Uskonnollisella konservatismilla ei tulisi olla sijaa lainsäädännössä

Hypoteesini on, että konservatiiveille, erityisesti uskonnollisille konservatiiveille, ei tule antaa lainsäädännössä mitään huomiota. Kuvitelluilla jumalilla ja aivan erityisesti kuvitellulla Jeesuksella ei tulisi olla mitään merkitystä yhteiskunnassa, mutta koska kuitenkin on, on ryhdyttävä riittäviin toimenpiteisiin, jotta uskonnot saadaan marginalisoitua yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.

Paljon parannuksia onkin tapahtunut esimerkiksi viimeisen sadan vuoden aikana, mutta vähemmistöön jäätyään konservatiivit ovat tuplanneet panoksensa. Jotta he saisivat äänensä kuuluville, retoriikan on oltava entistä jyrkempää. Kovaäänisestä mölystä syntyy helposti vaikutelma, että konservatiivien argumentit olisivat jollain tavalla merkityksellisiä. Ainoa argumenttien merkitys voidaan kuitenkin kiteyttää seuraavasti: maksimaalinen haitta mahdollisimman monelle!

Historiallisesti voidaan kuitenkin sanoa, että kaikki mitä konservatiivit ovat viime vuosikymmeninä keksineet vastustaa, on aina toteutunut. Kaikkeen edistykseen on aina tarvittu rankkaa vääntöä ja se taas on puolestaan syönyt rajallisia yhteiskunnan resursseja.

Uskonnollisen konservatismin politisoimisilla on lopulta ollut se positiivinen vaikutus, että uskonnon vaikutus läpimätänä yhteiskuntapoliittisena toimintaohjelmana on tullut laajemman kritiikin kohteeksi.  Aiemmin ihmisiä saattoi kusettaa uskonnon varjolla, mutta enää se ei onnistu. Mysteeriuskontojen väitteet on kumottu niin moneen kertaan ja tulokset ovat oikein hyvin ihmisten tiedossa. Uskonnoista johdettuihin prinsiippeihin vetoaminen on epäuskottavaa.

Sekulaareilla konservatiiveilla on vielä vähemmän perusteita argumenteilleen. Tästä syystä suuntaus onkin keskittynyt talouspoliittiseen konservatiiviseen ajatteluun. Tosin tuloksena on tällöinkin eriarvoistumiseen perustuva syrjiminen. Sekulaarin konservatismin talouspoliittinen suuntaus on sekin osoittautunut historiallisesti katastrofaaliseksi. Tässä blogissa usein mainittu ”republikanisoituminen” on tyypillinen sekulaarin konservatismin lopputulos. Yhdysvaltain republikaanipuolueessa uskonnolla on valtava merkitys, mutta muualla maailmassa, esimerkiksi juuri Suomessa, republikanisoiminen toimii ilman uskontoa.

Onneksi demokratia toimii vielä edes auttavasti, joten äänestämällä voidaan konservatiivit ajaa ulos yhteiskunnallisesta päätöksenteosta. Yksityiselämässään he voivat sitten elää niin ankeaa elämää kuin haluavat, kunhan tekevät sen lainsäädännön sallimissa rajoissa. Minä väitän, että kun konservatiivit ovat menettäneet yhteiskuntapoliittisen merkittävyytensä, edes he eivät halua ankeaa elämää itselleen.