Kristilliset konservatiivit haluavat oikeuden syrjiä

Kristillisen konservatismin ajatus politiikkaan puuttumisella on se, että poliittisella vaikuttamisella he saavat laillisen oikeuden syrjiä muita, kunhan lainsäädäntö on ensin muutettu sellaiseksi, että syrjintä on mahdollista ilman juridisia seuraamuksia.

Kun kristillisen konservatiivien harjoittamaan syrjintään suhtaudutaan torjuvasti, niin konservatiivit kääntävät sen vainoamiseksi, mikä sinänsä on huvittavaa. Jos he eläisivät oman opaskirjansa mukaan, vaino olisi hyvinkin toivottavaa, koska vaino tekee heistä erinomaisen taivaskelpoisia. Heitä ei kuitenkaan vainota vaan heidän kategoriset imperatiivinsa asetetaan naurunalaisiksi ja samalla paljastetaan kristillisen konservatismin isot haitat.

Kristillisen konservatiivien nykyinen poliittinen toimintastrategia esimerkiksi Yhdysvalloissa perustuu silkkaan häirintään ja haitantekoon. Muutama suomalainenkin järjestö on omaksunut saman strategian.

Em.  strategia on myös äärioikeiston haittaisänmaallisten käytössä, joten ei ole lainkaan yllättävää, että äärioikeisto ja kristillinen konservatismi ovat lähellä toisiaan. Jumalusko ja totalitarismia kannattava ajattelu muistuttavat toisiaan paljon.

Kristillisiä konservatiiveja länsimaissa nyppii kaiketi myös se, että he ovat haitallisen agendansa ansiosta ajaneet itsenä yhteiskunnan marginaaliin. Heidän kanssaan ei enää leikitä, sillä vuosisatojen ajan he ovat pilanneet kaikki leikit kaikkien kanssa. Toki he voivat leikkiä omassa keskuudessaan, mutta yhteiskunnan kannalta heidän leikkinsä ovat niin haitallisia, että he saavatkin jäädä sinne marginaaliin.

Viimeisenä keinonaan kristilliset konservatiivit yrittävät vedota moraaliin, mutta siinä vetoomuksessakin heidän agendansa uppoaa. Moraalia koskeva kategorinen imperatiivi on sekin syrjintään perustuva.