Mia Puolimatkan syntihömppää

Mia teki väitöskirjansa vuonna 2004 ja väitöskirjan nimi oli Kasvatuksellinen realiteettiperiaate – välitätkö auktoriteettia vai väärää syyllisyyttä? Kaksi vuotta myöhemmin julkaistiin kirja nimeltä Psyykkinen terveys ja synnintunto.

Väitöskirjaa en ole lukenut, mutta tuon jälkimmäisen opuksen kyllä. Kiitos eräälle lukijalleni kirjan lainasta.

Jos kirjan nimistä voi jotain päätellä, niin tuossa välissä Mian aivot ovat nyrjähtäneet, eivätkä ole vieläkään palautuneet paikalleen. Kuten Kari Heimonen omassa blogissaan kirjoitti tuon jälkimmäisen kirjan tiimoilta omassa blogissaan: Eli tottele, rukoile ja lue Raamattua vanhempiesi kanssa. Tästä se aivopesu alkaa, vaikka Puolimatka (Salo) hurskastelee, että ”vanhemmilla ei ole mitään valtaa tai oikeutta lapsensa hengelliseen minuuteen ja omaantuntoon.”

Tästä päästäänkin taas jo siihen, että Mian mies, tuo uudestisyntynyt professori Tapio Puolimatka, tekee omissa jutuissaan eron indoktrinoinnin ja realistisen tunnustuksellisen uskonnonopetuksen välillä. Kaikki muut ideologinen puppu on indoktrinointia paitsi tunnustuksellinen kristinuskon propagoiminen. Ja tästä taas päästään Mian väitöskirjan nimeen, joten sopii kysyä: Onko tunnustuksellinen kristinuskon propagoiminen realiteettiperiaatteen mukaista? Ei tietenkään, sillä se on juuri väärän syyllisyyden tunkemista lasten mieleen. Aika edesvastuutonta.

Puolimatkan pariskunta ei taida nähdä asiassa mitään ongelmaa, vaikka itse ongelma huutaa kilometrien päähän: ongelma on näet se, että jumalat, synnit, synnintunnot yms. uskonnollinen hömppä on vain hömppää, eikä hömpällä ole reaalimaailman relevanssia.

Kari Heimonen veisteli asiasta: Meidänkö siis pitäisi luottaa uskovaiseen, jonka aivot ovat vakavasti vaurioituneet synnin vuoksi? Vaikka paljon todennäköisemmin kaiken aiemmin esitetyn todistusaineiston perusteella näyttää epäilyttävästi siltä, että pikemminkin usko on aiheuttanut tuon minäkuvan, tunne-elämän ja itsetunnon täydellisen romahtamisen, ”aivovaurion”.

Olipa Heimonen kovin kiltti. Kun on lukenut tuon kirjan Psyykkinen terveys jne., niin on aivan selvää, että Mian oma tilanne on huolestuttava. Sekoaminen tuskin tulee kenellekään yllätyksenä; sen verran sekavaa settiä ja shittiä tuo Mian kirja vuodelta 2006 on.

Jo pelkästään yksi esimerkkisitaatti Mian kirjasta kertoo paljon, missä sfääreissä Mian ajattelu liikkuu:

Poikkeuksellisissa olosuhteissa kuka tahansa ihminen voi syyllistyä mihin tahansa pahuuteen juuri johtuen ihmisen syntiin luontaisesti kuuluvista kaikkivaltiaisuuskuvitelmista... Koska syntiinlankeemus vääristää ihmisen moraalia, ihminen ei näe esimerkiksi moraalisia väärinkäytöksiään yhtä vakavassa valossa kuin hänen Luojansa.

Ylpeyden ja itsevihan kehä värittää ihmisen tunteita, havaintoja ja ajattelua, jollei ihminen turvaudu Kristuksen veren armoon... 

Ylpeys johtaa ihmisen suuruudenhulluihin kuvitelmiin omista kyvyistään ja itseviha lamauttaa terveenkin ponnistelun inhimillisen elämän kehittämiseksi.

Ihminen kuvittelee voivansa määritellä hyvän ja pahan samalla tavalla kuin Jumala, omasta luonteestaan ja olemuksestaan käsin... Pahuutensa ja syntinsä kieltävä ihminen ajautuu itsepetokseen ja tuottaa sen myötä itselleen ja lähimmäisilleen psyykkistä pahoinvointia ja turvattomuutta.

Siitä vain sitten osoittamaan, että synti on reaalimaailman ilmiö. Ei taida onnistua. Ei myöskään onnistu minkään jumalan ontologinen todistus, ei ainakaan Mian jumalan.

Se, mitä Mia sanoo ylpeydestä ja itsevihasta, koskee vain Miaa itseään. Näistä uskovien projektioista on tässä blogissa ollut puhetta moneen kertaan.

Havainnot ja ajattelu ovat jo muutenkin aivan lähtökohtaisesti materiaalisten rajoitteiden alaisia johtuen aivojen materian ja siihen liittyvien prosessien rajallisuudesta. Jumalilla ja kuvitelluilla synneillä ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Se, että Mia ei ymmärrä asiaa, ei oikeuta hänen väitettään kuvitelluista synneistä ja niiden kuvitelluista vaikutuksista. Ei taida olla Mia ollut hereillä tietoteorian luennoilla. Mialla on oikeus uskoa ihan mitä tahansa, mutta Mian uskomus tuossa ym. sitaatissa ei ole oikeutettu.

Tuo ihmisen pahuuskin on vain Mia edustaman uskonsuuntauksen – ja ennen muuta hänen itsensä – faktavapaa toive asioiden tilasta. Mian on täten helppo panna omat tekemisensä synnin piikkiin, koska synti on Mian mielestä noin kaikenkattava, niin hänellä ei ole edes potentiaalia tehdä mitään hyvää itsensä ja kanssaihmistensä hyväksi. Potentiaali ei millään tavalla edellytä välttämättömyyttä. Ei ole taaskaan ollut Mia hereillä luennoilla.

Itsevihakin on Mian huonosti peitelty yritys oikeuttaa omat puutteensa projisoimalla nuo puutteensa koko ihmiskuntaa koskevaksi.  Vain nyrjähtäneet aivot voivat tuottaa noin kestämättömiä väitteitä. No, ne on kovin helppo falsifioida. Minun ei tarvitse edes vaivautua, sillä Mia tekee sen ihan itse.

Jeesus on Mian kirjan mukaan homeopaattista hevonpaskaa, molemmat vaikutuksiltaan yhtä tehokkaita.