Jeesus-myytti elää sitkeästi

Minusta on hauskaa seurata akateemisen raamatuntutkimuksen erilaisia käänteitä. Akateeminen raamatuntutkimus on historiallisten lähteiden perusteella aivan jotain muuta kuin presuppositioihin perustuvat puolivillaiset apologiat.

Eilen kuuntelin kahden professorin, Robert M. Pricen ja Hector Avalosin, keskustelun. Nämä kaksi professoria ovat tulleet siihen tulokseen, että historiallisten dokumenttien perusteella juuri mitkään Raamatussa esitetyt väitteet eivät pidä paikkaansa. Avalos meni vielä pitemmälle väittämällä, että raamatuntutkimus on tullut päätepisteeseensä, sillä käytössä olevat dokumentit on käyty läpi niin perusteellisesti, että mitään uutta niistä ei oikein voi sanoa. Mikään ei tue Raamatun faktuaalisuutta.

Molemmat professorit ovat nuorempana olleet tunnustuksellisia kristittyjä ja opiskelleet teologiaa ja historiaa pitkälti. Historiallis-kriittistä menetelmää soveltamalla tutkimusten edetessä molemmat tulivat siihen tulokseen, että dokumenttien perusteella Jeesus ei ollut historiallinen henkilö ja Jumalaakaan ei ole olemassa. Akateemisessa tutkimuksessa tämä kanta tunnetaan ”Jeesus mystisisminä”.  Samaa menetelmää noudattamalla voidaan sanoa, että Mooseskaan ei ollut historiallinen henkilö. Hyvin harva Raamatussa mainittu henkilö on historiallisesti ollut olemassa.

Yhdysvalloissa akateemista uskottavaa ja millään tavoin legitiimiä raamatuntutkimusta harjoitetaan isompien yliopistojen ”Biblical Studies” –laitoksilla. Raamatuntutkimus ei ota kantaa esim. Jumalan eksistenssiin vaan nojaa riippumattomiin luotettaviin lähteisiin eri tieteenaloilta.

Jokaisella vähänkään isommalla kristinuskon suuntauksella on omat pappisseminaarinsa. Näissä instituutioissa opiskelevat lähtevät opiskelemaan teologiaa sillä oletuksella, että Raamatussa esitetyt väitteet ovat totta ja teologian tehtävä on esittää perusteluja Raamatun väitteille, vaikka perustelut eivät olisi millään tavoin totuusehtojen mukaisesti verifioitavissa. Tästä ei sitten olekaan pitkä matka em. puolivillaisiin apologioihin.

Ei edes tarvitse olla akateeminen raamatuntutkija ymmärtääkseen, että Raamatun henkilöt ja tapahtumat ovat myyttejä ja muinaista mytologiaa. Voidaan kysyä: ”Kumpi on todennäköisempää, se että luonnonlait on kumottu vai se että Raamatun väitteitä totena pitävä on erehtynyt?” Tämä vain yhtenä esimerkkinä mahdollisista kysymyksistä.

Yhdysvaltain politiikan kannalta on suorastaan katastrofaalista, että selvästi epätosista ja epähistoriallista raamatunlauseista on johdettu yhteiskuntapoliittisia toimintaohjelmia. Raamatuntutkijoiden näkemykset Raamatun epähistoriallisuudesta eivät valitettavasti ole levinneet poliittiseen päätöksentekoon. On suorastaan noloa, että myyttejä ja mytologiaan pidetään relevantteina ohjeina vielä vuonna 2019.

Pricen ja Avalosin keskustelun voi kuunnella tuolta:

https://www.youtube.com/watch?v=xOj51_tY4_E