torstai 28. helmikuuta 2019

Uskovien sadistinen käsitys oikeudenkäytöstä


Sadistiset paskiaiset nillittävät siitä, että jotkut rikoksiin syyllistyneet näyttävät selviävän toisinaan ilman rangaistusta. Tämä on valitettavaa, mutta mikään järjestelmä ei ole aukoton.

Nämä samat nillittäjät, varsinkin jos omaavat kristillisen vakaumuksen, vetoavat siihen, että on aivan mahtavaa, että rikolliset saavat rangaistuksen jossain tuonpuoleisessa tuomioistuimessa. Tällainen perusteeton väite tuottaa heille orgastisen kokemuksen.

Kaikki oikeudenkäyttö tapahtuu tässä ja nyt. Mistään muusta ei ole näyttöä. Yleensä oikeus toteutuu Suomessa varsin kiitettävästi moneen muuhun maahan verrattuna. Sadistiset uskovat paskiaiset tietenkin hurraavat kuvitteelliselle taivaalliselle tuomioistuimelle, jossa heidän sadisminsa saa kliimaksinsa.

Minä väitän, että kaikkein jyrkimmän uskonnollisen vakauksen omaavat ovat pahimpia sadisteja, suorastaan patologisia tapauksia.

Kansainvälisissä tutkimuksissa vuosikymmenten kuluessa on todettu, että rangaistuksilla tai sellaisten uhalla ei ole juurikaan rikollisuutta ehkäisevää vaikutusta.

Uskovat sadistisina paskiaisina valehtelevat tuonpuoleisista rangaistuksista. Mahdollisuus rangaista rikollista loppuu rikollisen kuolemaan. That’s it. Game over!

Mahtaa olla änkyröistä ikävää, kun he eivät pääse harjoittamaan sadismiaan tässä ja nyt, sillä siinä tapauksessa lainsäädäntö tekee myös heistä rikollisia. Sadismi on projisoitava johonkin kuvitteelliseen maailmaan, jossa sadismi onkin se kaikkein arvokkain elämäntapa.

Uskovien käsitys oikeudenkäytöstä on niin kieroutunut maagisen ajattelun takia, että se diskvalifioi heidät kaikista ammateista, joissa ollaan tekemissä lainkäytön kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti