Opiskelijaradikalismia 60-luvulta

Harvoin olen ollut entisen pääministerin, Paavo Lipposen kanssa samaa mieltä, eikä ole syytä muuttaa näkökantaani vieläkään. Tästä huolimatta Lipposella on mielenkiintoisia tarinoita erityisesti 1960-luvun radikalismista.

Melkein kymmenen vuotta sitten (19.10.2009) Kaleva julkaisi Lipposen kirjoituksen: 60-luvun radikalismi oli kansallinen ilmiö.

Tietenkin Lipposen radikalismi oli kansallinen ilmiö, mutta samansuuntaista ajattelua ja toimintaa löytyi kaikista länsimaista. Painotukset vain olivat erilaisia.

Kirjoituksensa aluksi Lipponen kysyy: Mikä oli olennaista 1960-luvun radikalismissa? Hän myös vastaa itse kysymykseensä: Rauhanliike!

Omat kokemukseni ovat kovin erilaisia. Siitä olen Lipposen kanssa samaa mieltä, että vuosi 1968 oli käännekohta suomalaisessa opiskelijaradikalismissa. Tuolloin opiskelijaliike politisoitui, eikä se toipunut siitä.

Lipponen kirjoitti: Henkisesti poteroitunut, sodan edellisen sukupolven yhä hallitsema Suomi tarvitsi luovien voimien vapauttamista, isänmaan myyttien tuuletusta, yhteiskunnassa kasaantuneiden ongelmien avointa käsittelyä.

Tuohon Lipposen näkemykseen on helppo yhtyä. Kyse ei kuitenkaan ollut pelkästään politiikasta vaan muutosvaatimus koski aivan kaikkea alkaen yksilön vapauksista päätyen kaikkein jäykimpiin yhteiskunnan rakenteisiin. Tämä tapahtui kaikkien länsimaiden opiskelijaliikkeissä.

Meidän kulttuuriradikaalimme eivät olleet harmittomia hippejä, vaan tarkoituksellisesti vanhempaa polvea provosoivia, tahallaan huonosti käyttäytyviä hegemonian haastajia.

Tämä tuo hymyilyttäviä muistoja mieleen.

Lipposen johtopäätös tuosta ajasta on: Suurin osa radikaaleista kesyyntyi lopulta hyvinvointivaltion rakentajiksi ja puolueettomuuspolitiikan puolustajiksi./…/Suomalaisen radikaalisukupolven valtaenemmistö omaksui snellmanilaisen kansallisen perinteen ja välttyi ajautumasta yhteiskunnan ulkopuolelle. Traditio osoittautui vahvaksi, mutta murros jätti pysyvät jäljet.

Oman kokemukseni koskevat myös amerikkalaista opiskelijaradikalismia, mutta se on jo toisen jutun aihe. Historiallisen muistelmat ovat aina mielenkiintoisia, vaikka ne eivät koskisi omaa kokemusta välittömästi.

Lipposen kirjoituksen voi lukea tuolta:

https://www.kaleva.fi/uutiset/kulttuuri/60-luvun-radikalismi-oli-kansallinen-ilmio/291839/