Dosentti Huttusta kismittää uusateistinen uskontokritiikki

Pääkaupunkiseudun seurakuntien verkkojulkaisu, Valomerkki, julkaisi jutun, joka pohjautui dosentti Niko Huttusen haastatteluun. Jutun otsikko oli: Uskonto on jokaisen ihmisoikeus. Mitä Valomerkin toimitus oikein hourii? Ei kukaan ole ottamassa pois oikeutta uskoa; ei Valomerkin toimituksen eikä dosentti Huttusenkaan.

”Uskonnottomuus on vakaumus muiden joukossa. Mikään vakaumus tai katsomus ei ole neutraali, vaan se sulkee toisenlaisen vakaumuksen pois.” Huttusen mukaan jos mitään uskonnollisuuteen viittaavaa ei julkisuudessa saisi olla esillä, silloin julkisuutta hallitsisi yksi ainoa eli uskonnoton vakaumus.

Kuinka ollakaan, Huttunen puhuu läpiä päähänsä. Muista ateisteista en mene sanomaan, mutta minä edellytän uskonnon poistamista julkisen vallan toimista. Julkista valtaa edustavat esim. Eduskunta, lainsäädäntö, koululaitos, puolustusvoimat jne. Jokainen saa uskoa vaikka miten typeriin juttuihin, sellainen jokaiselle suotakoon. Heti kun uskonnollisia uskomuksia (joista lähes joka ainut on selvästi epätosi) legitimoidaan – tai ainakin yritetään legitimoida – julkisen vallan toimesta, niin uskonnonvapaus ja oikeus uskoa loppuvat juuri siihen paikkaan. Negatiivinen uskonnonvapaus peittoaa aina positiivisen uskonnonvapauden. Uskonto olkoon privaattia.

Huttunen suhtautuu nihkeästi siihen, että koulun oppikirjoihin ei hyväksytty Mariskan laulun sanoja, koska sanoituksessa puhuttiin luojasta. Lapset ansaitsevat parhaan mahdollisen nykytiedon, eikä luoja/luojat kuulu siihen. Luojasta voidaan sanoa, ettei sellaista ole ja tämä on tällä hetkellä paras mahdollinen näkemys. On edesvastuuttoman epärehellistä kertoa lapsille epätosia asioita faktoina. Epärehelliset menettelytavat eivät ole millään tavoin perusteltua koulutyön puitteissa. Samoin voidaan sanoa, että uskovat vanhemmat ovat epärehellisiä ja moraalittomia lapsiaan kohtaan, jos evankelioivat lapsiaan. Siinä liikutaan jo hyväksikäytön rajamailla; varsinkin kun evankelioimiseen liittyy valitettavan usein kiristys, korruptio, kaupankäynti ja tavallisesti myös uhkailu.

Jutun alkupuolella dosentti Huttunen nillittää kuvittelemastaan uusateistien vihapuheesta. Ensinnäkin Suomessa ei edes ole sellaisia äänekkäitä (uus)ateisteja kuin Dawkins, Harrin, Hitchens ja ketä niitä muita nyt sattui olemaan. Minä ja pari muuta bloggari löytyy. Keskustelupalstoillakin on vain muutama aktiivinen ateisti. Toiseksi, vituttaahan se Huttusta ja montaa muuta krisua, kun heidän hegemonia-asemansa on menneen talven lumia. Enää eivät uskonnolliset puulaakit pääse sanelemaan sitä, miten kussakin asiassa menetellään. Kolmanneksi, se ei ole vihapuhetta, jos uskonnon (Suomessa erityisesti kristinuskon ja lisääntyvässä määrin islamin) epäkohdat ja selvät haitat tuodaan äänekkäästi esille. On jo aika päästä eroon uskonnon/uskontojen haitoista, koska haitoista on kärsitty tolkuttoman kauan.

Huttusen asemaa ei paranna sekään, että kaikki hänen väitteensä ovat selvästi epätosia aina siitä ensimmäisestä premissistä – jumalan olemassaolosta – alkaen. Jos yhteiskunta perustuu mielikuvitusystäviin ja mielikuvitusystävien kuviteltuun tahtoon, niin kyseessä teokraattinen diktatuuri.

”Usein vihapuhe kertoo siitä, että uskonnon luonnetta ei ymmärretä. Ajatellaan, että uskonto olisi vain mielensisäinen vakaumus, jonka julkisen ilmaisemisen voisi kieltää.

Valomerkin jutusta voi päätellä, että kärkevä uskontokritiikki on Huttusen mielestä vihapuhetta. Looginen peruste löytyy myös sille, että evankelioiminen on vihapuhetta. Huttusen olisi syytä kertoa mitkä spesifit kriteerit hän asettaa vihapuheelle. Näiden uskovien mielestä se on kaiketi vihapuhetta, jos suhtautuu heidän vakaumukseensa satuina ja tarinoina. Kristillinen vakaumushan selvästi pohjautuu satuihin ja tarinoihin.

Melkoista huttu koko Huttusen haastattelu.

http://www.valomerkki.fi/aiheet/elama/uskonto-on-jokaisen-ihmisoikeus