Juhannuspäivänä 2017

1. Muutama tunti sitten lueskelin Kotimaa24:n blogeja. Kyseinen verkkojulkaisuhan on viime aikoina liikkunut entistä tuhdimmin taantumuksellisten leiriin.  Tänään taas saatiin pieni esimerkki asiasta.

Markku Hirn kirjoitti Kotimaa24:ssä sekularismin puolesta. Muutamaa tuntia myöhemmin kyseinen kirjoitus oli poistettu tai kirjoittaja poisti sen itse. Toki Kotimaa24 saa blogialustan omistajana itse päättää mitä julkaisee. Siihen ei ole nokan koputtamista. Hassua on, että uskonnollisista julkaisusta poistettiin kirjoitus, jonka kommentoinnilla olisi voitu osoittaa apologioiden totuusarvo. Tähän mennessä kaikki apologiat ovat osoittautuneet epätosiksi.

Taannoin Manu Ryösö kirjoitti Kotimaa24:ssä ateismin harhoista. Kyseinen moniosainen blogisarja oli surkea räpellys, jonka argumentit on osoitettu epätosiksi niin moneen kertaa, että sellaisten argumenttien uudelleen lämmitys tekee esittäjästä pelkästään nolon.

Tuo poistettu Hirnin kirjoitus saattoi olla vastine Ryösölle, mene ja tiedä? Kenenkään kannalta kirjoituksen poistaminen ei ole katastrofi, mutta tulipa vain mieleen.

2. Kirkko ja kaupungin päätoimittaja Jaakko Heinimäki kirjoitti 22.6.2017 otsikolla: Tulkaa takaisin iloiset evankeliset.

Heinimäki: Viime vuosikymmeninä evankelisuus on tullut tunnetuksi pikemminkin naispappeuden vastustamisesta kuin armoa helisevistä lauluistaan, joissa pikkulintu riemuissaan aina laulaa onneaan eikä jouda kaipaamaan eikä suremaan.

Entisaikain evankeliset vaikuttivat suruttomilta ja optimistisilta veikoilta, jotka saarnasivat koko maailman autuutta. Nämä nykyiset tuntuvat kovin synkiltä ja huolten painamilta, aivan kuin olisivat tyystin kadottaneet luottamuksensa Jumalan huolenpitoon.

En ole koskaan törmännyt iloisiin uskoviin. Teeskenneltyyn iloon ja pakotettuun iloisuuteen törmää lähes aina. Synkkyys ei ole lainkaan yllättävää, koska Raamatun jumala on häijy sadistinen paskiainen.

Heinimäen näkemys vaikuttaa validilta. Arvelen, että kristinusko kulkee kuitenkin entistä synkempään suuntaan. Mitä muuten kristityt voisivat suhtautua ideologiansa hegemonian murtumiseen?