asetettu. Viikon voittajaa ei löytynyt. Huhtikuuhun on vielä pitkä aika, joten seurataan tilannetta.