Konservatiivit vailla omatuntoa

Viime vuosina suomalainen yhteiskunta on valitettavasti joutunut todistamaan oikeistolaisen auktoriteettiuskoisen ja totalitaarisen poliittiseen dominanssiin tähtäävien ryhmien nousua. Ryhmät ovat saaneet kohtuuttoman paljon julkisuutta ja vain siitä syystä, että he ovat kovin äänekkäitä. Silti heidän asiaperustansa on kerta toisensa jälkeen erittäin kevyttä.

Taktiikkaan kuuluu suoranainen vihamielisyys, vastakkainasettelujen kärjistäminen äärimmilleen sekä kaikenlainen tekopyhyys. Älykkäitä argumentteja heiltä kuulee harvoin.

Uusoikeiston päämääränä on yhteiskunnan valtarakenteiden halvaannuttaminen pelonlietsonnan metodein. Mikä tahansa uhka – tyypillisesti kuviteltu uhka – on riittävä peruste retorisesti aggressiiviselle viestinnälle pääasiallisesti sosiaalisessa mediassa. Jotkut reppanat myös ovat vieneet sanomaansa kaduille erilaisten anarkististen pienryhmien muodossa. Näidenkin pienryhmien olemassaolo pyritään oikeuttamaan kuvitellulla uhalla.

Uusoikeisto ja sen yksittäiset jäsenet ovat alistumiseen taipuvaisia. ”Vahvan johtajan” kaipuu lievittää heidän perusteetonta pelokkuuttaan. Tästä mentaliteetista ei ole enää pitkä matka vihajärjestöksi. Olisiko Suomessakin syytä alkaa pitää julkista luetteloa vihajärjestöistä?

Mikä tahansa, mikä uhkaa uusoikeiston turvallisuuden tunnetta, oikeuttaa heidät toimimaan tavalla, jota ihmisoikeuksia kunnioittava oikeusvaltio ei voi suvaita. Kaikki toisinajattelijat ovat heidän näkökulmastaan degeneroituneita suvaitsevaisia, homoja, maanpettureita ja mitä milloinkin. Vihervasemmiston kulttuurimarkisismi on erityisesti konservatiivisten blogikirjoittajien suosikki. Noillekaan väitteille ei ole reaalisia perusteita vaan ne kuvastat yksinomaan heidän omia projektioitaan, jossa kaikki muut ovat uhkia ja jopa konnia. Entäpä jos joku oletetun ja kuvitellun vihervasemmiston kulttuurimarksistinen henkilö päättäisi lahjoittaa suuren summan rahaa Patmoksell?. Ottaisiko tämä Lähetyssäätiö lahjoituksen vastaan? Arvelen, että ottaisi. Se vasta tekopyhää olisikin. Siinä olisi Patmoksen edustajien omatunto koetuksella. Väitteeni on, että omatuntokin joutaa tunkiolle, kunhan hinnasta sovitaan.

Vastakkainasettelu ei enää noudata muinaista poliittista oikeisto vs. vasemmisto - jakolinjaa. Nyt oikealla ovat ”laki, kuri ja järjestys” – fanaatikot, jotka kuitenkin ovat taivuttaneet em. käsitteet perverssillä tavalla omia tarkoitusperiään vastaaviksi. Toisella puolella ovat sitten ”vapauden, veljeyden ja tasa-arvon” – periaatteen kannattajat. Nuo periaatteet periytyvät valistuksen ajalta ja ovat ainakin toistaiseksi parhaat universaalit periaatteet.

Eräs elementti uusoikeiston äänekkäässä retoriikassa on hämärä uskonnollisuus ja uskonnollisten selvästi epätosien väitteiden pitäminen jollain tavoin velvoittavina. Tällainen uskonnollinen fundamentalismi perustuu ”kristillisten arvojen” korostamiseen. Historiallisesti nämä arvot ovat kuitenkin osoittautuneet ihmiskunnan kannalta haitalliseksi. Ne ovat mahdollistaneet, minkä tahansa ihmisoikeusloukkauksen vetoamalla todentamattomaan jumalaan. Taivaallisen mielikuvitusystävän pitäminen reaalimaailman oliona, kertoo paljon väitteen esittäjän psyykkisestä tilasta.