Tiede on iso ongelma kristinuskolle

Tiedettä ja uskoa on yritetty sovittaa yhteen kaikenlaisilla silmänkääntötempuilla huonoin tuloksin.

Kotimaa24:n bloggareista helluntailainen Reijo Mänttäri julkaisi blogin otsikolla: ”Tiede”, teologia, syö Sanan ruoan. Mänttärin blogi kiteytyy yhteen lauseeseen: Teologisessa tiedekunnassa opiskelu tuhoaa Todellisen Ravinnon.

Verkkojulkaisu Seurakuntalaisessa julkaistiin piispa Tapio Luomaa koskeva juttu otsikolla: Kirkon toimittava valetiedettä ja valemediaa vastaan.

On vaikea nähdä, kuinka molemmat em. miehet katsovat pelaavansa samassa kristittyjen joukkueessa. Mänttärille tiede on iso mörkö ja uskonsa takia hänen on edustettava Luoman kritisoimaa valetiedettä.

Luoma sanoo em. kirjoituksessa: Hän erottaa sen tieteellisestä maailmankatsomuksesta ja skientistisestä ideologiasta, jonka mukaan Jumalaa ei tarvita…Kristinuskon historiassa uskon ja tiedon suhdetta on peilattu jatkuvassa prosessissa. Arkkipiispan mielestä kirkon tehtävänä on pyrkiä etsimään totuutta ja syvempää ymmärrystä maailmasta.

Kummallekin hepulle on kova paikka, että tiede on tehnyt jumaluskosta täysin tarpeetonta ja irrelevanttia. Lähes 150 vuotta sitten Nietzsche julisti Jumalan kuolleeksi. Hän tarkoitti, että Jumalalla ei ole sijaa tieteessä, filosofiassa tai ylipäänsä missään ja tämä täysin riippumatta siitä, onko jokin jumala olemassa.

Teologiaa voidaan pitää ainakin jossa määrin tieteenä. Amerikassa on isoimmissa yliopistoissa ”Biblical Studies” –laitokset, joiden opetuksessa ei oteta kantaa Jumalan eksistenssiin vaan esim. kristinuskoa tutkitaan dokumentaarisista lähtökohdista. Tutkimussuunta tunnetaan USA:ssa nimellä ”Higher Criticism”, jossa historiallis-kriittinen metodi on yksi monista metodeista. Helsingin yliopistossakin teologian opiskelijat kaiketi perehtyvät historiallis-kriittiseen metodiin.

Jos tehdään Mänttärin tapaan oletus Jumalan eksistenssin faktuaalisuudesta, ei voi puhua enää tieteellisestä metodista. Mänttärille teologian tulisi olla puolivillaisten apologioiden esittämistä. Luomallekin tiede on problemaattinen: jokainen uusi tieteellinen (myös teologinen) tutkimustulos ajaa perusteettoman jumaluskon yhä pienempään nurkkaan.

Sekä Mänttärille että Luomalle voi vain sanoa, että uskollanne ei ole reaalimaailman relevanssia, vaikka kuinka yrittäisitte sovittaa uskon ja tieteen yhteen.