Meneillään
olevalla hallituskaudella työttömien ja opiskelijoiden asemaa on kurjistettu
oikein kunnolla. Pääministeri on vetänyt niin oikealta ohi, että amerikkalaiset
uskonnollisen oikeiston republikaanit kalpenevat sen rinnalla. Muut suomalaiset
ministerit ovat peesanneet pääministeriä aivan lähituntumassa.
Kuinka paljon
opiskelijoiden ja työttömien elämää voidaan vielä vaikeuttaa ennen kuin he
nousevat kapinaan? Kapina olisikin oikein paikallaan, mutta hallituspuolueissa
taidetaan laskelmoida sen varaan, että nuo kaksi ryhmää ovat niin munattomia,
etteivät he kapinoi.
Minä olen jo
niin vanha, että muistan oikein hyvin 60-luvun lopun ja 70-luvun alun
mielenosoitukset niin Helsingissä Pariiisissa ja eri puolilla Amerikkaa. Kent
State Universityssa Ohiossa kansalliskaarti teurasti neljä mieltään osoittavaa
opiskelijaa 4.5.1970. Tutkimuksissa sitten osoitettiin, että kaksi noista
teurastetuista ei edes ollut mielenosoittajia vaan luennolle matkalla ollut
nuorta. Crosby, Stills, Nash & Young tekivät Kent Staten tapahtumista hittibiisin
”Ohio”.
Tuo Kent Saten
episodin jälkeen sadat korkeakoulut ja ihan tavalliset koulut sulkivat ovensa
opiskelijoiden vallatessa opinahjonsa. Tuosta alkoi Nixonin totalitaristisen
hallinnon romahdus.
Nuoret eivät
pelkästään vastustaneet Vietnamin sotaan vaan heillä oli paljon muitakin
tavoitteita. Suomessa opiskelijat vaativat osallistumisoikeutta opintojen
sisältöjen suunnitteluun ja korkeakoulujen hallinnon demokratisoimista.
Ranskassa opiskelijaliikkeen tavoitteet olivat vielä jyrkemmin poliittisia –
vaatimuksena läpimädän valtionhallinnon kaikinpuolinen uudistaminen.
Itse osallistuin
noihin yli 40 vuoden takaisiin mittelöihin jossain määrin. Aktiivisempi olin
sentään varhaisessa ympäristöliikkeessä ja punk-ajan demonstraatioissa.
Meitä tuon ajan
aktivisteja on vielä paljon hengissä ja monet jopa vielä varsin hyvissä
voimissa. Soisin oikein mielelläni nykynuorison valtaavan kadut vanhaan
malliin. Toki demonstraatioita voi järjestää sosiaalisessa mediassakin, mutta
niiden tehokkuus on vähän kyseenalainen. Tarvitaan näkyvää vihaista
joukkovoimaa juuri kaduilla.
Jos joku
nykynuorisosta innostuu asiasta, niin minä olen pelkästään jo
solidaarisuussyistä mukana. Jos joku on kiinnostunut meidän vanhojen
veteraanien kokemuksista kansalaisaktivismin saralla, niin mielelläni kerron
vuosikymmenten takaisista kokemuksistani.
Toukokuu on ehkä
parasta aikaa näkyvälle kansalaisaktivismille. Verryttelynä voisimme vyöryttää
Suomi Ensin rajakki-vajakkien leirin Helsingissä. Minulla on oikein hyvä
taktiikka siihen, mutta sen kerron vasta sitten kun riittävä kriittinen massa on
saavutettu. Sitten voidaan siirtyä jo isompiin projekteihin.
Tehdään kesästä
2017 edistyksellisten mielenilmausten kesä!