Ei Suvivirsi-jupakkaa tänä vuonna?

Koulut ovat taas päättymässä, mutta ainakaan vielä ei ole kehitelty tälle vuodelle sopivaa Suvivirsi-jupakkaa. Tosin kiihkeimmät uskovat aloittivat nillittämisen lasten ja nuorten vähenevästä uskonnollisuudesta jo hyvissä ajoin.

Ehkä Suvivirsi-jupakaksi käy se, että seurakunnat ja niiden työntekijät eivät ole enää oikeutettuja automaattisesti pitämään kouluissa aamunavauksia niin, että noille aamunavauksille ei ole vaihtoehtoista ohjelmaa. Tästä kaikkein kiihkeimmät uskovat ovat vetäneet herneen nenäänsä.

Uskonnollisten selvästi epätosien tai todentamattomien väitteiden propagoiminen kouluissa ei ole, eikä saakaan olla, itsestäänselvyys. Tästä aiheesta kirjoitti konservatiivisen Kotimaa24:n bloggareista Olli Seppälä, jonka kirjoitus oli otsikoitu: Onko lasten kevätkirkko tragikoominen tapahtuma?

Seppälän blogi itsessään oli varsin mieto, mutta kommenteista löytyy taas lasten aivopesua kannattavia puheenvuoroa. Lapsilla on oikeus käydä koulua ilman aikuisten humpuukia, joka kaiken lisäksi on haitallista ja usein jopa vaarallista.

Samoilla linjoilla on sysimustan taantumuksellisen julkaisun, Seurakuntalaisen, bloggareista Jaakko Pihlajamäki, jonka blogikirjoitus oli otsikoitu: Yksikin pelastettu lapsi maksaa vaivan.

Vapaakirkkoa edustava Pihlajamäki vaikeroi siitä, että lapsia on yhä vaikeampi höynäyttää mukaan Jeesus-mafian toimintaan. Tai kuten Pihlajamäki kirjoittaa: …Kuva ei ole kokonaisuutena kovin erinomainen: työmme piirissä olevien lasten määrä pienentynyt. Useat seurakunnat ovat kokonaan ilman lapsiin suuntautuvaa toimintaa.

Pihlajamäki vierittää syyn kodeille. Yhä harvempi vanhempi ehdollistaa jälkikasvunsa antiikkisiin uskomuksiin ja tämä näkyy alenevana uskonnollisten yhteisöjen kannatuksena. Kodeissa, jopa  liberaaleissa uskovissa kodeissa, on lisääntyvä joukko kasvattajia, jotka antavat lasten itsensä päättää osallistuvatko humpuukin harjoittamiseen vai ei. Lapset ovat nykyään niin sivistyneitä ja hyvin informoituja, että skippaavat uskonnollisen humpuukin.

Uskovien, ihan minkä tahansa suuntauksen, hegemonia murtui jo ajat sitten, eikä paluuta ole. Valtansa rauniolla jäljelle jääneet taantumukselliset yrittävät viimeistä vastaiskua. Meidän edistyksellisten on pidettävä huoli siitä, että taantumukselliset eivät pääse kuolinkouristuksissaan aiheuttamaan uusia haittoja, kun entistenkin vaurioiden korjaaminen on pahasti kesken.

Kansa äänesti Irlannissa

Irlannin uudesta aborttilaista voisi tietenkin sanoa jotain nerokasta, mutta kun ei keksi mitään nerokasta, niin sanotaan sitten jotain vähemmän nerokasta.

Irlannissa näemmä tällaiset asiat päätetään kansanäänestyksillä. Tämä oli jo toinen kerta, kun konservatiivinen hegemonia murtui Irlannissa. Edellinen kerta taisi olla kansanäänestys tasa-arvoisesta avioliittolaista.  Onko tässä välissä ollut jokin muu kansanäänestys? Jos on, niin se on mennyt ohi.

Irlannin kansanäänestyksen tulos ei herättänyt suomalaisesta perspektiivistä sen kummempaa pörinää. Muutamalla Suomi24:n uskontoaiheisella keskustelupalstalla asiasta nikoteltiin, mutta sekin oli aika vaisua. En ole seurannut irlantilaisia keskustelupalstoja, joten en osaa sanoa synnyttikö tulos polemiikkia Irlannissa.

Amerikkalaisilla keskustelupalstoilla tulos oli suunnilleen maailmanloppu. Tai näin fundamentalistit asian näkivät. Tästä tietenkin seuraa, että Jeesuksen paluuloikkafestarit tapahtuvat ihan justiinsa. Tosin niiden festareiden pääesiintyjää joudutaan odottamaan ikuisuus.

Oikeastaan on aika hämmentävää, että amerikkalaiset katsovat asiakseen sekaantua tässäkin asiassa muiden maiden politiikkaan. Poliittinen päätöshän tuo Irlannin kansanäänestyskin oli. Tuolta Atlantin takaa ne kaikkein taantumuksellisimmat jutut tulevat. Mahtaa amerikkalaisia fundiksia kyrsiä kun Eurooppa menee ihan toiseen suuntaan heidän aika isoista panostuksistaann huolimatta?

Paljon mielenkiintoisempi juttu kuin Irlannin aborttilaki oli Mestareiden liigan finaali. Ehkä kaikki asiat voitaisiin ratkaista pelaamalla jalkapalloa?

Tämä blogi on vähän kesäterässä

Tämä blogi on ollut nyt toukokuussa vähän hiljaisempi.

Kyllä maailmassa tapahtuu kaikenlaista kommentoitavaa, mutta välillä täytyy pitää rokulia bloggaamisesta varsinkin kun on muitakin harrastuksia kuin näiden postausten näpyttely.

Olen nyt pitänyt tätä blogia noin kolme ja puoli vuotta. Laskuri osoittaa, että blogilla on ollut aika monta lukijaa. Ei tämä toki mikään suosittu blogi ole, mutta kun jo pelkkä blogin nimi asettaa sen marginaaliseen positioon, niin siitä huolimatta lukijoita on ollut enemmän kuin osasin edes odottaa.

Blogin kuvaksessa olevat määritelmät eivät ole suomalaisessa debatissa läheskään niin keskeisessä asemassa kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa.  Suomessa uskontojen aiheuttamat haitat on piilotettu paljon hienovaraisemmin yhteiskunnan rakenteisiin, mutta silti ne ovat siellä vaikeuttamassa yhteiskunnallista kehitystä.

Olen vähän skeptinen blogien mielipidevaikuttamisen toimivuudesta. Tosin en aloittanut tätä blogia ajatuksella, että pystyisin muuttamaan kenenkään mielipidettä. Tavoitteena oli lähinnä saattaa omat ajatukset erinäisistä ilmiöistä kirjalliseen muotoon.

Katsotaan josko lähiaikoina tapahtuisi jotain uutta mielenkiintoista kirjoitettavaa. Tässäkin blogissa on tapahtunut sama kuin monessa muussakin: tavalla tai toisella sitä alkaa toistaa itseään.

Kotitalouksien tilanne kiristyy, kirkosta eroaminen lisääntyy

En pidä Iltalehteä ihan kaikkein luotettavimpana lähteenä, mutta tänään kyseinen lehti julkaisi verkkosivuillaan varsin mielenkiintoisen jutun, joka oli otsikoitu: Lukijoiden reaktiot lomarahaleikkauksiin: Ero kirkosta ja boikotti suomalaisille tuotteille.

Jutun pointti oli se, että koska kotitalouksien taloustilannetta on tällä hallituskaudella järjestelmällisesti heikennetty, niin suomalaiset ovat tehneet asioista omat johtopäätöksensä siten, että lomat vietetään halvemmissa lomakohteissa esimerkiksi Virossa. Tämä on tietenkin kotimaan matkailuyrittäjien kannalta valitettavaa, eivätkä he oikeastaan ole syyllisiä tapahtumien kulkuun.

Ihmiset ovat alkaneet karsia kuluja kaikkialta sieltä, mistä voivat, jotta he voisivat viettää mukavan ja virkistävän loman entiseen tapaan.

Hallituksen ajama kurjistamispolitiikkaa saa tylyn tuomion. Eräs haastateltava sanoo: En osta suomalaista. Tilaan Kiinasta ja käyn Tallinnassa. Suomeen en sijoita kuin aamupuurorahat, kaiken muun ja haen Suomen ulkopuolelta. Suomalainen yhteiskunta ei minun rahoistani hyödy ja tiedän monen muunkin niin tekevän. Kiusa se on pienikin kiusa, kertoi nimimerkki simpsakkanainen.

Myös Suomen ev.lut kirkko saa osansa muuttuneesta kulutuskäyttäymisesta.

Osa kertoi myös eronneensa kirkosta lomarahaleikkausten takia.

Erosin kirkosta, jotta vähänkin voisin helpottaa menojani, kertoi nimimerkki löysät pois.

Siiri kertoi perheen aikuisten jättäneen kirkon jäsenyyden, että perheen perinteinen mökkiloma toteutuisi jatkossakin.

Säästääksemme lomaan me molemmat vanhemmat erosimme kirkosta ja ammattiliitosta. Näin säästämme vähän kesän matkaa varten tänä ja ensi vuonna.

Kirkon anti sekulaarissa yhteiskunnassa alkaa vihdoin asettua sille kuuluvaan asemaan siten, että jäsenyys organisaatiossa, jolla ei mitään annettavaa suurelle kansanosalle vähenee, eivätkä taloudelliset syyt taida olla se ainoa syy jättää maagiseen ajatteluun perustuva uskonnollinen yhteisö.

Iltalehden juttu löytyy tuolta:

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201805222200961336_u0.shtml

Konservatismin romahdus alkaa Amerikasta

Teesini tosiaan on, että konservatismin romahdus alkaa Amerikasta tai se on jo alkanut ja syynä on suunnaton korruptio ja epärehellisyys. Konservatismin voi sanoa olevan vapaassa pudotuksessa lähes jokapäiväisten epäeettisiä menettelytapoja koskevien paljastusten vuoksi.

MAGA (Make America Great Again) ja America First –sloganit ovat osoittautuneet talouseliitin jargoniksi, jolla yritetään perustella valtion varojen väärinkäyttö. Yhdysvallat on tällä hetkellä suorastaan hämmästyttävän korruptoitunut valtio. Itse en näe juurikaan ero venäläisen ja amerikkalaisen korruption välillä. Kiinan tilanteeseen en ole perehtynyt kovin hyvin, mutta julkisuudessa olleiden tietojen perusteella korruption rehottaa sielläkin.

Amerikan, ja vähän Venäjänkin, erityispiirteenä on uskonnon valjastaminen legitimoimaan korruptio. Korruptioon kuuluu olennaisesti myös välinpitämättömyys lain kirjainta kohtaan. Tässä asiassa amerikkalaiset ovat aivan kärjessä. Lakia säätävä kongressi on toiminnassa, mutta kongressin konservatiiviset edustajat (=republikaanit) ovat lain suhteen niin välinpitämättömiä, että jokainen heistä kuuluisi tutkinnan alaiseksi. He kaikki ovat virkavalassaan vannoneet noudattavansa perustuslakia, mutta käytännössä perustuslaki ja sen noudattaminen on mahdotonta, sillä konnat eivät noudata lakia ihan jo määritelmän mukaan.

Evankelikaalinen uskonnollinen oikeisto on konnuuksien eturivissä. Minä väitän, että sen sortin uskonnollinen vakaumus altistaa ihmisen konnuuksille. Sitä kun sovelletaan politiikkaan, saadaan aikaan mahdollisimman suuri kurjuus mahdollisimman monelle lukuun ottamatta vaurainta yhtä prosenttia väestöstä.

Eriarvoistuminen johtaa ennen pitkää kansannousuun. Toivottavasti elän vielä niin pitkään, että näen konservatismin romahduksen ja samanaikaisen uskonnon tulemisen täysin epärelevantiksi. sekä inhimillisen yhteiskunnan renessanssin. Tulevat sukupolvet saavat sitten lukea näistä tapahtumista historiankirjoista ja ihmetellä, kuinka tämä nykyinen sukupolvi olikin niin tyhmää ja taantumuksellisesta.

Lukemista Trumpista kiinnostuneille

Viimeksi kuluneet pari vuotta ovat olleet amerikkalaisten kirjakustantajien kannalta hyvää aikaa ja kiitos kuuluu paljolti Trumpille ja hänen toilailuilleen. Amerikkalaiset ovat innostuneet ostamaan taas kirjoja, ihan sellaisia perinteisiä paperisia.

Entinen tiedustelu-upseeri Malcolm Nance julkaisi muutama viikko ennen vuoden 2016 presidentinvaaleja kirjan The Plot to Hack America. Kirjassa hän dokumentoi puolen vuoden ajalta venäläisten ja vähän muidenkin tahojen vaikutusyrityksiä vaaleihin. Nancelle on 35 vuoden kokemus vakoilusta ja vastavakoilusta. Sittemmin Malcolm Nance on ollut lähes viikoittain (joskus päivittäin) vieraana eri uutiskanavilla kommentoimassa vuoden 2016 vaalien jälkipelejä.

NBC:n uutistoimittaja, Katy Tur, julkaisi syksyllä 2017 kirjan Unbelievable: My Front-Row Seat to the Craziest Campaign in American History. Siinä Tur dokumentoi vuoden ajalta Trumpin vaalitilaisuuksia ja kaikkea hullua mitä hän näki vaalikiertueella ollessaan mukana Trumpin vaalivankkureissa (oikeasti lentokoneessa). Tur on myös se nainen, jonka kimppuun Trump yllytti yleisöään. Useamman paikassa vaalitilaisuudessa Donald viittasi Katy Turiin käyttämällä ilmaisuja ”Little Katy” ja ”Dishonest little Katy”.

Lukemisen arvoinen kirja on myös Luke Hardingin Collusion: Secret Meetings, Dirty Money, and How Russia Helped Donald Trump Win. Harding on The Guardianin entinen Moskovan kirjeenvaihtaja, joka lopulta karkotettiin Venäjältä. Moskovan vuosistaan hän kirjoitti kirjan Mafia State. Se kirja taitaa olla saatavissa suomeksikin.

David Corn ja Micheal Isikoff kirjoittivat yhdessä teoksen: The Russian Roulette: The Inside Story of Putin’s War on America and the Election of Donald Trump. Kirjassa dokumentoidaan Trumpin aika hämäriä busineksia venäläisten ja entisten neuvostoliittolaisten kanssa vuosikymmenten ajalta.

Oma suosikkini David Frumin kirjoittama ja tammikuussa 2018 julkaistu Trumpocracy. David Frum on yksi kovaäänisimmistä Trumpia kritisoivista republikaaneista. Kanadalaissyntyisenä Frum pystyy asettumaan amerikkalaisen poliittisen journalismin ulkopuolelle. Frum on kuitenkin ollut mm. George W. Bushin puheiden kirjoittajana, joten hänellä on ollut myös urallaan sisäpiirin paikka Valkoisen talon toimintaan. Frumin teesi on suunnilleen sellainen, että Yhdysvalloissa demokratia on kuollut ja kuopattu ja sen on korvannut trumpokratia kaikkine haitallisine lieveilmiöineen.

On niitä kai muitakin aiheeseen liittyviä kirjoja julkaistu, mutta vain nämä olen lukenut.

Amerikkalaiset naiset konservatiivien mielivaltaa vastustamassa

Tässä blogissa oli jokin aika sitten puhetta siitä, että Trumpia kannattavat konservatiiviset miehet eivät pääse treffeille naisten kanssa. Kun naiselle selviää, että mies on konservatiivi ja/tai Trumpin kannattaja, niin se oli sitten siinä: Wash and go!

Nuoret naiset ovatkin republikaanien ja kaikenlaisten konservatiivien aiheuttamien haittojen vastustamisen eturintamassa. Amerikkalaiseen konservatismiin kuuluu selvä myrkyllinen maskuliinisuus.

Sama ilmiö toistuu myös evankelikaalisten nuorten miesten kanssa. Hekään eivät pääse treffeille ja aivan samasta syystä kuin muuten konservatiiviset miehet. Evankelikaalinen liike on muutenkin kärsinyt jäsenkadosta. Erityisesti milleniaalit ovat jättäneet evankelikaalisuuden, koska liikkeen agenda ei ole heidän maailmankuvansa mukainen.

Erityisesti evankelikaalisten milleniaalit miehet eivät pääse pukille. He taitavatkin olla incel-heppujen lukumääräisesti suurin joukko.

Milleniaalit ovatkin jo tämän vuoden vaalikierroksella suurin äänioikeutettujen ryhmä. Jos he aktivoituvat äänestämään marraskuussa, niin konservatiivit ovat tiukoilla. Heidän vähemmistön diktatuurinsa ei enää kauan elä.

Amerikassa nuoret naiset ovat muokkaamassa maata inhimillisempään suuntaan. Konservatiivien mielivalta on jatkunut jo vuosikymmeniä, joten nyt on korkea aika sille, että nuoret naiset ottavat ohjat omiin käsiinsä.

Mikä on suomalaisten konservatiivisten miesten tilanne? Pääsevätkö he pukille yhtä huonosti kuin amerikkalaiset ikätoverinsa?

Amerikan evankelikaalisten tempaus tapahtuu ihan kohta tai sitten ei

Yhdysvallat siirsi Israelin suurlähetystönsä Jerusalemiin ja se oli tietenkin Amerikan uskonnollisen oikeiston ja erityisesti sen evankelikaalisen lahkon toiveiden täyttymys.

Suurlähetystön siirto aivan oletetusti poiki väkivaltaisuuksia, mutta senkin ilmiön Amerikan uskonnollinen oikeisto tulkitsi siten, että väkivaltaisuuksilla on raamatullinen merkitys, ja tempaus tapahtuu ihan justiinsa, koska Raamattu sanoo jotain varsin mielikuvituksellista Lähi-idän väkivaltaisuuksista.

Jotta touhua menisi nykyistä mielipuolisemmaksi, niin evankelikaalisten parista löytyy radikalisoituneen ääriajattelun edustajia siten, että Yhdysvaltain on lisättävä omalta osaltaan jännitteitä ja väkivaltaa alueella, jotta tempaus tapahtuisi nopeammin. Kyllä näitä Jeesuksen loikan odottajia riittää, mutta on todella sekopäistä, kun väkivallan tarkoituksellinen lisääminen jouduttaisi Jeesuksen loikkaa.

Taustalla on tietenkin sellainen ajatus, että Israel olisi jollain todentamattomalla tavalla yhden myyttisen jumalan erityisessä suojelussa. Tästä myytistä on johdettu parituhatta vuotta yhteiskunnallisia ja kansainväliseen politiikkaa sijoittuvia menettelytapoja. Kaikki tämä on tietenkin lisännyt inhimillisiä kärsimyksiä. Amerikan evankelikaaliset ovat ehdollistetut tähän ajatteluun perusteellisesti.

Amerikan evankelikaaliset ovat roistoja ja Israel on pelkästään roistovaltio. Tämä taas voidaan todentaa toisin kuin myyttiset väitteet Jeesuksen loikista.

Kenttäpiispa Särkiön epärelevantit dikotomiat

Kotimaan24:n bloggarina näkyvyyttä saava Pekka Särkiö onnistuu alittamaan entistäkin alempana olevan riman viimeisimmässä kirjoituksessaan: Mistä tunnistaa kunnon liberaalin?

Särkiö esittää kymmenen kohtaa käsittävän luettelon dikotomioista, jotka jollainen tavalla määrittelisivät liberaalin ja konservatiivin. Kenttäpiispa esittää joukon binaarioppositioita, jotka oikeasti eivät ole sellaisia. Kenttäpiispa ei vaan osaa, mikä ei ole lainkaan yllättävää.

Jonkin aika käsittämättömän aasinsillan kautta Särkiö yrittää laukoa jotain seksuaalivähemmistöistä ja tuleehan haittaisänmaalliset incel-heput esiin ainakin epäsuorasti. Särkiö onkin blogistina ollut tolkuttoman kiinnostunut muiden panemisesta ja jopa panemisen puutteesta.

Särkiön blogin parasta antia ovat kommentit ja aivan erityisesti Terhi Saarisen kommentit. Ne kannattaa ehdottomasti lukea. Saarinen vaikuttaa fiksulta Särkiön sysimustan taantumuksellisuuden rinnalla.

Särkiö ja Saarinen päätyvät sanailemaan siitä, onko siinä mitään kaunista, että keski-ikäiset ihmiset huolehtivat jaksamisensa äärirajoilla todella iäkkäistä vanhemmistaan. Särkiön mielestä tällainen kärsimysnäytelmä on oikein kaunista.

Saarinen taas on aivan toisella kannalla perustellen hyvin kantansa. Sen debunkkaamiseen Särkiön paukut eivät riitä. Muutama muukin kommentoija kiinnittää huomiota Särkiön epärelevantteihin dikotomioihin.

Särkiö ja kumppanit ovat oiva osoitus siitä, että Suomi ei ole sivistysvaltio. Särkiön edustama synkkä kristillisyys on kyllä murenemassa, mutta se tapahtuu valitettavan hitaasti.

Särkiön blogin voi lukea tuolta:

https://www.kotimaa24.fi/blogit/miten-tunnistaa-kunnon-liberaalin/

Haittaisänmaallisen incel-hepun euroviisut

Tälläkin viikolla voisi jakaa Aasinlakki-palkinnon. Nyt on vasta maanantai, mutta jo nyt palkinnon saajaksi on hyvä ehdokas: Väinö Hirvelä Tampereelta.

Väinö on kirjoitellut viime aikoina varsin aktiivisesti Uuden Suomen Puheenvuoroon.

Tänään julkaisemansa kirjoituksen alkajaisiksi Väinö nillittää euroviisuista täräyttäen: Läski juutalainen feministi laulaa kakusta ja kuinka pojat on tyhmiä. Tämä aika lailla tiivistää mitä tällä hetkellä on länsimaisessa kulttuurissa vialla.

Aiempien kirjoitustensa perusteella Väiski on profiloitunut haittaisänmaalliseksi. Myös Väiskin profiilikuva antaa viitteitä samasta asiasta. Toinen asia mistä Väiski vaikeroi, on incel (involuntary celibacy).

Ilmeisesti Väiski saa bonuspisteitä em. jutuista Vastarintaliikkeen parissa. Muille Väiskin jutut ovat silkkaa idiotismia. Minä sanon Väiskiä paskanpuhujaksi ja idiootiksi, koska Väiskin jutut ovat silkkaa paskapuhetta ja idiotismia.

Kuinka ollakaan Väiski onnistuu yhdistämään inceliin ja haittaisänmaallisuuteen kylmän ja kovan kapitalismin. Antaa Väiskin meluta.

Mutta mitä Väiski tarkoittaa ”sukupuolikommunismilla”?

Väiskin tilityksen voi lukea tuolta:

http://vinhirvel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255271-euroviisuista-ja-siella-harrastettavasta-politiikasta-2018

Hienoa että Eurooppa ei usko

Toisinaan aika taantumuksellinen ja vanhoillinen Kotimaa24 julkaisee jotain mielenkiintoista. Tällä kertaa Kotimaa24 kertoi uskontososiologi Jose Casanovan Suomen vierailusta ja keskusteluista, joita Casanova kävi Suomessa.

Casanova esittää teesin, että Eurooppa ja muu maailma kulkevat uskonnollisuuden suhteen eri suuntaan. Euroopassa uskonnollisuus vähenee kun taas muualla maailmassa uskonnollisuus lisääntyy. Casanovan mukaan ”Eurooppa ei usko”.

Casanovan mukaan muualla maailmassa uskonto on mahdollisuus kun Euroopassa uskonto on pakko, josta vapaudutaan.

Euroopasta sekularisoitui samalla kun siitä moderni maanosa. Casanova esittää, että toisaalta Eurooppa sekularisoitui tunnustuksellisuuden takia.

Casanova: Modernisaatio tarkoittaa yksilöllistymistä ja yksilönvapautta. Euroopassa se tulkitaan vapautumiseksi uskonnosta. Muualla se merkitsee vapautta uskonnollisiin identiteetteihin.

Usko, ihan minkä tahansa suuntauksen mukainen usko, perustuu pelkästään maagiseen ajatteluun ja myyttien pitämiseen todellisina tapahtumina. Eurooppalaiset ovat kehityksen kärjessä siinä, että sadut ja tarina nähdään pelkkinä legendoina. Edelleen myyttisistä kertomuksista ei voi johtaa muuta kuin haitallisia yhteiskuntapoliittisia toimintaohjelmia. Muulla maailmalla on paljon opittavaa eurooppalaisista.

Casanovakin huomaa, että uskontojen pelikenttä on entistä enemmän pirstaleina. Tällaisessa tilanteessa yksikään suuntaus ei ole hegemonia-asemassa ja hyvä niin. Uskosta luopuminen ei saa ihmisiä liittymään johonkin toiseen suuntaukseen. Uskosta luopuminen vapauttaa ihmiset olemaan ihmisiä sen sijaan, että ihmiset sortaisivat toisiaan uskontoonsa vedoten.

Kun entistä useampi ihminen luopuu maagisesta ajattelusta (uskosta). sitä inhimillisempi yhteiskunnasta tulee. Usko edellyttää aina totalitarismin hyväksymistä tavalla tai toisella.

Eurooppa voi olla hyvänä esimerkkinä muulle maailmalle uskonnon haittojen minimoimisesta.

Jeesus-hepun loikkafestivaalit Helatorstaina

Muutama päivä sitten vietettiin Helatorstaita ja tarinan mukaan parituhatta vuotta sitten joku Jeesus-niminen heppu loikkasi yläilmoihin kun oli ensin kuollut ja sitten vähän virkistynyt talsien Telluksella muutaman viikon.

Aika hämmästyttävää, että vielä nykyään jotkut pitävät tällaista maagista ja mystistä kertomusta reaalimaailman tapahtumana. Mitä epäuskottavampi kertomus on, sitä enemmän maagiseen ajatteluun taipuvat ihmiset ryntäävät puolustamaan kertomuksen todenperäisyyttä.

Aika monta luonnonlakia täytyisi Helatorstain loikkafestivaaleilla rikkoa. Aina toki voi vedota ns. yliluonnollisiin tekijöihin, mutta sellaiset lakkaavat olemasta yliluonnollisia heti kun tällainen episodi verifioidaan. Näin ollen loikkafestivaalitkaan eivät kuulu verifioituihin tapahtumiin, joten kaiken nykyisen tiedon valossa sellaista ei voi tapahtua.

Saman maagisen ja mystisen tarinan mukaan Jeesus-heppu loikkasi johonkin taivaaksi kutsuttuun paikkaan. Vaikka Jeesus-heppu liikkuisi valon nopeudella, niin universumin mittakaavassa hän ei ole ehtinyt kovin kauaksi. Sitten Jeesus-hepun fanittajat väittävät Jeesus-hepun palaavan ihan pian, ehkä jo huomenna. Aika päättämätön tuo kaveri tuo Jeesus kun palaa takaisin kesken matkan, vaikka ei ole sinne taivaaseen asti vielä edes päässyt. Kai sitä ihmisiä voi kusettaa silläkin tavalla.

Helatorstain loikkafestivaalit eivät ole Jeesus-hepun fanien suosikkikirjan, Raamatun, ainoita maagisia ja mystisiä tarinoita. Oikeastaan koko opus on ihan legendaa.

Kaikkein ikävintä on se, että Jeesus-hepun fanit pyrkivät johtamaan saduista ja tarinoista muita velvoittavia yhteiskuntapoliittisia ohjelmia. Ihmiskunnan olisi jo korkea aika päästä eroon maagisesta ajattelusta.

Lestadiolaismafian kriminaali yritystoiminta

Politiikantutkija Aini Linjakumpu jatkaa tutkimuksiaan koskien lestadiolaisia. Tällä kertaa Linjakumpu tarkastelee lestadiolaisten taloudellisia verkostoja uutuuskirjassaan Vanhoillislestadiolaisuuden taloudelliset verkostot.

Linjakumpu väittää, että lestadiolaismafiaa ei ole. Minä taas väitän, että on. Lestadiolaismafiasta olen kirjoittanut tässä blogissa mm. 1.1.2017, 10.2.2017, 10.6.2017, 20.11.2016.

Lestadiolaisten eri organisaatiot toimivat kuten mafia, vaikka Linjakumpu puhuu pelkistä verkostoista. Yritystoiminnassa erilaiset verkostot saattavat olla jopa hyödyllisiä, mutta näin ei ole koskaan sellaisten verkostojen kohdalla, joissa taustalla vaikuttavat uskonnolliset motiivit ja uskonnolliset motiivit ovat aina poikkeuksetta rikollisia, sillä ne perustuvat kiristykseen, korruptioon ja epärehelliseen kaupankäyntiin.

Suomen yrittäjien toimitusjohtaja, lestadiolainen Mikael Pentikäinen, yrittää puolustella Iltalehdessä lestadiolaismafian toimintaa. Pentikäinen väittää lestadiolaisten olevan poikkeuksellisen yritys- yrittäjämyönteisiä. Minä taas väitän lestadiolaisten yritystoiminnan olevan poikkeuksellisen rikollista.

Lestadiolaiset pyörittävät monia rakennus- ja remonttifirmoja. Lestadiolaiset omistajatahot altistavat samaan herätysliikkeeseen kuuluvan duunariremmin hyväksikäytölle. Kaikkea hyväksikäyttöä voidaan perustella sopivilla sitaateilla Raamatusta.

Rakennusalalla tapahtuu kaikenlaista kuittikikkailua, eikä ole mitään syytä olettaa, etteivätkö lestadiolaiset harrastaisi samaa kikkailua. Minä rohkenen väittää, että lestadiolaisten firmoista löytyy enemmän talouskällejä kuin muista vastaavista yrityksistä.

Kristinusko on silkkaa mafiatyylistä rikollisuutta, jota lestadiolaiset ajavat yritystoiminnan varjolla. Usko lamaannuttaa kaiken ajattelun ja tuhoaa moraalin, olipa lestadiolainen tai jonkin muun kuppikunnan uskova.

Olisi jo korkea aika toimittaa kaikissa lestadiolaisten yrityksissä erityistilintarkastus. Källit tulisi saattaa kaiken kansan ihmeteltäväksi.

Raamattuopiston misogyniset vihapuheet

Patavanhoillinen ja taantumuksellinen verkkojulkaisu antaa säännöllisesti tilaa vihamielisille mielipiteille ja tällä kertaa näkyvyyttä sai teologian tohtori Juha Sankamo, joka on Suomen Raamattuopiston palveluksessa oleva taantumuksen airut.

Sankamon teesi on suunnilleen se, että abortin laillisuus Suomessa aiheuttaa alhaisen syntyvyyden. Korrelaation tasolla asia on näin, mutta kausaliteettia ei ilmiöstä pysty todentamaan. Tällaiset vinksahtaneet väitteet ovatkin kovin tyypillisiä näille taantumuksellisille kristityille.

Sankamo: Suomessa on 1970-luvulta alkaen abortoitu noin 10 000 vauvaa vuosittain. Se tarkoittaa noin 500 000 aborttia. Noin 500 000 ihmiseltä on kielletty oikeus elämään. Abortit tehdään lähes täysin sosiaalisin perustein. Siinä riistetään ihmistaimelta oikeus elämään. Hän ei voi puhua puolestaan.

Sikiö ei nyt vain satu olemaan ihminen vaan solumöykky, joka majailee naisen kropassa. On täysin naisen oma asia, mitä tuolle solumöykylle tekee. Siihen ei ole Sankamolla mitään sanomista. On sinänsä aika huvittavaa, että nämä kiihkeät abortin vastustajat ovat järjestäen miehiä. Ei muuten Juha Sankamoltakaan kysytty haluaako hän syntyä tähän maailmaan. Maailman kannalta olisi ehkä ollut parempi, että Sankamon äiti olisi abortoinut sikiön, josta kehittyi Juha Sankamo. Samaa spekulaatiota on sovellettu myös Hitleriin ja moneen muuhun sekopäähän.

Tätä sikiön oikeutta elämään on pohdittu perusteellisesti ja on tultu siihen tulokseen, että abortti on oikein suotava lääketieteellinen toimenpide. Siihenkään ei ole Sankamolla nokan koputtamista. Jos asia noin kyrsii Juhaa, niin marinoitukoon omissa liemissään.

Sankamo: Ihmisen elämä on pyhää hedelmöityksestä viimeiseen hengen vetoon.

Tämä on tietenkin sentimentaalista uskonnollista roskaa. Sankamo saa ihan itse noudattaa omia dogmejaan, mutta hän ei voi uskottavasti perustella, miksi muiden tulisi omaksua nuo dogmit. Ei pisteitä Sankamolle tässäkään asiassa.

Sankamo: Omasta kokemuksesta, neljän alle 10-vuotiaan lapsen isänä, voin todeta, että lapsista ja perheestä saa elämän sisältöä ja iloa uskomattoman paljon.

Tällaiset yleistykset on helppo kumota. Omat kokemukset eivät ole universaaleja faktoja. Täten Sankamo voi puhua vain omasta puolestaan.

En muuten hetkeäkään usko tuohon Sankamon väitteeseen. Täytyy olla melkoinen masokisti, jos pitää pieniä lapsia muina kuin riiviöinä suurimman osan aikaa.

https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/viva-la-vida/

Huhtasaaren plagioitu gradu puhuttaa edelleen

Viime talvena riitti parran pärinää presidenttiehdokas Laura Huhtasaaren plagioidusta gradusta.

Polemiikin aloitti jo aiemmin, joku Uuden Suomen Puheenvuoron aktivisti, joka todensi Huhtasaaren joidenkin blogien olevan plagioituja. Sama kaveri pystyi osoittamaan, että myös Huhtasaaren gradu olisi plagioitu.

Jyväskylän yliopisto teetti asian johdosta jonkin selvityksen. Selvityksessä todettiin noin 10 prosenttia tekstistä plagioiduksi.

Nyt Svenska Yle on tutkinut asiaan tarkemmin todeten, että noin 30 prosenttia Lauran tekstistä on plagioitua materiaalia. Tiina Simpanen kirjoitti jo vuonna 2001 gradun, jonka nimenä oli Kohti monikulttuurista koulua. Tuosta Simpasen gradusta Laura sitten kopioi omat juttunsa mainitsematta lähdettä. Jopa Simpasen kirjoitusvirheet olivat päässeet Laura tekstiin.

Pari professoria oli vahvistanut plagioinnin. Tämä on noloa lähinnä Jyväskylän yliopiston kannalta,  mutta Huhtasaarelle taas kaikenlainen epärehellisyys vakiintunut toimintapa.

Kun Yle oli julkaissut pari nopeaa blogistia oli heti kärppänä kommentoimassa uutista. Hyvä niin. Nähtäväksi jää palaako Huhtasaari taas Uuteen Suomeen puolustamaan omaa tutkimuksen kannalta epäeettistä menettelyään.

Rehellistä perussuomalaista ei vain taida löytyä.

https://yle.fi/uutiset/3-10197727

Kenttäpiispa Särkiön fiksaatio panemisesta

Patavanhoillista ja sysimustaa kristillisyyttä edustava kenttäpiispa Pekka Särkiö avautui Kotimaa24:n blogissaan alhaisista syntyvyysluvuista kirjoituksessa, joka oli otsikoitu: Havahtuminen hiipumiseen.

Otsikko ei kerro oikeastaan mitään, mutta tekstistä selviää Särkiön kymmenen teesia, jotka voisivat olla jonkin taantumuksellisen oikeistopuolueen puolueohjelmasta. Särkiö edustaa niin taantumuksellista ajattelua, että täytyy toivoa Särkiön avautumisten jäävän yksittäistapauksiksi. Taitaa olla turha toivo, joten meidän edistyksellisten tulee olla valppaina torjumaan synkän kristillisyyden taantumuksellisuus.

Aiemmin Särkiö on havitellut syntyvyyden lisäämistä, jotta armeijalla olisi lisää tykinruokaa.  Tällä kertaa Särkiö yhdistää panemisen ja syntyvyyden täysin perusteettomalla tavalla.

Särkiö: 1. Pidetään huolta poikien motivoinnista koulunkäyntiin, että heistä voi kasvaa naisten arvostamia puolisoita ja perheen isiä.

Tämä on suoraan incel-heppujen vaikeroinnista. Ei ole mitään perustetta väitteelle, että poikien motivoiminen lisäisi syntyvyyttä. Naisella on kaikenkattava oikeus omaan kroppaansa, eikä siihen ole yhdelläkään miehellä nokan koputtamista, olipa miehen koulutustaso mikä hyvä tahansa. Jos nainen ei halua revittää sisuskalujansa, niin lisääntyminen loppuu siihen.

Särkiö: 3. Tuodaan esille sukupuolielämän merkitystä myös lisääntymisen kannalta.

Mitä Särkiö mahtaa tarkoittaa? Suojaamatonta seksiä? Ehkäisyn kieltämistä? Seksi on oikein mukava harrastus ja tällainen viihdekäyttöön tarkoitettu paneminen näyttää ärsyttävän Särkiötä. Olisi kenttäpiispankin ollut syytä paneskella enemmän, niin ei tarvitsisi nyt vaatia muita omaksumaan yhtä taantumukselliset näkemykset panemisesta.

Särkiö: 4. Pidetään esillä ydinperheen merkitystä, josta koko yhteiskunta saa voimansa – sen sijaan, että maalataan ydinperhe menneisyyteen kuuluvana ja murskattavana jäänteenä seksuaalisen vapauden ja individualistien maailmassa.

Yksilöt muodostavat perheitä, myös niitä kenttäpiispan fanittamia ydinperheitä, joten lähtökohtana on aina yksilö. Sitä paitsi ydinperhe sosiaalisena konstruktiona on aika nuori. Taas oma panemisen puute aiheuttaa sen, että Särkiö vaatii muilta omien turhautumistensa omaksumista yhteiskuntapoliittiseksi toimintaohjelmaksi.

Särkiö: 7. Usein esitetyt taloudelliset tai hoitovapaajärjestelyt ovat tärkeä, mutta eivät ensisijainen tekijä motivoimaan lasten saamista.

Mitkä niitä ensisijaisia motiiveja sitten ovat? Lapset nyt vain sattuvat olemaan riiviöitä, eikä sellaisia haluta, ei vaikka kenttäpiispa kuinka motivoisi.

Särkiö: 9. Synnytysrahan maksaminen äideille, esimerkiksi 4000 e/1. lapsi, 5000e/toinen lapsi, 6000 e/kolmas lapsi, 7 000 e/neljännestä lapsesta eteenpäin.

Asian pitäisi olla aivan päinvastoin. Ensimmäisestä lapsesta ”vanhemmat” maksaisivat tuon neljä tonnia ja siitä eteenpäin yhä suuremmat summat. Ehkä täten vastuuton ”maailman täyttäminen lisääntymällä” saataisiin kuriin.

Olihan siellä Särkiön tekstissä muutakin, mutta olkoon tällä kertaa. Särkiön tillityksen voi lukea tuolta:

https://www.kotimaa24.fi/blogit/havahtuminen-hiipumiseen/

Kansalaisjournalismi paljasti Agenda Europen

Patavanhoillinen vihajärjestö Agenda Europe on saanut viime päivinä huomiota ja ihan aiheesta, sillä kyseisen puulaakin motiivina näyttää olevan mahdollisimman suuri kurjuus mahdollisimman monille ja aivan erityisesti erilaisille vähemmistöryhmille.

Tässäkin blogissa on ollut puhetta siitä, kuinka Vesa-Matii Louekoski kirjoitti ennen Vappua Uuden Suomen Puheenvuoroon blogin, jossa tuotiin esille salamyhkäisen järjestön tavoitteet. Muutamaa päivää myöhemmin Mika Mäenpää-Louekoski jatkoi analyysia samassa julkaisussa omalla blogillaan, mutta se blogi joutui poiston kohteeksi ilmeisesti liian tulenaran materiaalin johdosta, sillä vihajärjestön kriteerit täyttävän Aito Avioliitto ry:n tukijat ottivat tuolla palstalla itseensä kirjoituksen johdosta.

Debatti ei kuitenkaan vielä ollut ohi. Kai Niemeläinen palautti Mäenpää-Louekosken blogin omassa blogissaan ja taas erityisesti Aa:n tukijat olivat näreissään.

Eikä tässäkään vielä kaikki. Patmoksen ”tutkimusjohtaja” Juha Ahvio kirjoitti Patmoksen sivuilla blogin, joka käsitteli Agenda Europea. Tuo kirjoitus oli taattua Ahviota: polveileva kirjoitus, jonka faktuaalinen osuus lähenteli Ahviolle tyypilliseen tapaan nollaa. Lainauslouhinta anglosaksisista julkaisuista on hänen bravuurinsa. Tätä lainauslouhintaa on tässä blogissa käsitelty monen monta kertaa, enkä näe mitään syytä toistaa asiaa jälleen kerran. Ehkä jotkut pitävät Ahvion käyttämää metodia oikein viisaan miehen metodina?

Ahvion kirjoituksen sanoma näytti olevan: Agenda Europea ei ole olemassa, mutta jos olisi, niin se olisi aivan mahtava juttu. Tämäkin on kovin tyypillistä ja jopa valitettavaa suomalaisen uskonnollisen oikeiston touhuissa: on aina kannatettava kaikkein synkintä ja taantumuksellisinta toimintaa.

Agenda Europe koskeva sanailu ei loppunut tuohon Ahvion kiemurteluun. Erinäiset kirjoittajat kommentoivat Agendaa niin Uudessa Suomessa kuin jopa niin yllättävässä paikassa kuin Suomi24:n luterilaisuus-palstalla.

Agenda Europen yhteydessä tuotiin esiin katolisen kirkon osuus agendan toteuttamiseen. Vuosikymmeniä amerikkalaista yhteiskuntaa seuranneena ja paljon asiasta kirjoittaneena ei ole vaikeaa huomata yhtymäkohtia myös republikaanien taakse ryhmittyneen uskonnollisen oikeiston tavoitteisiin.

Ensimmäisiä uskonnollisen oikeiston ideologisena guruja oli Francis Schaeffer, joka hahmotteli jo 1970-luvulla uskonnollisen oikeiston tavoitteet ja niiden toteuttamiseen tarvittavat toimenpiteet. Hyvin he ovat siinä onnistuneetkin. Francisin poika, Frank Schaeffer, on sittemmin sanoutunut irti tuosta isänsä suuntauksesta tuoden esille jotakuinkin kaikki evankelikaalisuuden haitat.

Amerikan uskonnollisen oikeiston parista on löytynyt ainakin seitsemään Southern Poverty Law Centerin vihajärjestöksi luokittelemaa järjestöä joiden nimessä esiintyy sana family (perhe). Tuo seitsemän oli luku, jonka löysin kun viimeksi tarkistin tilanteen. Täytyypä ehkä tarkistaa onko uusia järjestöjä päässyt listalle.

Minä puhun kristofasismista, mutta toiset puhuvat dominionismista. Kyse on kuitenkin samasta asiasta. En pidä lainkaan yllättävänä sitä, että muuten keskenään riitaiset uskonnollisen oikeiston yhdistykset ja järjestöt ovat löytäneet yhteisen sävelen syrjinnän ja sorron saralla. Lukumääräisesti näiden kannattajat ovat vähemmistössä, mutta heidän vaikutusvaltansa on ainakin Amerikassa suurempi kuin pelkkä pääluku edellyttäisi. Suurena ideologisena päämääränä on kristillisen maailmanhallitus. Samaan aikaan nämä samat organisaatiot viljelevät salaliittoteorioita illuminatista ja NWO:sta ja kaikesta muusta yhtä sekopäisestä ymmärtämättä, että he ovat itse totalitarismin kannattajia. Ilmeisesti kristinuskon nimissä kaikenlainen kieroilu tuo lisää taivaspisteitä.

Hienoa että Suomessa kansalaisjournalismi on aika hyvällä tasolla tuodessaan esiin näitä moraalittomia ja selvästi haitallisia asioita. Valitettavasti relevantti kansalaisjournalismi ei juuri saa ansaitsemaansa näkyvyyttä. Ehkä asiaan tulee muutos, viimeistään silloin ihmiset kyllästyvät faktavapaaseen propagandaan.

Yhden Juha Ahvion tekstiä käsittelevän blogin voi lukea tuolta:

http://mpmaenp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254888-ahvion-oletettu-ja-ei-oletettu-agenda-europe-analysoijia-kaivataan

Kansanlähetys haluaa hihhulointia kaikkialle

Kansanlähetyksen, sen sysimustan viidesläisen joukon, totalistaristiset pyrkimykset ottavat vauhtia anglosaksisesta karismaattisuudesta äänenkannattajansa Uusitie.com mukaan.

Kyseinen verkkojulkaisu raportoi 2.5.2018 mm. karismaattisten valtapyrkimyksistä, jotka ulotetaan jo Suomeenkin. Jutun otsikko oli: Mitä Kansanlähetyksen pitäisi oppia karismaattisuudesta.

Jutun keskushahmona oli Daniel Aldridge, joka edustaa New Wine-liikettä. Tuo liike on tullut tunnetuksi sekopäisestä hihhuloinnistaan, eikä liikkeestä löydy mitään positiivista sanottavaa. Sekopäät ovat sekopäitä toimivatpa he sitten minkä nimen takana.

Aldridge kertoi Iso-Britannian tilanteesta: On syntynyt jo toinen tai kolmas sukupolvi, jolla ei ole minkäänlaista taustaa kirkossa käymisestä.

Britit ovatkin kehityksen eturintamassa, mitä tulee sekularisaatioon. Sekularisaation eteneminen puolestaan korreloi hyvinvoinnin lisääntymisen kanssa. Tämä ilmiö taas on universaali.

Loput Aldridgen jutuista olikin ”väkevää” sekoilua Pyhän Hengen nimissä. Juttua oli saatu kommentoimaan muutama Kansanlähetyksen piirissä toimiva henkilö, jotka pitivät mielipuolisuuden kriteerit täyttävää sekoilua oikein hyvänä evankelioimisen muotona.

Dominionistista kiilastrategiaa edusti myös em. verkkojulkaisun päätoimittaja Leif Nummela. Hän on saanut osakseen kritiikkiä tässäkin blogissa ja ihan aiheesta.

Nummela Aldridgen kanssa samoilla linjoilla pääkirjoituksessa, joka oli otsikoitu: Pelkkä kristityn läsnäolo ei synnytä uskoa.

Nummela on toistanut teesejään jo vuosikausia, eikä tämäkään kerta tehnyt poikkeusta: Tulevat sukupolvet ovat useiden mittareiden mukaan yhä vähemmän kiinnostuneita, ja yhä tietämättömämpiä kristillisestä uskosta.

Kristinuskosta tiedetään jo tarpeeksi: Se on vain ja ainoastaan haitallista. Nummela vaikeroi uskovien lukumäärän vähenemisestä Euroopassa.

Nummela: Ei riitä, että olemme läsnä oleva kirkko. Usko ei synny pelkän tavallisen, inhimillisen kanssakäymisen kautta, vaikka se olisi kuinka rakkaudellista ja myötäelävää. Uskon syntymiseen tarvitaan välttämättä Jumalan sanan kuuleminen tai lukeminen. Jos emme onnistu välittämään rakkauden ja myötäelämisen lisäksi Jumalan sanaa, emme auta ihmistä hengellisesti eteenpäin. Vain evankeliumissa on voima pelastaa ihmiset.

Kaiken sen perusteella, mitä Nummela on jo aiemmin sanonut, niin kyseinen pääkirjoitustakaan ei tee poikkeusta: Kansanlähetys haluaa hihhulointia kaikkialle.

Pieni tilapäinen voitto taantumuksellisille uskoville

Eilen eduskunnassa äänestettiin eutanasiaa koskevasta kansalaisaloitteesta. Eutanasian laillistaminen ei tällä kertaa onnistunut, valitettavasti.

Pian äänestyksen jälkeen keskustelupalstat täyttyivät aihetta sivuavista kommenteista puolesta ja vastaan. Kyselytutkimusten mukaan enemmistö suomalaisista kannattaa eutanasian laillistamista. Mikä mahtoi olla kansanedustajien motiivi torpata ko. kansalaisaloite?

Kaikkein taantumuksellisimmat kristityt repivät riemua äänestystuloksesta. Tällainen pieni voitto tässä yhdessä taistelussa oli heille maailmaa mullistava seikka. Erityisesti kristillisdemokraattien äänenkannattaja, KD-lehti, ilakoi sillä, että me edistykselliset kärsimme tässä asiassa tappion. Myös persujen Mika Niikko hehkutti taantumuksen voittoa Uuden Suomen Puheenvuorossa. Kommentit taas eivät olleet mitenkään Niikkoa mairittelevia.

Nyt kun Suomessa on ollut oikeistolaisin ja kristillisin hallitus vuosikymmeniin, niin taantumus on voinut oikein hyvin. Kiky, Sote, aktiivimalli, eutanasia. Siinä on vain osittainen lista taantumuksellisuuden ilmentymistä tällä hallituskaudella.

Antaa taantumuksellisten ja krisujen nyt nauttia voitostaan. Ensi viikolla alkaa uusi ohjelma eutanasian laillistamiseksi Suomessa.

Äänestystulos muistetaan ensi vuonna eduskuntavaaleissa; varsinkin jos me edistykselliset kommentaattorit pidämme asiaa esillä. Veikkaanpa että seuraavan neljän viiden vuoden aikana eutanasia laillistetaan myös Suomessa. Silloin Suomikin on vähän lähempänä sivistysvaltiota. Sellainen Suomi ei vielä ole.

Suomalaista synkkää kristillisyyttä

Verkkojulkaisu Seurakuntalainen jatkaa taatulla synkän taantumuksellisella linjalla antamalla näkyvyyttä Elämä-lehden päätoimittaja Juha Vähäsarjalle.

Jotta sysimusta taantumuksellisuus tulisi selväksi, niin on syytä mainita, että Vähäsarjan taustayhteisö on Suomen Raamattuopisto. Paljon synkemmäksi ei ajattelu voi enää mennä kuin Raamattuopiston propagandassa.

Vähäsarja yrittää uhriutua väittämällä aivan perusteettomia juttuja sananvapaudesta, joka on Suomessa tutkitusti aivan maailman kärkiluokkaa; monta kertaa luokkaa parempaa kuin näiden taantumuksellisten ja synkkien kristittyjen ihannemaissa, Yhdysvalloissa ja Venäjällä.

Vähäsarja: Kuinka nopeasti entinen normaali muuttuukaan tuomittavaksi!

Häntä nyt vain sattuu kismittämään sellainen merkittävä seikka, että synkän kristillisyyden hegemonia-asema murtui jo ajat sitten. Enää eivät ”vähäsarjat” saata sanella, miten muiden tulee elää.

Synkän kristillisyyden edustajalla, Juha Vähäsarjalla, on aika monta teemaa, joiden varjolla hän esittää synkkääkin synkempää propagandaa.

Tuskin on kenellekään yllätys, että Vähäsarja mainitsee aivan ensimmäiseksi vähemmistöt, erityisesti seksuaalivähemmistöt ja heidän avioliitto-oikeutensa. Tämä on se toistuva tärkein teema änkyröiden synkässä propagandassa.

Toisena Vähäsarja mainitsee raamatullisen kristinuskon siten, että Raamatun ohjeet eivät ole vanhentuneita neuvoa-antavia, vaan itse elämän laki. Toki Vähäsarja voi aina toivoa, että hänen synkkä kristillisyytensä tulisi yleiseksi vallitsevaksi yhteiskuntamalliksi. Vuosisatoja kestäneen empiirisen yhteiskuntakokeen perusteella on havaittu, että kristinusko on helkkarin haitallista, joten se joutaa romukoppaan muiden haitallisen ideologioiden kanssa.

Sitten Juha Vähäsarja nillittää abortista. Juttu on kaiketi kopioitu suoraan kaikkein synkimpien amerikkalaisten evankelikaalisten stooreista. Kyse ei ole ihmisoikeudesta, vaan elämän loukkaamattomuudesta. Täten Vähäsarja ei soisi naisille oikeutta omaan kroppaansa, joten Vähäsarjan näkemys on pelkkä synkkä mielipide.

Eutanasiastakin Vähäsarja vääntää synkkää propagandaa. Mitään relevanttia Vähäsarja ei esitä. Jos Juha ei nyt satu pitämään eutanasiasta, niin se olkoon hänen yksityinen asiansa. Muille eutanasian tulee olla sallittua Vähäsarjan synkistä mielipiteistä riippumatta.

Lopulta Juha Vähäsarja takertuu mieliaiheeseensa – juutalaisuuteen. Vähäsarjan maailmassa Israelille tulee sallia kaikkein irvokkaimmatkin terroristiset toimet, koska he ovat aavikkobarbaarien kertomuksissa jonkin jumalan valittu kansa.

Suomen Raamattuopiston rahoitus on yhä tiukemmalla tukijoiden hupenemisen myötä. Vähäsarjan synkkä kristinusko on kuolevaisimmillaan, mutta edistyksellisten tulee pitää huoli siitä, ettei kuolemassa oleva uskonto enää aiheuttaisi lisää tuhoja.

Vähäsarjan tilityksen voi lukea tuolta:

https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/asioita-joista-on-parempi-vaieta/

Vappupuheista

Kun luki poliitikkojen vappupuheiden tekstejä, niin eniten ajatuksia herätti Vasemmistoliiton puheenjohtajan Li Anderssonin puheen muutama kohta.

Useimmista asioista olen Anderssonin kanssa eri mieltä. Samaa mieltä olen kuitenkin siitä, että nykyinen hallitus ajaa ennätyksellisen nais- ja tasa-arvovihamielistä politiikkaa.

Oikeastaan vihamielinen suhtautuminen naisiin ei ole lainkaan yllättävää, sillä hallituksen kolmen koplasta, Sipilä, Soini & Orpo, kaksi ovat kristittyjä hihhuleita. Kun taustat ovat rauhansanalaisuudessa ja katolisuudessa, niin näkemykset ovat väistämättä vihamielisiä, ei pelkästään naisia kohtaan vaan myös kaikkia kanssaihmisiä kohtaan.

Suomessa ei ole ollut näin taantumuksellisen oikeistolaista hallitusta vuosikymmeniin. Oikeistolainen voi olla ilman taantumuksellista kristillisyyttä, mutta kun oikeistolaisuus yhdistettään äärikristillisyyteen, niin tulokset ovat katastrofaalisia. Tulos voidaan kiteyttää seuraavasti: Mahdollisimman suuri kurjuus mahdollisimman monelle. Kärsimys on aina romantisoitu uskovien ollessa kyseessä. Ilmeisesti se tekee heistä oikein taivaskelpoisia. Se, että kristityt pyrkivät projisoimaan oman romantisoidun kärsimyksensä muillekin, on silkkaa pahuutta; pahuutta joka on kristinuskon elinehto.

Hallituksen kolmen koplan kaksi änkyrää ovat onnistuneesti piilottaneet haitallisen uskonsa ja siitä johdetut toimenpiteet poliittiseen jargoniin.

Ehkä jo ensi vaaleissa äänestäjät ovat niin valistuneita, että jättävät valitsematta kenet tahansa jolla on taantumuksellinen uskonnollinen vakaumus.