Toista sataa vuotta feminististä yhteiskuntakritiikkiä - raamatullinen patriarkaatti kovilla

Pitkästä aikaa silmäilin Suomi24:n uskonnot -osion helluntailaisuus -palstaa. Joku (mahdollisesti trolli?) oli tehnyt aika monta naisia halventavaa avausta. Moni oli lähtenyt keskusteluun mukaan, mutta avaaja ei tainnut saada (olettaen että hän oli tosissaan) aivan toivomiaan kommentteja. Avaajan sovinismi sai kylmää kyytiä.

Toista sataa vuotta feminististä yhteiskuntakritiikkiä on tuottanut hyviä tuloksia. Naisten asema on kohentunut Suomessa huimasti, vaikka patriarkaatin kannattajien vastarinta on ollut lujaa. Patriarkaatille on jäänyt ainoaksi puolustukseksi vetoaminen erinäisiin raamatunlauseisiin. Samaan aikaan kun naisten asema on kohentunut, niin sekularismi on edennyt Suomessakin ilahduttavasti. Naisia ei voi löydä enää Raamatulla päähän, sillä sellaisen fiktiokirjallisuuteen kuuluvan opuksen auktoriteetti on heppoisella pohjalla.

Sovinistinen patriarkaatin kannattaja tekee itsestään vain moukan promoamalla sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Tavallisesti sellainen mies joutuu vain naurunalaiseksi kuten tuo em. Suomi24:n kommentaattori.

Jos patriarkaatin kannattajalla on tyttäriä, niin minkälaisen elämän hän haluaa tyttärelleen? Epäilen vahvasti, että ei ainakaan raamatullista naisen asemaa. Asiasta on kuitenkin lievempiä versioita, mutta nekin ovat alistavia ja syrjiviä, joten myös niitä kannattava mies tekee tyttärensä elämästä mielellään ankeaa.

Aivan mahtavaa, että Suomessa naiset ovat saavuttaneet aseman joka heillä nyt on, vaikka paljon parannettava naisten asemassa riittää.

Anti-semitismi ja Israelin valtio

Anti-semitismi on nostanut päätään Euroopassa ja aivan erityisesti Yhdysvalloissa.  Toisen maailmansodan jälkeisestä prinsiipistä ”ei koskaan enää!” on tullut ”niin pian kuin mahdollista!”. Ainakin Yhdysvalloissa tuon jälkimmäisen prinsiipin taakse asettuu republikaanipuolueeseen pesiytynyt kristillinen ääriaines. Euroopassa anti-semitismi näyttää olevan enemmän yksilöiden ”harrastus”.

Paradoksaalisesti amerikkalainen uskonnollisen oikeiston anti-semitiitit pitävät juutalaisia Jumalan valittuna kansana. Samanaikaisesti tuo sama joukko antaa kaiken tukensa Israelin valtion tekemisille aina sotarikoksista kolonialistiseen siirtokuntapolitiikkaan. Seurattuani pitkän tovin aiheeseen liittyvää argumentaatiota, niin minua hämmästyttää, että anti-semitiitit eivät kiinnitä mitään huomiota väitteidensä paradoksaalisuuteen.

Suomessa aika harvalukuiselta vaikuttava uskonnollinen oikeisto muutamissa kommenteissa vaikeroi juutalaisesta rahaeliitistä, mutta samalla on aivan amerikkalaisten linjalla, mitä tulee Israelin valtioon.

Israelin valtio tietenkin saa toiminnalleen kaiken tuen, koska heidän sortonsa kohteena on vielä vihatumpi väestöryhmä, muslimit ja palestiinalaiset.

Sitten kun joku muslimi julkaisee anti-semitistisen jutun, asiasta nousee hirveä haloo, mutta kun juutalainen murjaisee jotain palestiinalaisista, niin asia saa aplodit, vaikka aplodien antaja olisi muuten anti-semitiitti.

Tällainen tilanne juontaa tietenkin mysteeriuskontojen väitteisiin juuri tuon uskonnon harjoittajien erinomaisuudesta. Kun keittoon lisätään vuosisatoja kestänyt suurvaltojen siirtomaapolitiikka, niin ratkaisua ikävään tilanteeseen ei taida olla näköpiirissä.

Nykytilanteessa ei ole kenelläkään kivaa, kun hampaisiin asti aseistautuneet ihmiset ovat valmiita käyttämään aseitaan erilaisen etnisen alkuperän tai uskonnon omaavia vastaan. Tämä kai sitten tekee heistä aivan erityisen ”pyhiä”.

Konservatiivien ahdinkoa on hauska seurata

Konservatiivien ahdinkoa on todella hauskaa seurata. Jos niin ahdistaa, olisi ehkä syytä tarkastella oman ajattelunsa perusteita.

Palstalla jos toisella konservatiiveiksi profiloituneet kommentaattorit tuntuvat kärsivän ilmastoahdistuksesta (paino ahdistuksella), vaikka he projisoivat mielellään oman ahdistuksensa maapallon ilmaston tilasta huolissaan olevien ahdistukseksi. Konservatiivien ilmastoahdistus onkin synonyymi ilmastodenialismille. Ilmastoahdistuksesta on tullut konservatiiveille eksistentiaalinen ahdistus.

Samat konservatiivit, erityisesti miehet, näyttävän ahdistuvan naisten, erityisesti vihreiden naisten, esiinmarssista yhteiskunnassa. On aivan mahtavaa, että nuo naiset lyövät luun kurkkuun konservatiivisille miehille. Konservatiivisille miehille naisten osallistuminen yhteiskunnallisiin asioihin on sekin ahdistavaa. Minusta on suunnattoman hauskaa, kun konservatiiviset miehet ahdistuvat ja vetävät herneen nenäänsä feministien kirjoittelusta.

Konservatiivinen ajattelu, ainakin sen uskonnollinen muoto, redusoituu aina sukuelimiin. Erityisesti seksuaalivähemmistöt ja heidän asemansa parantaminen tuntuvat ahdistavan konservatiiveja aivan suunnattomasti. Mitä he eivät suo itselleen, he eivät soisi muillekaan.

Listaa voisi jatkaa pitkäänkin, mutta todetaan nyt vain lyhyesti: muutos ahdistaa konservatiiveja niin paljon, että muutoksesta tulee uhka heidän olemassaololleen.

Kenttäpiispa Särkiön selväjärkinen hetki

Patavanhoilliseksi konservatiiviksi profiloitunut kenttäpiispa Pekka Särkiö yllätti uusimmassa Kotimaa24:n blogissaan otsikolla: Naiset, miehet ja polarisaatio.

Särkiö on aiemmin ollut patriarkaatin puolestapuhuja, mutta ei sentään niin jyrkkä kuin Patmoksen Juha Ahivo viimeaikaisissa kirjoituksissaan. Särkiö on joutunut hyväksymään sen, että sotilaspappeinakin on nykyään naisia. Patriarkaatin viimeinen linnake, puolustusvoimat, on murtunut.

Särkiön blogi on kommentaari Helsingin Sanomissa julkaistuun Anu Kantolan kolumniin. Kantolan havainnot siitä, että mm. sukupuoli on polarisoinut yhteiskuntapoliittiset kannat, näyttää uponneen myös Särkiöön. Pientä nikottelua Särkiön kirjoituksesta voi löytää, mutta periaatteessa Särkiö on Kantolan näkemysten kanssa samaa mieltä.

Vuoden 2019 eduskuntavaalit olivat naisten voittokulkua. Tämä tietenkin on närästänyt oikeimman laidan hörhöjä. Särkiö yllätti minut positiivisesti. Hän on hyväksynyt faktat, eikä syyllisty aiempaan kiukutteluun.

Pientä patriarkaalista asennetta Särkiö sentään viljelee, mutta joutuu myöntämään, että maailma ja Suomi siinä mukana ovat muuttuneet, eikä paluuta kuvitteelliseen kulta-aikaan ole, vaikka kuten Särkiökin mainitsee,  monet miehet haikailevat sellaisen perään.

Varsin selväjärkinen Särkiön kirjoitus löytyy tuolta:

https://www.kotimaa24.fi/blogit/naiset-miehet-ja-polarisaatio/

Suomalaiset eivät perusta synneistä

Aamulehden paperiversion näköispainoksessa oli lauantaina 20.4.2019 pitkä juttu otsikolla: Mikä on syntiä?

Juttu alkaa: Kysyimme tavallisilta ihmisiltä, mitä he pitävät syntinä. Moni heistä ei ollut pohtinut asiaa pitkään aikaan.

Jutun alussa pari ikääntyvää miestä huoltoaseman baarissa sanoivat, että mitään synniksi luettavaa ei tahdo tulla mieleen. Seuraavaksi pari teiniä sanoivat: Ei ole sellaista oloa, että olisin tehnyt syntiä.

Jutun perusteella haastateltavat esittivät joukon erilaisia moraalittomia tekoja, mutta eivät pitäneet niitä sen kummemmin syntisinä. Kristinuskon käsitys synnistä on kärsinyt konkurssin. Synnillä ja syntikäsityksellä ei ole juuri minkäänlaista merkitystä ihmisten käyttäytymistä ohjailevana prinsiippinä.

Jutussa myös pappi Kaisa Yrjölä esittää tulkintansa synnistä ja kymmenestä käskystä. Jutun perusteella suomalaiset eivät  perusta synnistä.

Pääsiäisen veriorgiat

Pääsiäisenä kristityt viettävät taas veriorgioita. Tarinan mukaan joku Jeesus-niminen heppu naulittiin ristille ja tällä tapahtumalla olisi jollain maagisella ja mystisellä tavalla merkittäviä vaikutuksia. Teloitus on aina teloitus, eikä se muutu siitä miksikään, vaikka teloitetulle predikoitaisiin ”Jumalan pojan” ominaisuus.

Tuolle teloitetulle predikoitiin myös myyttinen messias-ominaisuus. Ristillä riippuminen olisi tarinan mukaan jollain tavoin ihmiskunnan pelastus jostain mikä ei millään tavoin ole reaalimaailman ilmiö. Minimalistisen Jeesus-näkökulman mukaan kyse oli pieleen menneestä ja surkeasti epäonnistuneesta profetiasta. Tälle epäonnistumiselle annettiin ad hoc selitys.

Uuden Testamentin pääsiäistarinat (ihan mikä tahansa versio Pääsiäisen tapahtumista) on silkkaa fiktiota. Ainuttakaan silminnäkijä kertomusta asiasta ei ole, ei ensimmäistäkään dokumenttia asiasta. Aihetta käsittelevät tarinat on kirjoitettu paljon väitettyjen tapahtumien jälkeen. Niitä on voi pitää vain eräiden juutalaisten lahkojen itseään koskevina legendoina, harhaisten ihmisten sekopäisinä tilityksinä kulttijohtajan kuolemasta.

Toki kristityt saavat viettää Pääsiäisenä veriorgioitaan. Jos he kuitenkin vaativat, että muiden tulisi osallistua näihin veriorgioihin, niin siinä on vastarinnan paikka. Liian kauan juutalaisen zombien seuraajat ovat päässeet sanelemaan pääsiäisviikon ohjelmasta. Onneksi tällainen vaatimus on kokenut tappioita ja nykyään aika harva osallistuu veriorgioihin. Parempaakin tekemistä löytyy kuin muistella juutalaista zombieta.

Kristillissosiaalisen etnonationalistisen arvokonservatismin epäeettisyys

Eduskuntavaalien 2019 edellä lanseerattiin sellaisetkin ilmaisut kuin kristillissosiaalinen ja kansallismielinen arvokonservatismi. Näihin käsitteisiin sisältyy paradoksaalisuutta sekä kaikinpuolista epäeettisyyttä.

Kristitty ei voi olla kansallismielinen, jos ottaa lähetyskäskyn tosissaan. Lähetyskäsky on jo itsessään globalismia ja lähetyskäskyn kirjaimellinen noudattaminen edellyttää kristillistä teonomiaan perustuvaa teokraattista globaalia hallintotapaa. Tässä asiassa amerikkalainen uskonnollinen oikeisto on kunnostautunut erinomaisesti.

Edellisen johdosta lähetyskäsky on imperialistinen ja tämä voidaan todeta historiallisten tapahtumien perusteella. Lähetyskäskyn perusteella on kansallisia kulttuureja tuhottu, luonnonvarat ryövätty imperialistisin tarkoituksin. Lopulta on vahvistettu se, että ryöstön kohteeksi joutuneet pysyvät tulevaisuudessakin niinä-joilla-ei-ole (have-nots)

Arvokonservatismi on sekin jo käsitteenä ongelmallinen. Jos jollakin ajanhetkellä jotkin konservatiiviset arvot olivat voimissaan, niin mikä tuo aika oli? Vuosi 30? Vuosi 1000? Mikä? Edes itsensä arvokonservatiiveiksi identifioivat eivät ole tästä yksimielisiä.

Kristillissosiaalinen ideaali tarkoittaa ehkä status quon paaluttamista ikuisesti vallitsevaksi yhteiskuntapoliittiseksi toiminnaksi. Tässäkin ne-joilla-on (haves) asettuvat vastustamaan kristinuskon dogmien perusteella niiden-joilla-ei-ole (have-nots) aseman parantamista. Tavoitteena kristillisellä sosiaalisuudella on tietenkin niiden-joilla-on etuoikeutettu asema ja vielä siten, että niiden-joilla-ei-ole huonompi asema legitimoidaan vaikka sitten uskonnnolla.

Omana elinaikani ainoa radikaali kristillinen liike, joka on pyrkinyt parantamaan niiden asemaa joilla ei ole, oli Latinalaisen Amerikan vapautuksen teologia. Monen liikkeen parissa työskennelleet olivat marxilaisia pappeja. Tällainen status quon horjuttaminen ei tietenkään sopinut niille-joilla-on (lue: amerikkalaisille yrityksille) vaan vapautuksen teologia murskattiin väkivaltaisesti ja oikeistodiktatuurien valta betonoitiin. Tämä on vielä nykyäänkin vallitseva tilanne ja amerikkalaiset ne-joilla-on saavat ottaa Latinalaisen Amerikan ja Lähi-idän pakolaisongelman piikkiinsä. Oikeastaan ne-joilla-on ovat tyytyväisiä nykyiseen kaoottisuuteen, sillä kaaoksen keskellä elävät ne-joilla-ei-ole tuskin pystyvät organisoitumaan siten, että niiden-joilla-on etuoikeudet vaarantuisivat.

Konservatiiveille takaiskuja eduskuntavaaleissa

Eduskuntavaalit on käyty ja jälkipelit alkaneet. Jo nyt voidaan sanoa, että konservatiivit kärsivät vaaleissa takaiskuja. Vasemmisto ja vihreät lisäsivät kannatustaan; ei paljon mutta kuitenkin.

Konservatiivit ovat uponneet syvään päätyyn niin syvälle, että syvän päädyn pohjasedimentissä on tällä hetkellä kuhinaa. Pitkästä aikaa Suomessa päästään ehkä tekemään liberaaleja uudistuksia, vaikka nuo syvän päädyn pohjasedimentin änkyrät nillittäisivät asiasta kuin asiasta.

En ole vielä nähnyt tarkempia analyyseja vaaleista, mutta veikkaanpa, että nuoret naiset varmistivat konservatiivien tappio. Mitä luin konservatiivien vaalilupauksia ja – tavoitteita, niin olisin yllättynyt, jos joku nuori nainen äänesti kaikkein taantumuksellisimpia ehdokkaita.

Tässä blogissa olen aika ajoin kommentoinut Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtajan Juha Ahvion aika häiriintyneitä kirjoituksia. Nyt kyllä Ahviolla otsasuonet ovat pullistuneet ratkeamispisteeseen. Ei auttanut hepun poliittiset vetoomukset; ei vaikka auktoriteeteiksi hankittiin Hegel ja Snellman, joiden jutut ovat oikeastaan pelkkää käsiterunoutta, eivätkä suinkaan varteenotettavaa poliittista filosofiaa. Ahvio tietenkin jätti mainitsematta, että kummatkin olivat aika skeptisiä järjestäytyneen uskonnon suhteen.

Aivan mahtavaa, että Suomessa punavihreä koalitio vahvistui, vaikka enemmistöä ei muodostunutkaan.

Enbusken haaste

Iltalehden kolumnisti Tuomas Enbuske heitti taannoin hassun haasteen. Hän kutsui uskovia käännyttämään hänet kristinuskoon. Enbuskella taitaa olla ketunhäntä kainalossa. Haastetut uskovat tarjoavat käännytysyrityksillään takuulla täysin mielipuolista materiaalia Enbusken tuleviin kirjoituksiin.

Yksi ensimmäisistä haasteeseen tarttuneista oli Kotimaa24:n bloggari Manu Ryösö.  Ryösön taustayhteisö on Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Se kertookin kaiken tarpeellisen hänen taantumuksellisesta vanhoillisuudestaan. Ryösön Enbuskea koskeva blogi ei kuitenkaan ole sitä mielipuolisinta propagandaa, vaikka aiemmissa blogeissaan Ryösö on osoittanut olevansa jotakuinkin kaikkea edistystä vastaan.

Aiheeseen tarttui myös toinen Kotimaan bloggari, kenttäpiispa Pekka Särkiö. Särkiökin on kunnostautunut taantumuksellisuudessaan erinomaisesti.

Ryösö ja Särkiö eivät noissa viimeisimmässä postauksissaan ole olleet sieltä pahimmasta päästä. Ehkä jossain tulevassa kirjoituksessaan Enbuske kertoo kaikkein hämärimmistä käännytysyrityksistä. Hienosti on moni ottanut Enbusken provokaation tosissaan.

Kristinusko redusoituu aina sukupuolielimiin

Ulkopuolisesta tarkkailijasta vaikuttaa siltä, että kristinusko redusoituu aina sukupuolielimiin ja niiden käytön kyttäämiseen. Tästä oli puhetta tässä blogissa viime lauantaina.

Nyt Suomi24:n luterilaisuus-palstalla nimimerkki tieteilijä esitti valaisevan esimerkin postauksessa, jonka otsikko oli: KL(KD) vastusti peruskoulua ja lähes kaikkea muutakin v.1975.

Postauksessaan tieteilijä siteeraa yli neljän vuosikymmenen takaista Kristillisen liiton kansanedustajaa, jonka ajattelu kiteytyy juuri lasten ja nuorten sukupuolielimiin ja niiden käyttöön. Tästä tuo kansanedustaja sitten tekee jos jonkinlaisia johtopäätöksiä.

Patavanhoillisen kansanedustajan näkemyksiä voi lukea tuolta:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/15617574/kl-(kd)-vastusti-peruskoulua-ja-lahes-kaikkea-muutakin-v--1975

Vaikka nimimerkki tieteilijä ei mainitse nimeltä jutun perustana olevan kansanedustajaa, niin kyseessä saattaa olla Olavi Ronkainen, joka sai lisänimen Porno-Ronkainen, koska hänellä oli tolkuton kiinnostu pornolehtiin. Jos kyseessä oli joku muu krisujen kansanedustaja, niin mielelläni kuulisin oikea nimen.  

Tähän sopii lopetukseksi nimimerkki tieteilijän kommentti:

Hauskan tästä aikalaisdokumentista tekee se, että kyseinen edustaja ei soveltunut omien oppiensa malliesimerkiksi, vaan näytti ihan käytännössä että "tehkää niin kuin minä sanon, älkää niinkuin minä teen". Kristilliset arvot ja muilta vaadittu kunnioitus avioliittoa lensi omassa elämässä romukoppaan ja edustaja hairahtui avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen ja jätti vaimon ja 8 lasta tuosta vain.

Pari tuhatta vuotta kristinuskoa ja aina vaan tosiuskovia jaksaa kiinnostaa sukupuolielimet.

Profeettojen sekopäisyys

Näen Muhammedin pelkästään psykopaattina, jonka sairaus sai hänet kuvittelemaan kaikenlaista. Täten Allah on Muhammedin tärähtäneen mielen alter ego. Samanlainen ilmiö löytyy uudemmastakin uskontoperinteestä: Mormonismin perustaja Joseph Smith oli hänkin täysin tärähtänyt tyyppi, joka näki ja kuuli kaikenlaista. Muhammed ja Smith ovat sekopäisimpiä uskontojen perustajia. Oikeastaan joukkoon voidaan lisätä skientologian perustaja L. Ron Hubbard.

Muhammed ja Smith käyttivät vuosikymmeniä otollisen yleisön huijaamiseen.

Muhammedin strategiana oli saada ihmiset vihaamaan toisiaan, jotta hän voisi hallita heitä. Samanlainen ilmiö löytyy muistakin abrahamilaisista uskonnoista. Oikeastaan Muhammed noudatti systemaattisesti Jeesuksen opetusta, jossa perheenjäsenet kääntyvät toisiaan vastaan häiriintyneen Jeesuksen nimissä.

Allah ja Jahve ovat vain työkaluja, joita psykopaatit osaavat käyttää, milloin manipuloimiseen, milloin pakottamiseen.

Q2:216 ja 9:39 ovat hyvin häiriintyneen ihmisen kirjoituksia.

Kaikki profeetat ovat vääriä profeettoja. Jotkut vain pitävät hirviötä nimeltä Muhammed aivan esimerkillisenä. Se kertoo paljon noista ihmisistä ja siitä kuinka he suhtautuvat muinaiseen mytologiaan.

Muhammedista ei tarinoiden mukaan löydy lainkaan humaanisuutta. Hän oli uskontoperinteiden yksi isoista paskiaisista, eivätkä paskiaiset ansaitse arvonantoa.

Kun lasketaan yhteen kristinusko ja islam, niin neljä miljardia ihmistä uskoo absurditeetteihin. Abrahamilaisten uskontojen, niiden kaikkien kolmen, luulisi jo kuihtuneen oman mahdottomuutensa takia, mutta niin vain taikausko elää. Aste-eroissa sentään löytyy vaihtelua.

Neljä miljardi zombieta tallustelee maan päällä valmiina käymään toistensa kimppuun. Ihmiskunnalla tosiaan on vielä matka ennen kuin ihmiset oppivat elämään sovussa toistensa kanssa. Uskonnot ovat se suurin eripuran aiheuttaja.

Yhteisöllisyys tarkoittaa sukupuolielinten käytön kyttäämistä

Kotimaa24:n pääkirjoitus ja muutama kyseisen julkaisun lukijabloggari ovat viime viikkoina kommentoineet seurakuntien yhteisöllisyyttä tai sen puutetta.

Aina kun kyse seurakunnista, niin yhteisöllisyyden prinsiippi on: Tarkkaile naapuriasi! Erityisesti tarkkaillaan sitä, mitä kukin seurakuntalainen mutta myös ulkopuolinen tekee sukupuolielimillään. Yhdessä sitten pöyristytään sukupuolielinten käytöstä.

Aina jaksaa hämmästyttää sekä huvittaa, että monet uskonnolliset yhteisöt ovat ylettömän kiinnostuneita siitä, kuka kiksauttaa ketä, missä asennossa ja missä tarkoituksessa. Tällaisten asioiden vatvominen onkin sitten sitä yhteisöllisyyttä. Ehkä asia koskee vain kaikkein fundamentalistisimpia uskonnollisia yhteisöjä, mutta ulkopuolisesta tarkkailijasta vaikuttaa sitä, että sukupuolielimet ja niiden käyttö vaivaavat kaikkia uskonnollisia yhteisöjä.

Ilmiö ei ole uusi. Uskonnollisilla yhteisöillä on vuosituhansien perinne naapurien tarkkailussa. Uskonnollisten yhteisöjen perinteeseen kuuluu myös uhriutuminen silloin kun heidän näkemyksiään pidetään koomisen taantumuksellisina.

Yhteisöllisyys tarkoittaa seurakuntien tapauksessa tiukkaa kontrollia, joka pyritään ulottamaan myös ei-jäseniin. Tällaista moralistista skenaariota jopa muutama eduskuntaan havitteleva ehdokas pitää ideaalinaan.

Puritaanisimpia naapurien tarkkailijoita voisi kehottaa naimaan enemmän mahdollisimman monen kumppanin kanssa. Ehkä sukupuolielinten aiheuttama ahdistus silloin helpottaa.

Juutalainen zombie Suomen eduskuntavaaleissa

On suorastaan noloa, että sivistysvaltioksi luettavassa Suomessa on ehdolla eduskuntaan niinkin paljon uskovia ehdokkaita ja vielä sen ihan äärilaidan uskovia. Piakkoin toimikautensa päättävän eduskunnan riveistä löytyi hämmästyttävän paljon maagisen ajattelun harjoittajia alkaen pääministeristä ja ulkoministeristä. Näiden kahden lisäksi eduskunnassa vaikuttaa muutama sekopäinen hörhö.

Juutalaisen zombien ympärille rakennettu poliittinen ideologia ei ole millään muotoa puolustettavissa enää vuonna 2019. Juutalaisen zombien kuvitteellisista sanomisista voi johtaa vain regressiivistä politiikkaa, jossa kurjuus maksimoidaan mahdollisimman monelle. Siinä touhussa saavat ihmisoikeudet yms. kovaa kyytiä. Juutalaisen zombien seuraajat ovatkin pelkkiä lurjuksia.                 

On aika edusvastuutonta noilta lurjuksilta, että he pyrkivät saattamaan oman maagisen ajattelunsa tuotokset muita velvoittavaksi lainsäädännöksi. Täytyy olla aika harhainen ihminen, jos väittää, että juuri hänen uskonnollinen vakaumuksensa tuottaa millään tavoin positiivisia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Sellainen yhteiskuntajärjestelmä oli voimassa Euroopassa vuosisatoja ja sen toimivuus havaittiin huonoksi. Niissäkin yhteiskunnissa oli silti jatkuvia kiistoja siitä, minkä uskonsuuntauksen mukaisista dogmeista tulisi lainsäädännön perusta.

Vaalikirjoittelua seuranneena jyrkimmät uskovat ehdokkaat näyttävän tekevän itsestään idiootteja. Se olkoon heidän oma asiansa, mutta ihmettelenpä vain niitä ihmisiä, jotka heitä äänestävät. 

Olipa vaalien tulos mikä tahansa, niin taas saadaan kuulla nillitystä siitä, kuinka uskonnon merkitys politiikassa on päässyt vähentymään. Joitakin äänestäjiä voi höynäyttää jonkin aikaa, toisia voi höynäyttää ehkä koko ajan, mutta kaikkia äänestäjiä ei voi höynäyttää kaiken aikaa.

Muutaman änkyrän vaaliohjelmia ja –lupauksia olen seurannut ja ihmettelen kuinka oppineetkin ehdokkaat vaikuttavat juuttuneen keskiajalle. Vaikuttaakin siltä, että ehdokkaana on monessa tapauksessa tuo juutalainen zombie eikä Suomen kansalainen.

Uskonnottomien osuus jatkaa kasvuaan USA:ssa

Uskonnon merkitys patavanhoillisessa ja taantumuksellisessa Amerikassa jatkaa laskuaan. Kansalaisjärjestö Americans United raportoi verkkosivuillaan, että 23,1 prosenttia amerikkalaisista on uskonnottomia. Vertailun vuoksi evankelikaalisten osuus on 22,5 prosenttia ja katolisten 23 prosenttia. Uskonnottomat onkin suurin yksittäinen väestöryhmä.

Tulosten prosentin eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä. Viime vuonna Religion News kertoi uskonnottomia olevan 35 prosenttia väestöstä. Samassa yhteydessä Religion News mainitsi, että ikäryhmässä 18-29v uskonnottomien osuus olisi 44 prosenttia.

Poliittisesti USA on jakaantuneempi nyt kuin koskaan ennen omana elinaikanani. Religion Newsin mukaan republikaanit ovat entistä uskonnollisempi, demokraattien joukossa uskontojen merkitys on taas huomattavasti vähentynyt. Ne, jotka ovat uskonnollisia, ovat omaksuneet fundamentalismia lähenevän teologia. Valtavirran protestantit, esimerkiksi episkopaalit, ovat kuolemassa sukupuuttoon.

Vaikka asiasta on ollut jo ennenkin puhetta moneen kertaan, niin toistetaan vielä: Vuoden 2020 vaalikierroksella milleniaalit ovat ensimmäistä kertaa suurin äänestysikäinen väestöryhmä. Jos he äänestäisivät sen mukaan, miten vastaavat mielipidekyselyissä, niin yhtään republikaanien taakse ryhmittyneen uskonnollisen oikeiston edustajaa ei valittaisi. Milleniaalit ovat vain aika laiskoja äänestäjiä.

Sekä Americans Unitedin että Religion Newsin raportoimissa kyselyissä huomioitiin myös se, että uskontojen merkitys ihmisten arkipäivää säätelevänä tekijänä on menettänyt merkitystään. Vaikka ihminen kuuluisikin johonkin uskontokuntaan, niin hän järjestää jokapäiväisen elämänsä muilla kuin uskonnollisilla kriteereillä. Uskontojen dogmat ja doktriinit eivät juuri vaikuta ihmisten käyttäytymiseen.

Amerikkalaisilla on vielä paljon kirittävää, jotta he saavuttavat eurooppalaisten prosentit. Nyt kun amerikkalaisten uskonnottomien osuus on reippaassa kasvussa, niin voi hyvällä syyllä odotella lumipallo-efektiä. Kun pää on saatu auki, niin uskonnottomien määrä kasvaa kiihtyvällä vauhdilla. 

Uskontojen tieteellinen tutkimus

Selailin Daniel Dennettin vuosia sitten julkaistua kirjaa Breaking the Spell: Religion as a Natural Phenomenon (2006).  Teos on suomennettu nimellä Lumous murtuu.

Dennett kiinnittää huomiota sellaiseen seikkaan, että tutkittaessa mitä tahansa uskonmuotoa ja uskontoa tieteellisesti, niin uskovien taholta tulee pelkkää nillitystä.

Kristityille on tyypillistä nillittää biologiasta ja kosmologiasta. Luomiskertomus ei voi pitää paikkaansa ja tällainen tietenkin saa uskovien taholta jyrkän tuomion. Heidän suosikkifiktionsa on osoittautunut silkaksi humpuukiksi.

Kun uskoa ja uskontoja on tutkittu muiden tieteenalojen menetelmin, niin tulokset eivät millään tavoin vahvista uskontojen teesejä ja dogmeja.

Sosiologia, sosiaalipsykologia, antropologia, psykologia, psykiatria, neurotieteet, kognitiotiede jne. kohtaavat nekin jyrkkää vastustusta uskovien taholta.

Vetoaminen uskon yliluonnollisiin elementteihin taas tarkoittaa sitä, että uskosta ei edes voi muodostaa mielekkäitä lauseita. Täten uskon ja sen kohteen tutkiminen olisi tieteellisten metodien tavoittamattomissa. Näinhän ei tietenkään ole. Kun mikä tahansa tieteenala on asettanut uskon ja uskonnon tutkimuskohteeksi, niin ilmiöt ovat saaneet naturalistisen selityksen. Tämä tietenkin asettaa uskovat puolustuskannalle. Toisinaan joudutaan tieteessä vielä myöntämään, että asiaa ei tunneta tarpeeksi hyvin, jotta asiasta voitaisiin tehdä johtopäätöksiä. Mikään ei kuitenkaan edes etäisesti viittaa siihen, että yliluonnollisia ilmiöitä olisi olemassa.

Dualistinen substanssi –ajattelu on sekin kohdannut vararikon. Mitään ei-materiaalista substanssia ei vuosisatoja kestäneestä etsinnästä huolimatta ole löydetty. Nyt voidaan sanoa riittävällä varmuudella, että Descartes oli väärässä. Sielu-ruumis dualismi on osoitettu sekin humpuukiksi. Kaikki palautuu lopulta atomeihin. Kaikki ei-materiaalista substanssia koskevat käsitykset palautuvat aivotoimintaan ja aivot taas koostuvat atomeista. Sitkeästi dualismi kuitenkin elää, vaikka sille ei ole ainuttakaan luotettavaa perustetta.

Raamattuopiston uusi rehtori taantumuksen asialla

Patavanhoillinen verkkojulkaisu Seurakuntalainen antoi jälleen tilaa kaikista taantumuksellisimmalle kristinuskolle. Tällä kertaa näkyvyyttä sai Raamattuopiston uusi rehtori Marja-Kaarina Marttila.

Yksi Marttilan teeseistä oli: Suomesta on tullut lähetyskenttä. Marttilaa kismittää se, että kristinuskon hegemonia on mennyttä. Enää ei Marttilan edustama taantumuksellisuus pääse sanelemaan miten kunkin tulee elää. Vituttaahan se kun kristofasismin kulta-aika on jäänyt historian hämärään. Näille ”marttiloille” sanotaankin: Fuck you!

Marttilan unelmoima lähetystyö on nykyaikana yksi uskontoihin liittyvä ääri-ilmiö. Näihin evankelioimisyrityksiin suhtaudutaan lisääntyvässä määrin torjuvasti. Mitä enemmän ”marttilat” yrittävät evankelioida, sitä nopeampaa kristinuskon katoaminen on.

Marttilaa surettaa se, että kristillinen propaganda saavuttaa yhä harvalukuisemman yleisön. Seurakuntalaisen toimitus kirjoitti: Marttila toteaa Suomen muuttuneen valtavasti niistä ajoista, kun koulujen uskontotunneilla opetettiin vielä Raamattua ja Katekismusta.

Tuo olikin sekä Seurakuntalaiselta että Marttilalta jutun ainoa selväjärkinen kommentti. Ennen metodina oli: Napatkaa ne mahdollisimman nuorina! Nyt lapsille ei enää voi valehdella entiseen tapaan. Lapset ja nuoret osaavat tarkastaa kristillisen propagandan väitteiden faktuaalisuuden. Kristinuskon väitteissä on hyvin vähän faktuaalisuutta. Myös vanhemmat suhtautuvat torjuvasti kristilliseen propagandaan: Kouluissa tulee opettaa parhaaseen mahdolliseen tietoon perustuvia asioita, eikä kristinuskon väitteet täytä tätä kriteeriä.

Raamattuopisto on jäänne ajalta jolloin jyrkkä eksklusiivinen kristinusko oli valtavirtaa. Tuolloin muotoiltiin taantumuksellisuuden teologiset perusteet, joita nämä ”marttilat” yrittävät ylläpitää ja mahdollisuuksien mukaan ylläpitää.

Raamattuopiston eksklusiivisen teologian heikkous on siinä, että Jeesus tuskin oli historiallinen henkilö. Parhaimmillaankin Jeesus on saunatontun kaltainen myyttinen hahmo.

Taas yksi kristillinen talousrikos

Yle kertoi, että Pohjanmaan käräjäoikeus on määrännyt Marttyyrikirkon ystävät ja sen perustajan Johan Candelinin omaisuutta takavarikkoon lähes 2,6 miljoonan euron arvosta.

Miten nämä kristilliset yhdistykset aina päätyvätkin tekemään talousrikoksia? Tosin Marttyyrikirkon kohdalla kyse on vasta epäilystä. Toinen mahdollisuus on jonkinlaiseen seksiskandaaliin sekaantuminen. Usein kyseessä on molemmat.

Selitykseksi ei kelpaa: Devil made me do it!

Marttyyrikirkon kohdalla kyse on rahankeräysrikoksesta vuosilta 2014-2019. Lisäksi Candelinin kohdalla kyseeseen tulee myös kirjanpitorikos. Tämä on niin nähtyä, eikä kukaan ota oppia muiden aiemmista virheistä. Hämmästyttävää, että ihmiset antavat noinkin suuria summia jollekin pastorille ja tämän taustayhdistykselle.

USA:ssa uskonto on miljardibisnes ja sama näyttää pätevän Suomeenkin.

Tästä ei ole kuin muutama viikko kun kristillisdemokraattien pari kansanedustajaa hehkuttivat sitä, että uusi rahankeräyslaki helpottaa vapaiden suuntien varainhankintaa. Minä lyön vetoa sen puolesta, että ko. laki lisää väärinkäytöksiä, sillä en usko, että valtiolla on resursseja valvoa uuden lain mahdollistamia väärinkäytöksiä. Väärinkäytökset paljastuvat tulevaisuudessa rehellisten kansalaisten toimesta. Saattaa olla myös niin, että joku kusetetuksi tullut ihminen raportoi väärinkäytöksistä. Uskossa menee ensin järki ja lopulta järki. Poikkeuksia ei taida löytyä.

Ratkaisuksi ehdotan noin uskontopohjaisten yhdistysten ja säätiöiden verottamista. Tällöin kirjanpitoa tutkittaisiin tarkemmin joka vuosi, ja jos verotuloja jäisi saamatta, niin asiaan takuulla puututtaisiin. Uskonnolla ei tulisi olla erivapauksia vaan niiden parissa esiintyvät rikokset tulisi saattaa juridiseen edesvastuuseen siinä kuin muidenkin.

Minä väitän, että usko (ihan mihin tahansa jumalaan) korruptoi ihmisen siten, että ihminen on altis kaikenlaisiin konnuuksiin.

Seinähullun profeetta Muhammedin tärähtänyt pää

Iranilaissyntyinen ex-muslimi Ali Sina tarjosi muutama vuosi 50 000 USD:n palkkion sille, joka osoittaa, että profeetta Muhammed ei ole narsisti, pedofiili, massamurhaaja, terroristi, naisvihaaja, kulttijohtaja, hullu, raiskaaja, kiduttaja ja rosvo.

Ehkä niitä oli muitakin määreitä. Juuri nyt en muista, mitä kaikkea Ali Sina kirjoitti. Palkinto on kuitenkin vielä lunastamatta.

Palkinto taitaa jäädäkin lunastamatta, sillä Ali Sinan argumentaatio perustuu islamilaisiin teksteihin; esimerkiksi haditheihin sekä muihin kirjoituksiin, joiden väitetään dokumentoivan Muhammedin elämää.

Jos oletetaan, että Muhammed nyt oli ylipäänsä historiallinen henkilö, niin tarinoiden perusteella hän oli julma rosvojoukon johtaja Medinasta. Tarinoiden mukaan he ryöstivät ja murhasivat ilman tunnontuskia.

Vuoden 627 teurastuksessa miehiltä leikattiin pää, naiset ja lapset myytiin orjiksi. Kuka sitten onkin kirjoittanut tuon tarinan, niin hyvin hän on lukenut Vanhan Testamenttinsa. Sieltä löytyy täsmälleen samanlaisia tarinoita. Kun vertaa noita tarinoita islamilaisiin fundamentalisteihin, niin ei ole vaikea huomata, mistä vaikutteet on revitty.

Muhammedin psyyken tilasta on kirjoitettu kirja jos toinenkin. Herman Somers väittää kirjassaan The Other Muhammed, että profeetalla saattoi olla aivokasvain, joka vaikutti hänen käytökseensä. Skitsofreniaakin on soviteltu Muhammedille. Tällainen analyysi löytyy mm. Dede Korkutin kirjasta The Medical Case of Muhammed.

Kirjassaan Psychology of Muhammed: Inside the Brain of a Prophet Masud Ansari kuvailee Muhammed psykopaatin perikuvaksi, jolla sattui olemaan paljon valtaa. Ansari väittää, että kaiken muun lisäksi Muhammed oli pahasti vainoharhainen.

Tämä oli nyt tällainen lyhyt katsaus kirjallisuuteen, jonka mukaan Muhammed oli seinähullu.

Profeetta Muhammed väkivaltainen sekopää

Abrahamilaisten uskontojen hahmot ovat säännöllisesti vastenmielisiä olioita Raamatun jumala aivan ylivoimaisena ykkösenä

Oikeastaan Koraanin jumala ei selviä yhtään paremmin. Viimeiseksi profeetaksi tituleerattu Muhammed oli taas verenhimoinen paskiainen. Tosin Muhammedin historiallisuus on aika kyseenalaista, mutta hänen nimiinsä on pantu sellaisia sanontoja ja tekoja, että ne tekevät tuosta viimeisestä profeetasta juuri väkivaltaisen paskiaisen.

Muhammed mm.  langetti 13 kuolemantuomiota sen johdosta, että jotkut olivat kirjoittaneet vähemmän imartelevia runoja Muhammedista. Kaikki kolmeatoista ei kuitenkaan saatu hengiltä.

Pari vuotta myöhemmin Muhammedin jengi teurasti kolme ihmistä, koska he palvoivat useita jumalia. Kaikki jumalat tosin ovat ihan yhtä vähän olemassa olevia kuin Allah.

Vuonna 627 Muhammed ja hänen väkivaltainen jenginsä teurastivat Banu Qurayza –heimon miehet yhteensä 600-900 miestä. Myöhemmin samana vuonna Muhammed määräsi Abdullah ibn Ubay:n teloituksen, mutta joutui luopumaan, sillä teloitettavaksi tarkoitetulla hepulla oli niin paljon omia seuraajia, että he olisivat voineet tehdä Muhammedin olon tukalaksi.

Vuonna 630 Muhammed määräsi Sarahin teloitettavaksi, koska nainen oli kouraissut profeettaa munista. Saman vuoden lokakuussa Muhammed määräsi Dumatul Jandelin ryöstettäväksi.

Muhammed määräsi sokean miehen teloitettavaksi, koska sokea mies oli vittuillut Muhammedille.

Muhammed määräsi Aslam-heimon teloitettavaksi, sillä joku heimon jäsen oli kiksauttanut jotakuta.

Edelleen Muhammed määräsi Kinana ibn al-Rabin teloitettavaksi, sillä Kinanalla oli varallisuutta, jonka Muhammed halusi itselleen.

Muhammedin sekopäisestä väkivaltaisuudesta löytyy niin paljon materiaalia, että viimeinen profeetta joutaakin jäädä viimeiseksi profeetaksi. Jokainen joka pitää millään tavoin arvossa Muhammedia, on itsekin potentiaalinen väkivaltarikollinen. Sellaista se usko aiheuttaa, varsinkin usko psykopaattiseen väkivaltaiseen paskiaiseen.

Kristinusko vain antiikin synkretismiä

Kristinusko on ainoastaan antiikin uskonnollisen synkretismin tuote. Kristinuskossa ei mikään viittaa historialliseen juutalaiseen pyhään puuseppään. Oikeasti oletetun Uudessa Testamentissa seikkailevan Jeesuksen lisäksi alueella toimi monia ”jeesuksia”.

Uuden Testamentin Jeesuksen syntymätarina on silkkaa hölynpölyä. Jeesuksen sukupuu niin Matteuksen kuin Luukkaankin evankeliumeissa on pelkkää fiktiota. Nasaretin kaupunkiakaan ei ollut ensimmäisellä vuosisadalla. Ensimmäisellä vuosisadalla Galileassa ei ollut synagogia eikä fariseuksia. Rabbi-nimitystäkään ei tuolloin käytetty Galileassa.

Kun ottaa huomioon evankeliumeiden monet tuntemattomat kirjoittajat, ei ole lainkaan yllättävää, että Jeesus-hahmon kuvaukset sisältävät paljon ristiriitoja. Tarinat on punottu yhteen siten, että niitä voi tulkita millä tahansa tavalla.

Kaksitoista opetuslasta ovat hekin fiktiivisiä, kuten on heidän fiktiivinen mestarinsakin. Varhaiset Jeesus-liikkeet ja Kristus-kultit vain pyrkivät legitimoimaan fiktiiviset tarinat todellisina tapahtumina.

Neitsyt Mariankin hahmo on lainaa ”pakanallisista” uskonnoista ja niiden kulttimuodoista. Pakanallinen maailma ”tiesi” kaikenlaista neitseellisestä sikiämisestä.

Kaiken edellä mainitun raamatuntutkijat ovat tienneet jo yli 200 vuotta.  Papisto ihan suuntauksesta riippumatta on onnistuneesti propagoinut suosikkifiktionsa puolesta. Menestys on ollut oikeastaan aika huikea.

Jeesuksen historiallisuudesta kun ei vain ole luotettavia dokumentteja. Myyttisestä Jeesuksesta sen sijaan löytyy paljonkin kirjoituksia. Jeesuksen historiallisuuden propagoiminen vain jatkuu, mutta onneksi länsimaissa yleisö on niin valveutunutta ja valistunutta, että Jeesus painuu historian hämäriin muiden myyttisten hahmojen joukkoon.

Kirjasuosituksena David Fitzgerald: Nailed – Ten Christian Myths.

Äärioikeistolainen poliittinen väkivalta levisi Suomeenkin

En olisi ikinä uskonut, että joudun puolustamaan Timo Soinia, sillä siinä on yksi vastenmielisimmistä suomalaisista poliitikoista.

Kuitenkin on ehdottoman tuomittavaa, että vaalikampanjaa käyvä poliitikko joutuu uhkaavan käytöksen ja hyökkäyksen kohteeksi. Tämä täysin riippumatta siitä, minkä puolueen riveissä poliitikko seisoo. Järjestyshäiriöistä on raportoitu eri yhteyksissä ja asialla on aina ollut joku äärioikeistolainen ryhmä.

Näköään tämä amerikkalainen tapa näyttää rantautuneen Suomeenkin. Tällaiset tapaukset muiden viharikosten lisäksi ovat eräissä USA:n osavaltioissa kolminkertaistuneet. Muutama vuosi siten Arizonassa yksi senaattoriksi pyrkivä sai luodin nahkaansa, mutta onneksi selvisi hyökkäyksestä hengissä.

Tuo Korsossa riehunut Odinin sotilas (Odinin potilas?) taitaa olla hyvinkin tyypillinen äärioikeiston edustaja. Kun äärioikeisto maasta riippumatta flirttailee väkivallan kanssa, niin on vain ajan kysymys milloin joku äärioikeistolainen todella tekee jotain niin typerää kuin Korsossa riehunut sekopää.

Näiltä oikeiston edustajilta näyttää onnistuvan uhkaava käytös, mutta samalla heidän agendansa uskottavuus putoaa nollaan. Heillä myös näyttää olevan oletusarvona se, että he muka herättäisivät pelkoa ympäristössään. Näinhän ei tietenkään ole. Heihin voi suhtautua huvittuneesti ja samalla torjuvasti. Heille tulee nauraa päin naamaa.

Kun näiden äärioikeistolaisen agenda on jo lähtökohtaisesti tunkkaisen regressiivinen, niin vain tällaiset väkivaltaiset tempaukset tuovat heille edes hetken julkisuutta. Julkisuutta se on ikäväkin julkisuus, mutta sillähän ei noille mulkeroille ole mitään merkitystä. Mikä tahansa julkisuus käy.

Toivottavasti tuo Korson tapaus jää tällä vaalikierroksella ainoaksi. Ei sitten jäänyt. Joku vasemmistoliiton ehdokas oli joutunut myös kohteeksi.

Barbaarisen patriarkaatin pahuus

Uskontojen yksi ikävimmistä piirteistä on patriarkaatti ja sellaisen olemassaolosta johdettu barbaarinen ajattelu.

Uskonpuhdistajista suomalaisille tutuin Martti Luther oli em. asiassa patriarkaatin pahuuden ilmentymä. Luther kirjoitti teoksessaan Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 1-7 seuraavasti:

Hallinta on aviomiehellä, jolle aviovaimon on pakko Jumalan käskystä olla kuuliainen. Mies johtaa kotia, yhteiskunta, käy sota, puolustaa omaisuutta, varjelee maata, rakentaa jne. Nainen sitä vastoin istuu kotona kuin seinään isketty naula. Hän pysyy kotona…Samoin kuin simpukka kuljettaa kotiaan mukanaan, kuuluu myös naisten olla aina kotona ja huolehtia talonsa asioista. Ikään kuin häneltä olisi riistetty ymmärrys julkisten ja yhteiskunnallisten asioiden hoitamiseen, hän ei ylitä yksityisempien velvollisuuksien rajoja…Tähän tapaan Eevaa rangaistu.

Paha patriarkaatti voi hyvin vielä vuonna 2019 Suomessa. Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtajaksi tituleerattu Juha Ahvio kirjoitti 7.3.2019 tyypilliseen tapaansa lainauslouhintaan perustuvan blogin otsikolla: Mita kansallismielisyys, nationalismi, todella on? Ahvion blogin lainaukset ovat enimmäkseen Hegeliltä ja Snellmannilta. Blogiinsa Ahvio sai sijoitettu häijylle paskiaiselle (sellainen Ahvio on) sopivan patriarkaatin ylivaltaa (vai mielivaltaa?) puolustavan osuuden:

Oikeudellisena persoonana perhettä edustaa muita kohtaan mies perheen päänä. Lisäksi etupäässä miehelle kuuluu ansiotyö perheen ulkopuolella, huolenpito tarpeista samoin kuin perhevarallisuuden määräämisvalta ja hallinto.

Lutherilla ja Ahviolla tuntuu olevan isoja ongelmia naisten kanssa. Feministit ovat tehneet hyvää työtä. Vähitellen lutherit ja ahviot jäävät ihmiskunnan barbaariseen historiaan. Aavikkobarbaarien opaskirja Raamattu on naisasiassa täysin kelvoton opus.

Pappeja entistä vähemmän ehdolla eduskuntaan

Pari päivää sitten Kotimaa24:n verkkosivut kertoivat, että pappeja on entistä vähemmän ehdokkaina eduskuntavaaleissa 2019. Kotimaan juttu oli otsikoitu: Eduskuntavaaleissa ehdolla olevien pappien määrä romahti. Tämän blogin yhtenä keskeisenä teemana on ollut se, kuinka uskonnolla tehdään haitallista politiikkaa. Arvelen, että Suomessa papit ovat ymmärtäneet asian: heidän uskonnollinen vakaumuksensa diskvalifioi heidät relevantista yhteiskunnallisesta päätöksenteosta.

Kotimaa jättää huomiotta sen, että vaaleissa on ehdolla joukko täysin tärähtäneitä vapaiden suuntien edustajia. Kaikkein sekopäisimmät tapaukset löytyvät perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien riveistä.

Kommentiksi uskonnon politisoimiseen ja politiikan uskonnollistamiseen sopii Daniel Bolellin kommentti kirjasta Luo oma uskontosi.

Ei ole olennaista, onko politiikan ja uskonnon liitossa kyse kyynisestä, machiavellilaisesta strategiasta vahvistaa otetta alamaisista vai pitävätkö vallanpitäjät itseään todella Jumalan välikäsinä. Lopputulos on molemmissa tapauksissa sama. Kun kirkko ja valtio ovat liittoutuneet, tarkoittaa tottelemattomuus valtiota kohtaan tottelemattomuutta Jumalaa kohtaan. Ja kun itse Jumala toimii kansan lipunkantajana, on vaikeaa olla seuraamatta. Kirkko ja isänmaallisuus muodostavat useimmiten fasististen liikkeiden perustan. Yhteinen mytologia jaettuine riitteineen ja arvoineen tarjoaa oikopolun totalittarismiin.

Kristityt fundamentalistit pikku-talibaneja

Monet fundamentalistit inhoavat sitä, että heitä verrataan muihin fundamentalisteihin. Fundamentalisteilla on kuitenkin enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja. Kaikki fundamentalistit opettavat tavalla tai toisella eksklusiivista teologiaa. Päämääränä tietenkin on se, että kaikkien tulisi omaksua juuri heidän dogminsa.

Onneksi sekularismi on vahvistunut länsimaissa. Valistuksen perintö on murentanut kristinuskon sortovaltaa. Täten fundamentalisteilla ei ole riittävää kannatusta toisinajattelijoiden suiden tukkimiseen. Niin kauan kuin fundamentalisteilla oli hegemonia-asema, he eivät säästelleet haitallisten menettelytapojen täytäntöönpanossa.

Kovan linjan kristityt ovat joutuneet perääntymään revisionistiseen historiankirjoitukseen. Samaa revisionistista historiankirjoitusta harjoittavat toki muidenkin suuntausten fundamentalistit. Kaikista menneisyyden tapahtumien siistimisestä huolimatta fundamentalistien samankaltaisuus voidaan todentaa. Esimerkiksi Osama BIN Laden uskoi, että Jumala mahdollisti WTC-iskut ja piti  sekularismia rangaistavana. Toisaalta krisityty fundamentalistit, esim. Pat Robertson ja Jerry Falwell, pitivät iskuja Jumalan kostona sekularismista.

Keskinäisistä kiistoistaan huolimatta fundamentalistit/totalitaristit päätyvät kannattamaan samoja asioita. He haluavat käännyttää koko maailman omaan uskonsuuntaukseensa, pitävät kiinni apokalyptisista odotuksista ja tämä aivan perusteettomasti. Fundamentalistit unelmoivat kuolemanjälkeisestä elämästä. Kidutushelvetti on oleellinen osa dogmaa. Lista tuntuu jatkuvan loputtomiin.

Kristityt fundamentalistit ovat oikeastaan pikku-talibaneja.

Mooseksen kuolemanpartiot

Mooseksen kuolemanpartioista kerrotaan Vanhassa Testamentissa.

Mooses viettää tähtihetkeään, sillä tarinan mukaan hän oli johtanut vapaustaistelua jättäen faaraon nuolemaan näppejään. Pian tämän jälkeen Mooses sai kutsun tapaamaan itse Jumalaa. Vuorella oli savukone ja pyrotekniikkaa.

Vuorella Mooses sai kivitaulut, joihin oli kaiverrettu käskyjä. Tämä ei kuitenkaan ole tarinan kliimaksi, sillä väkivaltainen kliimaksi tapahtuu pian käskyjen saamisen jälkeen.

Sillä välin kun Mooses oli hankkimassa kivitauluja Israelin heimot olivat touhunneet sitä sun tätä. He eivät alun alkaenkaan olleet vakuuttuneita Mooseksen propagoimasta monoteismistä. Heimot olivat väsänneet kultaisen vasikan ja tämä ei sitten miellyttänyt Moosesta.

Mooses löi kivitaulut murskaksi ja joutui palamaan vuorelle. Lisäksi Mooses kutsui koolle väkivaltaisimmat kannattajansa.

”Kaikki, jotka ovat Herran puolella, tulkoot tänne. Näin sanoo Herra Israelin Jumala: sitokaa miekka vyöllenne, kulkekaa edestakaisin leirin halki portilta portille ja tappakaa jokainen, jonka kohtaatte, olkoonpa hän vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen.”

Mooses organisoi kuolemanpartion, joka tappoi 3000 heimoveljeään pilkkomalla heidät palasiksi. Tarinan mukaan Mooses oli väkivaltainen omahyväinen fanaatikko.

Vähän aikaisemmin Jumala oli ilmoittanut Moosekselle käskyn: Älä tapa! Mooses kuitenkin ajattelee, että hänen velvollisuutensa on tapattaa 3000 ihmistä.

Tarinan opetus on se, että jos sattuu törmäämään ihmisiin, jotka eivät palvo tappamisen kieltänyttä Jumalaa, heidät pitää tappaa.