Tapio Puolimatkan perususkomus ei ole oikeutettu

Tapio Puolimatka käyttää kirjoituksissaan paljon käsitettä ”perususkomus”. Yksinkertaisimmillaan teistinen perususkomus on p(1): Jumala on olemassa. Puolimatkan tapauksessa tämä tarkoittaa juuri kristinuskon jumalaa. Tässä lyhyt katsaus siitä, miksi juuri Puolimatkan perususkomus ei oikeutettu.

On olemassa peruskokemuksia, joista muut kokemukset ja jotka oikeuttavat muut uskomukset. Radikaalin fundamentalismin mukaan peruskokemukset ovat erehtymättömiä tai epäilyksettömiä. Maltillisen fundamentalismin mukaan perususkomukset ovat oikeutettuja kunnes toisin todistetaan.

Puolimatkan p(1) kumoutuu radikaalissa fundamentalismissa siten, että p(1) tulisi ilmetä kaikille aina samalla tavoin, eikä erehtymisen mahdollisuutta olisi. Edelleen juuri minä epäilen Puolimatkan p(1) oikeutusta, joten radikaali fundamentalismi uppoaa yhdenkin epäilyksen myötä.

Maltillinen fundamentalismi taas perustuu yritykseen todistustaakan siirtämisestä. Puolimatka ei huomioi sitä, että positiivisen väitteen esittäjällä on aina todistustaakka, ei negatiivisen väitteen esittäjällä. Täten maltillinen fundamentalismi ei huomioi sitä, että esim. Jumalan olemattomuutta ei tarvitse todistaa, sillä minä voin esittää oman perususkomukseni p(2) nollahypoteesina H(0) siten, että Jumala ei ole olemassa.

Verifioidakseen oman perususkomuksensa Puolimatkan tulisi aivan ensimmäiseksi falsifioida minun nollahypoteesini.

Koherentismin mukaan uskomukset ovat oikeutettuja, jos ne sopivat yhteen muiden uskomusten kanssa. Positiivinen koherentismi tarkoittaa sitä, että uskomusten oikeutus tarvitsee muiden uskomusten tukea. Negatiivinen koherentismi tarkoittaa sitä, että uskomukset ovat oikeutettuja ja perusteet voivat vain kumota oikeutuksen.

Positiivisen koherentismin kanssa Puolimatkan p(1) ajautuu saman tien ongelmiin. Problemaattisia on heti lähtökohtaisesti muiden uskomusten oikeutus, tulisi tukevien uskomusten olla perusteltuja tosi uskomuksia. Muiden uskomusten tuki p(1):lle johtaa myös äärettömään regressioon muiden uskomusten suhteen.

Negatiivisesta koherentismista minä ja Puolimatka selviytyvät yhtä huonosti. Meidän kummankin perususkomuksen oikeutus on helposti kumottavissa, eikä kantaa tarvitse muodostaa itse perususkomuksen suhteen.

Infinitismin mukaan uskomus voi saada oikeutuksen äärettömän ja ei-kehämäisen oikeuttamisen ketjun kautta. Tämä tarkoittaa, että Puolimatkan p(1) saa oikeutuksensa siten, että jos A, niin B, niin C…jne. aina äärettömyyteen asti. Jälleen kerran perususkomuksen totuusarvoon ei tarvitse ottaa kantaa, sillä kyse on vain ja ainoastaan perususkomuksen oikeutuksesta. Mukaan kuvioon tulee myös induktion ongelma, mutta siitä toisella kertaa. Infinitismi torjuu sekä fundamentalismin että koherentismin.

Reliabilismin mukaan uskomukset oikeuttaa tiedon tuottavan prosessin luotettavuus.

Puolimatka ei voi mitenkään luottaa perusoletuksensa luotettavuuteen, sillä oletuksen tueksi hänellä on esittää vain subjektiivinen kokemus jostain, jota hän kutsuu jumalaksi. Kokemus jumalasta on niin henkilökohtainen, että sillä ei ole mitään merkitystä uskomuksen oikeuttamisen suhteen: edes väitelauseet Jumalasta eivät ole intersubjektiivisia.  Henkilökohtaiset ”ilmestykset” ja ”ilmoitukset” eivät tuota tietoa, eivätkä niiden tuottamisen prosessi ole luotettava. Puolimatka uppoaa reliabilisminkin perusteella.

Uusinpa oikeutusteoreettisena katsantokantana esiintyy foundherentismi. Tämä Susan Haackin kehittelemä näkemys esittää eräänlaisen fundamentalismin ja koherentismin kombinaation: uskomusten oikeutus perustuu sekä positiivisiin syihin että niiden yhteensopivuuteen aikaisempien oikeutettujen uskomusten kanssa.

Tähän voidaan sanoa, että Puolimatkan perususkomus uppoaa taas kerran. Ainuttakaan positiivista syytä uudestisyntynyt professori ei kykene esittämään, vaikka kovin yrittää. Jumalan olemassaoloon ei ole maailmanhistoriassa esitetty yhtäkään verifioitavaa positiivista syytä. Puolimatkan upottaa lopullisesti se, että hänen perususkomukselleen ei ole aiemminkaan kyetty esittämään koherenttia oikeutusta, joten Puolimatkan perususkomus ei ole koherentti aiempien uskomusten kanssa; varsinkin kun aiemmat uskomukset eivät nekään ole oikeutettuja.

Johtopäätös: Tapio Puolimatkan perususkomus ei ole oikeutettu.