Vappupuheista

Kun luki poliitikkojen vappupuheiden tekstejä, niin eniten ajatuksia herätti Vasemmistoliiton puheenjohtajan Li Anderssonin puheen muutama kohta.

Useimmista asioista olen Anderssonin kanssa eri mieltä. Samaa mieltä olen kuitenkin siitä, että nykyinen hallitus ajaa ennätyksellisen nais- ja tasa-arvovihamielistä politiikkaa.

Oikeastaan vihamielinen suhtautuminen naisiin ei ole lainkaan yllättävää, sillä hallituksen kolmen koplasta, Sipilä, Soini & Orpo, kaksi ovat kristittyjä hihhuleita. Kun taustat ovat rauhansanalaisuudessa ja katolisuudessa, niin näkemykset ovat väistämättä vihamielisiä, ei pelkästään naisia kohtaan vaan myös kaikkia kanssaihmisiä kohtaan.

Suomessa ei ole ollut näin taantumuksellisen oikeistolaista hallitusta vuosikymmeniin. Oikeistolainen voi olla ilman taantumuksellista kristillisyyttä, mutta kun oikeistolaisuus yhdistettään äärikristillisyyteen, niin tulokset ovat katastrofaalisia. Tulos voidaan kiteyttää seuraavasti: Mahdollisimman suuri kurjuus mahdollisimman monelle. Kärsimys on aina romantisoitu uskovien ollessa kyseessä. Ilmeisesti se tekee heistä oikein taivaskelpoisia. Se, että kristityt pyrkivät projisoimaan oman romantisoidun kärsimyksensä muillekin, on silkkaa pahuutta; pahuutta joka on kristinuskon elinehto.

Hallituksen kolmen koplan kaksi änkyrää ovat onnistuneesti piilottaneet haitallisen uskonsa ja siitä johdetut toimenpiteet poliittiseen jargoniin.

Ehkä jo ensi vaaleissa äänestäjät ovat niin valistuneita, että jättävät valitsematta kenet tahansa jolla on taantumuksellinen uskonnollinen vakaumus.