Lasten vapaus uskonnosta kismittää Seurakuntalaisen päätoimittajaa

Edellisestä postauksestani ei mennyt kuin muutama tunti, niin kritisoimani verkkojulkaisun, Seurakuntalaisen, päätoimittaja Sari Savela julkaisi blogin otsikolla: Jos lapsille ei opeteta uskontoa, se on kuin hänelle ei opetettaisi äidinkieltä. En usko, että Savela lukee blogiani, mutta yhteensattumana episodi on hupaisa.

Jo pelkkä Savelan kirjoituksen otsikko sisältää virheellisen ekvivalenssin ja se on argumentaatiovirhe. Kun uskonnon opetusta ei voi mitenkään puolustaa, niin puolustukseksi kelpaavat argumentaatiovirheetkin. Tätä kristityt ovat onnistuneesti harjoittaneet lähes kaksi tuhatta vuotta.

Edellisessä postauksessani esitin vanhan teesin. Uskonnonharjoittajiksi värvätään lapsia teemalla: Napatkaa ne mahdollisimman nuorina! Siinä touhussa tuhotaan lapsia maagisen ajattelun nimissä.

Savela nillittää siitä, että positiivinen uskonnonvapaus ei muka toteudu. Savela kirjoitti: Positiivinen uskonnonvapaus korostaa vanhempien oikeutta opettaa lapsilleen omaa uskontoaan. Vaikka laissa tämä oikeus on turvattu, käytännössä se ei aina toteudu.

Vanhemmilla on yhä oikeus ehdollistaa lapsensa omiin absurdeihin uskonnollisiin näkemyksiinsä., valitettavasti. Minä ehdotin, että lapsille tulisi varata syyteoikeus vanhempia vastaan, erityisesti sellaisia vanhempia vastaan, jotka pakottamalla, uhkailemalla tai muulla tavoin vaativat lapsia omaksumaan jonkin uskonnollisen vakaumuksen. Tällaista syyteoikeutta tuskin saadaan aikaan, mutta tavoitteena se silti pysyy.

Savelaa närästää erityisesti se, että kouluissa uskontojen, erityisesti kristinuskon, hegemoninen dominanssi on murentunut. Julkinen valta on muuttumassa uskonnottomaksi ja sellainen kehitys onkin oikein suotavaa.

Savela kirjoitti: Lapsella on oikeus omaan uskontoon ja vanhemmilla on vastuu lasten uskonnollisesta kasvatuksesta.

Lapsella on ennen muuta oikeus vapauteen uskonnoista. Vanhemmilla ei ole, eikä tulisi olla, vastuuta uskontokasvatuksen suhteen. On paljon parempi, että vanhemmat eivät millään tavoin osallistu uskontojen propagoimiseen kuin ehkä korkeintaan valistamalla lapsia uskontojen haitoista, jotta lapset osaavat suhtautua kriittisesti uskontoihin silloin kun sellaisiin törmäävät. Jos vanhemmilla on jokin vastuu uskontokasvatuksessa, niin se tarkoittaa lasten suojelemista ”sarisaveloilta”