Muutama vuosi
sitten saatiin eduskuntavaalien jälkipelien yhteydessä lukea jos jonkinlaisesta
vaalivilpistä mitä tulee vaalien rahoitukseen. Eniten paskaa niskaansa sai
helluntailainen Arto Merisalo, joka lopulta päätyi lusimaan toilailujensa
takia.
Erityisesti
kepuleilla oli Nuorisäätiötä yms., mutta oma suosikkini nimen puolesta oli
ilman Kukkaisrahasto. Kuka lie keksinyt niin idioottimaisen nimen? Hauska se
kyllä oli.
Sitten on myös
yritysmaailmaan pesiytynyt pääasiallisesti fundamentalistisista piireistä kumpuava
talousrikollisuus. Tästä ei ole pitkäkään aika kun nykyinen
lestadiolaistaustainen pääministeri oli myrskyn silmässä yritystoiminnan ja
oman asemansa pääministerinä suoman nepotismin takia. Ei siitä ollut autokratia
ja plutokratiakaan kaukana. Kleptokratiaa ainakin jokainen uskovien puulaaki
harrastaa.
Esimerkkejä on
paljon. Koivuniemen lahkon ”orjatyövoimalla” toimiva kustannustoiminta on
saanut paljon julkisuutta. Lestadiolaisten talopaketeilla ja keittiöfirmoilla
ei niilläkään ole puhtaat jauhot pussissa.
Uusimpana
rikollista toimintaa harjoittava lestadiolaistaustaisena yrityksenä
keskustelupalstalla mainittiin Kamux.
Nyt teen
yleistyksen: uskovien yritystoiminnan persusprinsiippi on epärehellisyys. Nyt
jonkun on sitten falsifioitava argumenttini. Sitä odotellessa.
Haluankin kysyä:
Mikä uskovaisuudessa on sellaista, että se joko edellyttää epärehellisyyttä tai
altistaa epärehellisyydelle?
Kamuxin
toilailuihin voi perehtyä seuraavan keskusteluketjun avauspuheenvuorossa:
Karua on Kamuxin
touhu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti