Haittaisänmaallisten identiteettipolitiikka

Kun on seurannut tiettyjen kansallismielisten (kutsun tätä tiettyä joukkoa myös haittaisänmaallisiksi) puheita ja kirjoittelua, niin heidän kansallismielisyydessään rasismi on yksi silmäänpistävä piirre. Kansa ja kansakunta identifioidaan valkoisten ihmisten muodostamaksi ryhmäksi. Vähän vielä tuosta näkemyksestä oikealle puhutaan jo valkoisten miesten kansakunnasta.

Rodusta on tullut yksi identiteettipolitiikan väline. Haittaisänmaallisten kansakunnassa vain valkoiset muodostavat kansakunnan. Muun värisillä ei ole nokan koputtamista, jos joku ”väärän” värinen olisi saanut tuon maan kansalaisuuden. Täten kansalaisuus kansallisen identiteetin perustana joudutaan hylkäämään tai sitten väärän väristen kansalaisuus joudutaan perumaan, vaikka nämä olisivat syntyperäisiä kansalaisia.

Kansallismielisyys erityisesti sen haittaisänmaallinen muoto johtaa vääjäämättä sekä ryhmän sisäisiin konflikteihin että konflikteihin muiden samanlaisten ryhmien välillä. Tästä historiassa ei taida löytyä poikkeusta?

Kansallismielisten ja isänmaallisten puheet ”omasta maasta” ja ”omasta kansasta” ovat nekin lähes järjestäen huonosti perusteltuja ja argumentatiivisesti kestämättömiä. En ole koskaan kuullut ainuttakaan relevanttia määritelmää kyseisistä käsitteistä. Olkiukkoja kyllä taas riittää.

Käsitteeseen ”oma kansa” sisältyy implisiitti ajatus alamaisuudesta. On jokin taho, jolle ihmiset ovat alamaisia muodostaen tämän oman kansan. Tämä tietenkin on kovin rojalistinen ja monarkistinen näkemys ihmisen yhteiskunnallisesta asemasta. Kansalaisyhteiskunnassa taas ihmisten valitsemien johtajien tulisi olla vastuullisia valitsijoilleen. Tämä tarkoittaa myös vastuullisuutta niitä kohtaan, jotka eivät äänestäneet häntä. Tällaiseen haittaisänmaalliset eivät taivu.

Oma kansa identiteettipolitiikan välineenä edellyttää aina, että ihmiset jollain tavoin olisivat ohjattavissa ja ohjauksen suorittaa taho, jolla olisi jokin maaginen kyky päättää mikä alamaisille hyväksi. Tällaisessa tilanteessa vapausoikeudet joutavat mennä.

Valistuneen itsevaltiaan kaipaus johtaa aina vähemmän valistuneeseen tyranniaan.