maanantai 7. toukokuuta 2018

Kansalaisjournalismi paljasti Agenda Europen


Patavanhoillinen vihajärjestö Agenda Europe on saanut viime päivinä huomiota ja ihan aiheesta, sillä kyseisen puulaakin motiivina näyttää olevan mahdollisimman suuri kurjuus mahdollisimman monille ja aivan erityisesti erilaisille vähemmistöryhmille.

Tässäkin blogissa on ollut puhetta siitä, kuinka Vesa-Matii Louekoski kirjoitti ennen Vappua Uuden Suomen Puheenvuoroon blogin, jossa tuotiin esille salamyhkäisen järjestön tavoitteet. Muutamaa päivää myöhemmin Mika Mäenpää-Louekoski jatkoi analyysia samassa julkaisussa omalla blogillaan, mutta se blogi joutui poiston kohteeksi ilmeisesti liian tulenaran materiaalin johdosta, sillä vihajärjestön kriteerit täyttävän Aito Avioliitto ry:n tukijat ottivat tuolla palstalla itseensä kirjoituksen johdosta.

Debatti ei kuitenkaan vielä ollut ohi. Kai Niemeläinen palautti Mäenpää-Louekosken blogin omassa blogissaan ja taas erityisesti Aa:n tukijat olivat näreissään.

Eikä tässäkään vielä kaikki. Patmoksen ”tutkimusjohtaja” Juha Ahvio kirjoitti Patmoksen sivuilla blogin, joka käsitteli Agenda Europea. Tuo kirjoitus oli taattua Ahviota: polveileva kirjoitus, jonka faktuaalinen osuus lähenteli Ahviolle tyypilliseen tapaan nollaa. Lainauslouhinta anglosaksisista julkaisuista on hänen bravuurinsa. Tätä lainauslouhintaa on tässä blogissa käsitelty monen monta kertaa, enkä näe mitään syytä toistaa asiaa jälleen kerran. Ehkä jotkut pitävät Ahvion käyttämää metodia oikein viisaan miehen metodina?

Ahvion kirjoituksen sanoma näytti olevan: Agenda Europea ei ole olemassa, mutta jos olisi, niin se olisi aivan mahtava juttu. Tämäkin on kovin tyypillistä ja jopa valitettavaa suomalaisen uskonnollisen oikeiston touhuissa: on aina kannatettava kaikkein synkintä ja taantumuksellisinta toimintaa.

Agenda Europe koskeva sanailu ei loppunut tuohon Ahvion kiemurteluun. Erinäiset kirjoittajat kommentoivat Agendaa niin Uudessa Suomessa kuin jopa niin yllättävässä paikassa kuin Suomi24:n luterilaisuus-palstalla.

Agenda Europen yhteydessä tuotiin esiin katolisen kirkon osuus agendan toteuttamiseen. Vuosikymmeniä amerikkalaista yhteiskuntaa seuranneena ja paljon asiasta kirjoittaneena ei ole vaikeaa huomata yhtymäkohtia myös republikaanien taakse ryhmittyneen uskonnollisen oikeiston tavoitteisiin.

Ensimmäisiä uskonnollisen oikeiston ideologisena guruja oli Francis Schaeffer, joka hahmotteli jo 1970-luvulla uskonnollisen oikeiston tavoitteet ja niiden toteuttamiseen tarvittavat toimenpiteet. Hyvin he ovat siinä onnistuneetkin. Francisin poika, Frank Schaeffer, on sittemmin sanoutunut irti tuosta isänsä suuntauksesta tuoden esille jotakuinkin kaikki evankelikaalisuuden haitat.

Amerikan uskonnollisen oikeiston parista on löytynyt ainakin seitsemään Southern Poverty Law Centerin vihajärjestöksi luokittelemaa järjestöä joiden nimessä esiintyy sana family (perhe). Tuo seitsemän oli luku, jonka löysin kun viimeksi tarkistin tilanteen. Täytyypä ehkä tarkistaa onko uusia järjestöjä päässyt listalle.

Minä puhun kristofasismista, mutta toiset puhuvat dominionismista. Kyse on kuitenkin samasta asiasta. En pidä lainkaan yllättävänä sitä, että muuten keskenään riitaiset uskonnollisen oikeiston yhdistykset ja järjestöt ovat löytäneet yhteisen sävelen syrjinnän ja sorron saralla. Lukumääräisesti näiden kannattajat ovat vähemmistössä, mutta heidän vaikutusvaltansa on ainakin Amerikassa suurempi kuin pelkkä pääluku edellyttäisi. Suurena ideologisena päämääränä on kristillisen maailmanhallitus. Samaan aikaan nämä samat organisaatiot viljelevät salaliittoteorioita illuminatista ja NWO:sta ja kaikesta muusta yhtä sekopäisestä ymmärtämättä, että he ovat itse totalitarismin kannattajia. Ilmeisesti kristinuskon nimissä kaikenlainen kieroilu tuo lisää taivaspisteitä.

Hienoa että Suomessa kansalaisjournalismi on aika hyvällä tasolla tuodessaan esiin näitä moraalittomia ja selvästi haitallisia asioita. Valitettavasti relevantti kansalaisjournalismi ei juuri saa ansaitsemaansa näkyvyyttä. Ehkä asiaan tulee muutos, viimeistään silloin ihmiset kyllästyvät faktavapaaseen propagandaan.

Yhden Juha Ahvion tekstiä käsittelevän blogin voi lukea tuolta:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti