Pääsiäisen fundamentalistiset blogikirjoittajat

Pääsiäisenä kaksi fundamentalistia hassutteli blogeissaan: Juha Ahvio Patmoksen sivuilla ja Susanna Koivula Uudessa Suomessa.

1.

Ahvion blogi oli taas sitä itseään – pelkkää puppua. Ahviolle on tullut pakkomielteeksi propagoida Raamatun erehtymättömyyden puolesta. Sellaista voi odottaa mieheltä, joka en tehnyt väitöskirjansa kalvinismista ja haluaisi olla kalvinistisempi kuin Calvin, mutta lait eivät salli sellaista. Calvinhan tapatti kaverinsa kun oli jäänyt väittelyssä alakynteen.

Ahvio toistaa Chicagon julkilausumaa vuodelta 1978. Tuon julkilausuman pohjalta pari muuta patmoslaista pellehermannia, Mäkilä ja Turunen, kirjoittivat oikein kirjankin. Sellaiset vakuuttelut eivät kuitenkaan tee Raamatusta sen todellisempaa. Tarinoiden totuusarvo on lähes aina epätosi.

Ahvion fundamentalismi on lopulta pelkkää denialismia. Juha takuulla tuntee raamatuntutkimuksen tulokset ja mikään ei edes etäisesti viittaa siihen, että Raamattu olisi mitään muuta kuin aavikkobarbaarien muinaista mytologiaa.

En pidä edes mahdollisena sitä, että Ahvio itse allekirjoittaisi omat väitteensä. Kun työnantaja on Patmos Lähetyssäätiö, niin Ahvio joutuu suoltamaan ilmoille kaikenlaista puppua vastoin parempaa tietoaan.

2.

Koivula taas ruikutti blogissaan kristittyjen vainoista ja siitä, kuinka käsitteeseen fundamentalismi liittyy negatiivisia mielleyhtymiä.

Koivula on siinä oikeassa, että muutamassa maailmankolkassa kristittyjä vainotaan. Siinä Koivula taas on väärässä, että Suomessa kristittyjä mietnkään vainottaisiin. Erityisesti juuri Susanna Koivulaa ei kukaan vainoa.

Se, että Koivula esittää hölmöjä ja epätosia asioita tosina ja tästä huomauttaminen, ei ole vainoa. Se on faktojen toteamista.

Koivula uhriutuu tyypilliseen tapaansa. Kai se harmittaa, kun kerta toisensa jälkeen kaikki väitteet osoitetaan perusteettomiksi. Koivulan ja kumppanien hegemonia-asema oli ja meni: nyt näistä uskonasioista voidaan puhua juuri siten kuin ne ovat – epätosina todellisuutta koskevina väitteinä.

Ei ole mitenkään yllättävää, että fundamentalismiin liittyy negatiivisia mielleyhtymiä. Jos jotain esitetään ja tuolla esityksellä ei ole mitään reaalimaailman relevanssia, niin se on typerää ja vastenmielistä. Vielä vastenmielisempää on vaatimus, että muiden tulisi ottaa nuo väitteet tosissaan ja vielä järjestää elämänsä noiden perusteettomien väitteiden mukaan.

Täten Koivula ihan itse tekee fundamentalismista niin vastenmielistä, että ei pidä ihmetellä, jos saa kuraa niskaansa. Niin tapahtuu aivan aiheesta.