Valistuksen
ideaali ”vapaus, veljeys ja tasa-arvo” oli siihen mennessä ehkä kaikkein
radikaalein ajatus dokumentoidussa ihmiskunnan historiassa. Tuolta pohjalta on
saatu paljon aikaan, paljon on jäänyt tekemättä.
Yhteiskunnallisen
radikaalin muutoksen kärjessä ovat aina olleet filosofit, enkä tarkoita tällä
pelkästään ammattifilosofeja, jotka toimivat akateemisessa ympäristössä. Toki
heillä on käytössään työkalut ja riittävä oppineisuus muodostaa relevantteja ja
valideja argumentteja, joiden pohjalta voidaan suunnitella muutokseen tähtäävät
toimenpiteet. Filosofia on parhaimmillaan hyvinkin käytännöllistä ja tässä
valistusfilosofia sekä siitä johdetut prinsiipit ovat onnistuneet hyvin.
Ehkä Platon ja
Aristoteles olivat sittenkin oikeassa sen suhteen, että filosofinen viisaus on
politiikassa jopa ratkaisevassa asemassa. Tällainen hieno filosofinen perinne
on kuitenkin nykypolitiikassa tuiki tuntematonta.
Valistuksen ajan
filosofien pioneeritöistä on johdettu esimerkiksi hyvinvointivaltion
prinsiipit, vaikka monet liittävätkin hyvinvointivaltion vasemmistolaiseen
poliittiseen diskurssiin. Valistus ei kuitenkaan ollut järjestelmällisesti
poliittista, mutta valistuksen ideaalit ovat silti säilyneet kun debattia on
aikojen saatossa depolitisoitu ja sitten taas repolitisoitu. Tällainen
aaltoliike on jatkunut nyt vuosisatoja.
Yhteiskuntafilosofia
ja poliittinen filosofia ovatkin nyky-yhteiskunnassa erittäin tärkeitä, sillä
yhteiskuntahan näkee ihmisen nykyään mielellään instrumenttina joidenkin
taloudellisen päämäärien saavuttamiseksi. Tällainen instrumentalismi ei
maksimoi yksilön hyvinvointia.
Tässä blogissa
olen usein pahoitellut intelligentsian flegmaattisuutta nykyisessä
yhteiskuntapoliittisessa debatissa. Muutama dosentti sieltä kentän oikeimmalta
laidalta osallistuu keskusteluun, mutta heidän kohdallaan voi tuntea pelkästään
myötähäpeää, sillä heidän juttunsa ovat tyypillisesti pelkkää bullshittia.
Mitään filosofista viisautta ne tuskin sisältävät.
Ehkä
intelligentsian olisi syytä kaivaa vanhat valistusfilosofian argumentit
naftaliinista ja katsoa voidaanko niitä soveltaa nykymaailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti