Taas paukkuivat
pommit; tällä kertaa Manchesterissä. Taas kerran maalaillaan kaikenlaisia
uhkakuvia: Terroristi vaanii juuri sinua seuraavan kulman takana.
Terrorismin uhka
on tilastollisesti niin pieni, ettei siitä paljon kannattaisi nillittää.
Lottovoittokin taitaa olla todennäköisempi kuin joutuminen iskun kohteeksi.
Muistan oikein
hyvin 1960- ja 70 lukujen terrorismin: mukana hääri: PLO, Irlannin
tasavaltalaisarmeija IRA, punaiset prikaatit, Baader-Meinhof –ryhmä. En
silloinkaan tuntenut itseäni uhatuksi, enkä tee sitä nyt 2010-luvulla.
Paljon suurempi
uhka on totalitarismi, jota kuviteltu terrorismin uhka ruokkii. Juuri minun
vapausoikeuksiani pyritään rajoittamaan epätodennäköisen uhan varjolla. Tässä
ovat monet puolueet, persut etunenässä, kunnostautuneet oikein hyvin, mutta
persuthan ovatkin fasistipuolue, joten totalitarismi on heille ehdoton
edellytys.
Suomessa
yritysten totalitarismi, joka sekin on yksi fasismin muoto, on jo saavuttanut
häiritsevät mittasuhteet. Yritykset ovat vallanneet demokraattiset
instituutiot, vaikka Suomessa vielä nimellisesti vallitsee demokratia.
Yritysten totalitaristiset vaatimukset ovat mädättäneet poliittiset päättäjät
aivan Amerikan malliin. Tästä on pääministeri ja hänen toimintansa oikein hyvä
esimerkki. Yhtään paremmin ei selviä valtiovarainministerikään.
Lisäksi Suomessa
on vahvistunut kristofasimin vaikutus ja sekin aivan amerikkalaisen esikuvansa
mukaan.
Ensin pitää
eliminoida suomalaiset totalitaristiset pyrkimykset ja silloin vasta huomataan,
että ei se terrorismin uhka niin vakava ollutkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti