Viime viikkoina
olen kirjoittanut aika monta postausta radikaalista yhteiskuntavaikuttamisesta.
En usko, että nykymaailmassa (ei ainakaan nykyisessä Suomessa) päästään sellaiseen
kollektiiviseen radikalismiin kuin 1960- ja 70-luvuilla. Opiskelijaradikalismi
jäi noille vuosikymmenille. Samoin taisi käydä työväenliikkeen radikalismille.
Nykyään
radikaali yhteiskuntavaikuttaminen noudattaa enemmän sissitaktiikkaa. Valitaan
kohde, johon pieni sissijoukko kohdistaa joko vastarintansa tai tukensa.
Metoditkin ovat
muuttuneet. Joukkoliikkeiden spektaakkelit kuolivat spektaakkelikritiikin
myötä, eikä radikaaleja spektaakkeleita ole sitten ilmaantunut, ei ainakaan
Suomessa. Yksittäisiä mielenilmauksia aina silloin näkyy.
Radikalismi on
siirtynyt verkkoon ja atomistiseen yksilövaikuttamiseen. Tässä
oikeistoradikaalit ovat onnistuneet radikaaleja liberaaleja paremmin.
Liberaalit radikaalit verkkovaikuttajat ovat pyrkineet vaikuttamaan
mahdollisimman suuren joukkoon yhdellä kertaa. Oikeisto ja alt-right ovat
valinneet toisenlaisen lähestymistavan, joka on osoittautunut yllättävän
tehokkaaksi.
Alt-rightin
sissi esittävät vihamielisiä teesejään vain pienelle piirille ajatuksella, että
sissit saisivat uusia tukijoita yksilö kerallaan. Tällainen yksilökeskeinen
viestintä pyrkii vetoamaan tunteisiin; kohdeyksilön tunteisiin. Silloin
faktoilla ei ole niin väliä. Faktat, väitteiden faktuaalinen tarkistaminen, on
tylsää. Valitettavan harva viitsii ryhtyä sellaiseen. Mitä shokeeraavampia
väitteet ovat, sitä tehokkaampaa sissitaktiikka on.
Ehkä meidän
liberaalien olisi omaksuttava alt-rightin sissitaktiikka sillä erotuksella,
että viestintämme perustuu faktoihin. Faktoista voi tehdä kiinnostavia ilman
verkkospektaakkeleita. Takamatkaltahan me joudumme lähtemään, mutta ero kirittävissä
kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti