Kristillissosiaalisen etnonationalistisen arvokonservatismin epäeettisyys

Eduskuntavaalien 2019 edellä lanseerattiin sellaisetkin ilmaisut kuin kristillissosiaalinen ja kansallismielinen arvokonservatismi. Näihin käsitteisiin sisältyy paradoksaalisuutta sekä kaikinpuolista epäeettisyyttä.

Kristitty ei voi olla kansallismielinen, jos ottaa lähetyskäskyn tosissaan. Lähetyskäsky on jo itsessään globalismia ja lähetyskäskyn kirjaimellinen noudattaminen edellyttää kristillistä teonomiaan perustuvaa teokraattista globaalia hallintotapaa. Tässä asiassa amerikkalainen uskonnollinen oikeisto on kunnostautunut erinomaisesti.

Edellisen johdosta lähetyskäsky on imperialistinen ja tämä voidaan todeta historiallisten tapahtumien perusteella. Lähetyskäskyn perusteella on kansallisia kulttuureja tuhottu, luonnonvarat ryövätty imperialistisin tarkoituksin. Lopulta on vahvistettu se, että ryöstön kohteeksi joutuneet pysyvät tulevaisuudessakin niinä-joilla-ei-ole (have-nots)

Arvokonservatismi on sekin jo käsitteenä ongelmallinen. Jos jollakin ajanhetkellä jotkin konservatiiviset arvot olivat voimissaan, niin mikä tuo aika oli? Vuosi 30? Vuosi 1000? Mikä? Edes itsensä arvokonservatiiveiksi identifioivat eivät ole tästä yksimielisiä.

Kristillissosiaalinen ideaali tarkoittaa ehkä status quon paaluttamista ikuisesti vallitsevaksi yhteiskuntapoliittiseksi toiminnaksi. Tässäkin ne-joilla-on (haves) asettuvat vastustamaan kristinuskon dogmien perusteella niiden-joilla-ei-ole (have-nots) aseman parantamista. Tavoitteena kristillisellä sosiaalisuudella on tietenkin niiden-joilla-on etuoikeutettu asema ja vielä siten, että niiden-joilla-ei-ole huonompi asema legitimoidaan vaikka sitten uskonnnolla.

Omana elinaikani ainoa radikaali kristillinen liike, joka on pyrkinyt parantamaan niiden asemaa joilla ei ole, oli Latinalaisen Amerikan vapautuksen teologia. Monen liikkeen parissa työskennelleet olivat marxilaisia pappeja. Tällainen status quon horjuttaminen ei tietenkään sopinut niille-joilla-on (lue: amerikkalaisille yrityksille) vaan vapautuksen teologia murskattiin väkivaltaisesti ja oikeistodiktatuurien valta betonoitiin. Tämä on vielä nykyäänkin vallitseva tilanne ja amerikkalaiset ne-joilla-on saavat ottaa Latinalaisen Amerikan ja Lähi-idän pakolaisongelman piikkiinsä. Oikeastaan ne-joilla-on ovat tyytyväisiä nykyiseen kaoottisuuteen, sillä kaaoksen keskellä elävät ne-joilla-ei-ole tuskin pystyvät organisoitumaan siten, että niiden-joilla-on etuoikeudet vaarantuisivat.