Koulut ovat taas
päättymässä, mutta ainakaan vielä ei ole kehitelty tälle vuodelle sopivaa
Suvivirsi-jupakkaa. Tosin kiihkeimmät uskovat aloittivat nillittämisen lasten
ja nuorten vähenevästä uskonnollisuudesta jo hyvissä ajoin.
Ehkä
Suvivirsi-jupakaksi käy se, että seurakunnat ja niiden työntekijät eivät ole
enää oikeutettuja automaattisesti pitämään kouluissa aamunavauksia niin, että
noille aamunavauksille ei ole vaihtoehtoista ohjelmaa. Tästä kaikkein
kiihkeimmät uskovat ovat vetäneet herneen nenäänsä.
Uskonnollisten
selvästi epätosien tai todentamattomien väitteiden propagoiminen kouluissa ei
ole, eikä saakaan olla, itsestäänselvyys. Tästä aiheesta kirjoitti
konservatiivisen Kotimaa24:n bloggareista
Olli Seppälä, jonka kirjoitus oli otsikoitu: Onko lasten kevätkirkko tragikoominen tapahtuma?
Seppälän blogi
itsessään oli varsin mieto, mutta kommenteista löytyy taas lasten aivopesua
kannattavia puheenvuoroa. Lapsilla on oikeus käydä koulua ilman aikuisten
humpuukia, joka kaiken lisäksi on haitallista ja usein jopa vaarallista.
Samoilla
linjoilla on sysimustan taantumuksellisen julkaisun, Seurakuntalaisen, bloggareista Jaakko Pihlajamäki, jonka
blogikirjoitus oli otsikoitu: Yksikin
pelastettu lapsi maksaa vaivan.
Vapaakirkkoa
edustava Pihlajamäki vaikeroi siitä, että lapsia on yhä vaikeampi höynäyttää
mukaan Jeesus-mafian toimintaan. Tai kuten Pihlajamäki kirjoittaa: …Kuva ei ole kokonaisuutena kovin
erinomainen: työmme piirissä olevien lasten määrä pienentynyt. Useat
seurakunnat ovat kokonaan ilman lapsiin suuntautuvaa toimintaa.
Pihlajamäki
vierittää syyn kodeille. Yhä harvempi vanhempi ehdollistaa jälkikasvunsa
antiikkisiin uskomuksiin ja tämä näkyy alenevana uskonnollisten yhteisöjen
kannatuksena. Kodeissa, jopa
liberaaleissa uskovissa kodeissa, on lisääntyvä joukko kasvattajia,
jotka antavat lasten itsensä päättää osallistuvatko humpuukin harjoittamiseen
vai ei. Lapset ovat nykyään niin sivistyneitä ja hyvin informoituja, että
skippaavat uskonnollisen humpuukin.
Uskovien, ihan
minkä tahansa suuntauksen, hegemonia murtui jo ajat sitten, eikä paluuta ole.
Valtansa rauniolla jäljelle jääneet taantumukselliset yrittävät viimeistä
vastaiskua. Meidän edistyksellisten on pidettävä huoli siitä, että
taantumukselliset eivät pääse kuolinkouristuksissaan aiheuttamaan uusia
haittoja, kun entistenkin vaurioiden korjaaminen on pahasti kesken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti