Kotimaa24:n pääkirjoitus ja muutama
kyseisen julkaisun lukijabloggari ovat viime viikkoina kommentoineet
seurakuntien yhteisöllisyyttä tai sen puutetta.
Aina kun kyse
seurakunnista, niin yhteisöllisyyden prinsiippi on: Tarkkaile naapuriasi! Erityisesti tarkkaillaan sitä, mitä kukin
seurakuntalainen mutta myös ulkopuolinen tekee sukupuolielimillään. Yhdessä
sitten pöyristytään sukupuolielinten käytöstä.
Aina jaksaa
hämmästyttää sekä huvittaa, että monet uskonnolliset yhteisöt ovat ylettömän
kiinnostuneita siitä, kuka kiksauttaa ketä, missä asennossa ja missä
tarkoituksessa. Tällaisten asioiden vatvominen onkin sitten sitä
yhteisöllisyyttä. Ehkä asia koskee vain kaikkein fundamentalistisimpia
uskonnollisia yhteisöjä, mutta ulkopuolisesta tarkkailijasta vaikuttaa sitä,
että sukupuolielimet ja niiden käyttö vaivaavat kaikkia uskonnollisia yhteisöjä.
Ilmiö ei ole uusi.
Uskonnollisilla yhteisöillä on vuosituhansien perinne naapurien tarkkailussa.
Uskonnollisten yhteisöjen perinteeseen kuuluu myös uhriutuminen silloin kun
heidän näkemyksiään pidetään koomisen taantumuksellisina.
Yhteisöllisyys
tarkoittaa seurakuntien tapauksessa tiukkaa kontrollia, joka pyritään
ulottamaan myös ei-jäseniin. Tällaista moralistista skenaariota jopa muutama
eduskuntaan havitteleva ehdokas pitää ideaalinaan.
Puritaanisimpia
naapurien tarkkailijoita voisi kehottaa naimaan enemmän mahdollisimman monen
kumppanin kanssa. Ehkä sukupuolielinten aiheuttama ahdistus silloin helpottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti