Uskonnon ja asevelvollisuusarmeijan ylivalta

Muutama päivä sitten eräällä keskustelupalstalla esitettiin, että Suomessa ei luovuta uskonnosta eikä asevelvollisuudesta.

Tuo onkin jo pohtimisen arvoinen asia. Yhä harvempi suomalainen pitää raamatullista literalismia todellisuutta kuvaavana faktana.  Asevelvollisuus on taas jäänne sotaisasta historiasta, jossa kuolema jopa kuvitteellisen kansallisaatteen nimissä oli jollain tavoin arvokkaampaa kuin kuolema jostain muusta syystä.

Minusta on vaikuttaa käsittämättömältä typeryydeltä, että uskonto ja jokin kummallinen ”talvisodan henki” vaikuttavat yhä edelleen päätöksenteossa.

Valtion tulisikin luopua pikaisesti sekä uskonnosta että asevelvollisuudesta.  Erottamalla valtio kirkosta ja tekemällä Suomesta vihdoin edistyksellinen sekulaari valtio voidaan Suomi siirtää lopulta sivistysmaiden joukkoon.  Asevelvollisuuden lopettaminen ei taas tarkoita armeijan lopettamista. Nykymaailmassa ei vain ole käyttöä sellaiselle sodankäynnille, jota harjoitettiin talvi- ja jatkosodassa.

Kun yhteiskunnalliset vaikuttajat vetoavat Suomen kristilliseen perinteeseen aiheutetaan vain suunnatonta vitutusta varsinkin nuorten parissa, sillä he ymmärtävät oikein hyvin, että heitä kusetetaan, eivätkä he voi tehdä juuri mitään oman asemansa ajantasaistamiseksi. Asevelvollisuusarmeija taas vituttaa nuoria huonosti motivoituneita miehiä niin rankasti, että myöhemmin he haistattavat pitkät kaikelle yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle.

Lopulta fanaattisimmat kiihkoilijat meuhkaavat miljoonan suomalaisen sissiarmeijasta teemalla koti, uskonto ja isänmaa. Kriisitilanteessa löytyy kyllä miljoona suomalaista, mutta he ovatkin pyrkimässä pois maasta, eivätkä ihan helposti suostu ohjusiskun kohteeksi.