Kotimaan24:n bloggarina näkyvyyttä saava
Pekka Särkiö onnistuu alittamaan entistäkin alempana olevan riman
viimeisimmässä kirjoituksessaan: Mistä
tunnistaa kunnon liberaalin?
Särkiö esittää
kymmenen kohtaa käsittävän luettelon dikotomioista, jotka jollainen tavalla
määrittelisivät liberaalin ja konservatiivin. Kenttäpiispa esittää joukon
binaarioppositioita, jotka oikeasti eivät ole sellaisia. Kenttäpiispa ei vaan
osaa, mikä ei ole lainkaan yllättävää.
Jonkin aika
käsittämättömän aasinsillan kautta Särkiö yrittää laukoa jotain
seksuaalivähemmistöistä ja tuleehan haittaisänmaalliset incel-heput esiin ainakin
epäsuorasti. Särkiö onkin blogistina ollut tolkuttoman kiinnostunut muiden
panemisesta ja jopa panemisen puutteesta.
Särkiön blogin
parasta antia ovat kommentit ja aivan erityisesti Terhi Saarisen kommentit. Ne
kannattaa ehdottomasti lukea. Saarinen vaikuttaa fiksulta Särkiön sysimustan taantumuksellisuuden
rinnalla.
Särkiö ja
Saarinen päätyvät sanailemaan siitä, onko siinä mitään kaunista, että keski-ikäiset
ihmiset huolehtivat jaksamisensa äärirajoilla todella iäkkäistä vanhemmistaan.
Särkiön mielestä tällainen kärsimysnäytelmä on oikein kaunista.
Saarinen taas on
aivan toisella kannalla perustellen hyvin kantansa. Sen debunkkaamiseen Särkiön
paukut eivät riitä. Muutama muukin kommentoija kiinnittää huomiota Särkiön epärelevantteihin
dikotomioihin.
Särkiö ja
kumppanit ovat oiva osoitus siitä, että Suomi ei ole sivistysvaltio. Särkiön
edustama synkkä kristillisyys on kyllä murenemassa, mutta se tapahtuu
valitettavan hitaasti.
Särkiön blogin
voi lukea tuolta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti