Islam, kristinusko ja judaismi - mielenvikaisuuden ilmentymiä kaikki

Joko olisi uskovienkin aika myöntää, että kaikki kolme Abrahamista polveutuvaa uskontoa – judaismi, kristinusko ja islam – aiheuttavat pelkkiä haittoja. Yhdenkään em. uskonnon meriittinä ei ole kokonaishyvinvoinnin lisääminen. Vielä kun listaan lisätään hinduismi, erityisesti sen hindu-nationalistinen muoto, niin listan uskontojen aiheuttamat haitat alkavat olla kattavia.

Väite siitä, että ISIS ei edusta islamia on koomisuudessaan typeryyden huippu. ISIS nimenomaan edustaa islamin kaikkein irvokkainta muotoa. Samaa voidaan sanoa kristinuskosta tyyliin: Westboro Baptist Church on äärikristillisyyttä, joka polveutuu samoista tekijöistä kuin esim. piispa John Shelby Spongin erittäin liberaali kristinuskon suuntaus.

Keskiaikainen inkvisitio se vasta ”tosiuskovien” uskoa olikin. Ei mitään eroa ISIS-terroristeihin. Sama pätee judaistisiin Vanhan Testamentin terroristeihin. Kaikkien kolmen uskonnon keskeinen teema on väkivalta; mitä irvokkaampi väkivalta, sen parempi.

Mikäli yksikin näiden Abrahamista polveutuvien uskontojen edustaja kieltää jonkin toisen suuntauksen jumalan olemassaolon, hän tulee kieltäneeksi samalla oman suuntauksensa jumalan. Täsmälleen samoja argumentteja voidaan käyttää kaikkia abrahamilaisia uskontoja vastaan.

Kaikki jumalat ovat erittäin suurella varmuudella osoitettu ei-olemassaoleviksi. Abrahamilaisille olisi tarpeen pikainen reality check ja sen pohjalta tehdyt johtopäätökset uskosta luopumiselle. Jumalia ei vain ole: kun tämä fakta tunnustetaan, niin ehkä abrahamilaisten moraalikin paranisi.

On se kumma juttu: kun uskovat jutustelevat jumalansa kanssa vaikka rukoilemalla, niin tällaista ei saisi sanoa harhaksi, mutta kun se on HARHA. Uskonnollisilla harhailla ei ole mitään etuoikeutta vaan niitä tulee käsitellä kuten muitakin harhoja. Moniin harhoihin on oikein toimivia parannuskeinojakin.

Uhrien ja omaisten puolesta rukoileminen se vasta typerää onkin. Olen jo vaikka kuinka monta kertaa sanonut, että tuo rukoilija kuvittelee tekevänsä jotain, mutta ei tee mitään; ei ainakaan mitään sellaista josta olisi hyötyä. Rukoilu on vain näppärä tapa kiertää henkilökohtainen vastuu ja vastuu uskonveljien ja –sisarten tuomittavasta toiminnasta.

Piispojen ja imaaminen kommentit ”käsittämättömästä pahasta” ne vasta naurettavia onkin. Kyse ei mistään käsittämättömästä ilmiöstä vaan uskontojen aiheuttamista äärimmäisen väkivaltaisista teoista. Teoissa yhdistyy kunkin yksilöllinen mielenvikaisuus uskonnolliseen hurmokseen, joka puolestaan on sulaa hulluutta.

Se hyvä puoli tapahtumissa on, että kaikki kolme Abrahamista polveutuvaa uskontoa näyttäisivät näivettyvän juuri kannattajiensa hulluuden seurauksena.