Occamin partaveitsi viiltää Jumalan konseptin kuoliaaksi

Riippumatta siitä, onko Jumalan konsepti sisäisesti ristiriitainen sekä ateistit että teistit ovat oikeutettuja arvioimaan Jumalan olemassaoloa. Tämä siitä huolimatta, että teistit mielellään väittävät uskon Jumalaan olevan edellytys Jumalan olemassaololle. Täten Jumalan konsepti on heille vain mielen sisältö. Kaikenlainen spekulaatio on silti mahdollisesti ja asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko Jumala olemassa vai ei.

Rationaalisella spekulaatiolla on kuitenkin sääntöjä, jotka ovat päteviä myös silloin kun siirrytään suorien havaintojen ulkopuolelle; so. ilmiöihin jotka eivät ole verifioituvia tai falsifioituvia. Occamin partaveitsi on käyttökelpoinen instrumentti, jolla estetään keskustelun vajoaminen satujen ja fantasioiden tasolle.

Jos ateisti ei pysty vakuuttamaan teistiä siitä, että Jumala on käsitteellisesti ristiriitainen, niin ateisti voi turvautua heikompaan argumenttiin: ehkä Jumala on olemassa, mutta ei ole syytä olettaa, että olettaa Jumala todella on olemassa. Täten ateisti leikkaa Occamin partaveitsellä tarpeettoman oletuksen.

Esimerkiksi universumin rakenne ja toiminta voidaan selittää mekanistisesti siten, että universumilla ei ole tarkoitusta eikä päämäärää. Tämä on ateistien yksi standardiargumenteista.

Argumentin viehätys piilee siinä, että faktat ovat riippumattomia toisistaan. Tämä positivistinen väite on kuitenkin epäpätevä samoin kuin argumentti siitä, että kaikki tieteelliset faktat ovat havaintojen vahvistamia. Occamin partaveitsen avulla voidaan arvioida väitteen spekulatiivista astetta. Edellä mainitussa skenaariossa ateistin argumentti on vähemmän spekulatiivinen vähäisempien (lisä)oletusten takia.

Occamin partaveitsi ei kuitenkaan huomioi sitä, onko väite itsessään oletus. Tällöin on otettava huomioon oletukseen liittyvät ennakko-oletukset.

Väite että Jumala ei ole olemassa, ei ole pelkästään ontologinen väite. Väite implikoi muita väitteitä, jotka nekin saattavat olla tosia tai epätosia kuten alkuperäinen ontologinen väite.

Metafyysinen väite voidaan muotoilla esimerkiksi seuraavasti: maailmankaikkeudessa tapahtuvat kausaliteetit ovat sattuman aiheuttamia. Ne vaikuttavat kausaalisilta, mutta vain korrelaatio voidaan vahvistaa. Maailmankaikkeus syntyi ilman korkeamman voiman vaikutusta. Tämäkin metafyysinen väite saattaa olla tosi tai epätosi.

Maailmankaikkeus vaikuttaa niin mekanistiselta, ettei oletusta korkeammasta tarvita. Loogis-positivistisen tradition virhe oli oletus siitä, että metafysiikan hylkääminen ei olisi itsessään metafyysinen väite. Dennett (1987) sanoo intentionaalisuuden sopivan fiktioon, mutta ei tieteeseen; tieteellisiin väitelauseisiin.