Tappava luterilainen työmoraali

Suomalaisuuteen on jonkinlaisena piirteenä (jopa ominaisuutena) liitetty luterilainen työmoraali. Näin ei tietenkään todellisuudessa ole. Luther houri kaikenlaista työstä, mutta kyseessä ainakin Suomen tapauksessa taitaa olla kyseessä (työ)moraali, joka lähestyy kalvinismia; kaiken ankeuttamista. Jos jollain tavoin työhön liittyvän moraalin haluaa yleistää, niin ehkä pitäisi puhua protestanttisesta moraalista, joka sekin on reaalimaailmassa paikkansapitämätön väite, korkeintaan joidenkin riistoon pyrkivien piirien ideaali, jolla voidaan oikeuttaa epäeettistä toimintaa.

Suomen Kuvalehden jutussa (nro13; 31.3.2107) haastateltiin Annika Saarikkoa ja Juhana Vartiaista. Vartiainen häröili tuossa haastattelussa oikein olan takaa.

Vartiainen: Pohjoismainen hyvinvointivaltio ei ole vapaa-ajan yhteiskunta. Tämän on pakko olla luterilaisten työmuurahaisten yhteiskunta.

Vartiaisen ajatukset olivat ties mistä pimeästä menneisyydestä, jolloin tuollainen ajattelu oikeutti työväestön riistämisen. Suurpääoman edustajat ovat lähes aina valjastaneet uskonnon ajamaan omaa agendaansa. Nykymaailmassa sellainen ei vain oikein onnistu.

Työtä ei ole eikä tule olemaan koko väestölle. Suomalaisia on vain liikaa täystyöllisyyden kannalta. Tämä täysin riippumatta siitä mihin toimenpiteisiin ryhdytään tai mitä Vartiainen hourii Suomen Kuvalehdessä. Lopulta saattaa olla jopa niin, että työpanoksen ja siitä saadun korvauksen vaihtosuhde ei ole motivoiva. Motivaatiota ei lisää keppi ja porkkana –metodi; varsinkin kun kepillä hutkitaan niin, että tuntuu.

Yhteiskunnasta on jo tullut vapaa-ajan yhteiskunta. Nyt on vain jäljellä kysymys siitä, kuinka noiden työmarkkinoiden ulkopuolella olevien toimeentulo turvataan.  Väestön väheneminen on sekin vääjäämätöntä ja lopulta saavutetaan jonkinlainen tasapaino työssäkäyvien ja ei-työssäkäyvien välillä. Sitä ennen tosin nähdään monen monta vääntöä asian tiimoilta.

Ihmettelen, missä maailmassa Juhana Vartiainen oikein elää? Työn merkitys on vähentynyt ja hyvä niin. Työ on vain jokin välttämätön paha, jolla hankittiin toimeentulo, joka riiston takia oli hädin tuskin riittävä.  Siitä on uskonnollinen eetos kaukana, kun ihminen kituuttaa toimeentulon rajoilla. Sitten näille vähäosaisille vielä valehdellaan päin naama, että em. tilanne on suorastaan Jumalan tahto, jota ei sovi kyseenalaistaa.

Onneksi maailma on muuttunut, eivätkä ihmiset enää suostu nielemään mitä tahansa paskaa.