Kirkolliskokouksen
yhteydessä kokousedustaja Leif Nummelaa riepoi homojen avioliitot niin paljon,
että puheenvuorossaan hän teki itsestään idiootin, mitä hän kyllä on muutenkin,
josta osoituksena ovat toimittamansa verkkojulkaisu Uusi Tien pääkirjoitukset vuosien ajalta.
Kirkolliskokouksessa
arkkipiispa joutui vähän läksyttämään Nummelaa. Arkkipiispan olisi kuulunut
sanoa Nummelalle: ”Bullshit! Paskapuhetta!” Koska arkkipiispa on humaani ja
sivistynyt mies, niin hän toimi hienovaraisemmin. Sekin tuntui vituttavan
Nummelaa niin rajusti, että vielä tällä viikollakin hän palasi asiaan Uusi Tien
pääkirjoituksessaan.
Nummelan houreet
lapsivaikutuksien arvioinnista ovat suoria lainauksia ”kahdesti syntyneen”
professorin, Tapio Puolimatkan, harhaisista ja epätieteellisistä kannanotoista.
Puolimatka on tasa-arvon vastaisen kamppailun Don Quijote ja Leif Nummela
Sancho Panza, tuo uskollinen aseenkantaja.
Puolimatkan
jutut ovat sellaista kuraa, että Tapsa ei niitä enää kehtaa levittää
suuremmalle yleisölle. Mutta millä keinolla Tapsa on saanut Lefan levittämään
tuota sanomaa, joka on jostain esihistoriasta vailla reaalimaailman
relevanssia?
Tämän saman
aiheen ainainen vatvominen on vähän turhauttavaa, mutta pidän sitä silti
tärkeänä. Näille kristofasisteille (sellaisia mm. Nummela ja Puolimatka ovat)
on näytettävä närhen munat, vaikka heput ovat kyllä pakkomielteisen
kiinnostuneita miesten munista. Siitä voi, jos haluaa, tehdä melko pitkälle
meneviä johtopäätöksiä, mikä miesten mieltä painaa. Niin on tehtykin, myös tässä
blogissa.
Suomen
uskonnollisen kentän Don Quijotelle ja Sancho Panzalle kristillinen
totalitarismi, teokraattinen kristillinen Pohjolan Saudi-Arabia, on ideaali, johon
he pyrkivät kaikin mahdollisin keinoin. Kansanlähetys (jonka vaikutuspiirissä
Nummela toimii) on vain yksi kristillisen taantumuksellisen toiminnan radikaali
äärijärjestö. Dogmaattisessa hötössään Kansanlähetys on yhtä ikävä radikalisoitunut
organisaatio kuin Patmos Lähetyssäätiö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti