Anti-semitismi
on nostanut päätään Euroopassa ja aivan erityisesti Yhdysvalloissa. Toisen maailmansodan jälkeisestä prinsiipistä
”ei koskaan enää!” on tullut ”niin pian kuin mahdollista!”. Ainakin
Yhdysvalloissa tuon jälkimmäisen prinsiipin taakse asettuu
republikaanipuolueeseen pesiytynyt kristillinen ääriaines. Euroopassa
anti-semitismi näyttää olevan enemmän yksilöiden ”harrastus”.
Paradoksaalisesti
amerikkalainen uskonnollisen oikeiston anti-semitiitit pitävät juutalaisia
Jumalan valittuna kansana. Samanaikaisesti tuo sama joukko antaa kaiken tukensa
Israelin valtion tekemisille aina sotarikoksista kolonialistiseen
siirtokuntapolitiikkaan. Seurattuani pitkän tovin aiheeseen liittyvää
argumentaatiota, niin minua hämmästyttää, että anti-semitiitit eivät kiinnitä
mitään huomiota väitteidensä paradoksaalisuuteen.
Suomessa aika
harvalukuiselta vaikuttava uskonnollinen oikeisto muutamissa kommenteissa
vaikeroi juutalaisesta rahaeliitistä, mutta samalla on aivan amerikkalaisten
linjalla, mitä tulee Israelin valtioon.
Israelin valtio
tietenkin saa toiminnalleen kaiken tuen, koska heidän sortonsa kohteena on
vielä vihatumpi väestöryhmä, muslimit ja palestiinalaiset.
Sitten kun joku
muslimi julkaisee anti-semitistisen jutun, asiasta nousee hirveä haloo, mutta
kun juutalainen murjaisee jotain palestiinalaisista, niin asia saa aplodit,
vaikka aplodien antaja olisi muuten anti-semitiitti.
Tällainen
tilanne juontaa tietenkin mysteeriuskontojen väitteisiin juuri tuon uskonnon
harjoittajien erinomaisuudesta. Kun keittoon lisätään vuosisatoja kestänyt
suurvaltojen siirtomaapolitiikka, niin ratkaisua ikävään tilanteeseen ei taida
olla näköpiirissä.
Nykytilanteessa
ei ole kenelläkään kivaa, kun hampaisiin asti aseistautuneet ihmiset ovat
valmiita käyttämään aseitaan erilaisen etnisen alkuperän tai uskonnon omaavia
vastaan. Tämä kai sitten tekee heistä aivan erityisen ”pyhiä”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti