Päivi Räsänen ei hyväksy negatiivista uskonnonvapautta

Uuden Suomen Puheenvuorossaan 16.2.2016 kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) kirjoitti otsikolla: Vapaus uskoa kuuluu kaikille. Otsikko kanssa olen samaa mieltä.

Propagandatarkoituksissa Räsänen taas kerran jättää mainitsematta, että vapaus olla uskomatta jumalhahmoihin kuuluu myös kaikille. Tämä negatiivinen uskonnonvapaus peittoaa aina ja kaikkialla positiivisen uskonnonvapauden ainakin siihen asti kunnes edes yksi jumalhahmo todistetaan olemassa olevaksi. Sen jälkeen siirrytäänkin jo antiteismin pariin, jos tuo jumala nyt sattuisi olemaan sellainen kuin Räsäsen hellimässä Raamatussa kerrotaan. Sellaista sadistista psykopaattia tulee vastustaa kaikin mahdollisin keinoin. Ihmiskunnan onneksi yhtäkään jumalhahmoa tuskin tullaan todistamaan olemassa olevaksi.

Räsänen haluaa propagoida maahanmuuttajien ja pakolaisten keskuudessa juuri tuon oman jumalansa puolesta.  Sellainen toiminta alkaa jo lähennellä uskonnollista hyväksikäyttöä: hädänalaisten ja vähemmän hädänalaisten hankalaa tilannetta käytetään hyväksi tarjoamalla ratkaisuksi taas kerran jotain toista jumalhahmoa. Tämä siis sillä oletuksella – jonka myös Räsänen tekee – että nuo ”käännytettävät” ovat muslimeja.

Ilmeisesti apologeettinen valehtelu on sitä parasta evankelioimista. Tällainen oman jumalansa puolesta kiihkoileminen on kovin valitettavaa, mutta mitäpä nämä konservatiiviset taantumukselliset fundamentalistit eivät olisi valmiita tekemään. Periaate on aina sama: todentamattomia ja selvästi epätosia väitteitä esitetään tosina. Tämä on juuri tuota apologeettista valehtelua. Valehtelu itsessään on moraalitonta, eikä valehtelu jonkin kuvitellun taivashepun nimissä ole sen oikeutetumpaa.

Kansanedustaja Räsänen varmasti mielellään esittää näille ”käännytettäville” skenaarion, jossa Suomen kerrotaan olevan jollain tavalla ”kristillisesti” uskova kansakunta. Räsänen voi puhua vain omasta puolestaan, mutta Suomessa on aina kristillisellä ajalla ollut oppositio, joka on vastustanut kristillistä tyranniaa. Viimeisen sadan vuoden kehitys Suomessa on osoittanut, että Räsäsen usko on marginaalinen ilmiö, jota ei voi pitää millään tavoin tyypillisenä suomalaisille; ei ainakaan enää vuonna 2016.

Jos Räsänen olisi rehellinen, hän painottaisi maahanmuuttajien evankelioimisen sijaan sitä, että Suomessa vähemmistöilläkin on oikeuksia, eikä yhdelläkään taivashepulla ole asiaan nokankoputtamista. Lähtötilanteen on aina oltava se, että lait ovat sekulaareja, eikä niitä voi johtaa joidenkin taantumuksellisten pyhinä pitämistä saduista ja tarinoista – niin mielellään kuin kansanedustaja Räsänen näkisikin tällaista tapahtuvan.

Räsänen kirjoitti: Vastaanottokeskuksilla on tärkeä ensivaiheen tehtävä kertoa turvapaikanhakijoille suomalaisen yhteiskunnan pelisäännöistä. Juuri näin, mutta loput Räsäsen kirjoituksesta onkin taas tuota em. aplogeettista epärehellisyyttä. Laillisuuskasvatukseen ei tarvita taivasheppua, sellaisten kuviteltuja tahtoja, vaan faktoja Suomen laista ja niiden sovellutuksista.

Muutamassa Uuden Suomen Puheenvuorossani olen pohtinut sitä, kuinka nämä Räsäsen kaltaiset konservatiiviset taantumukselliset fundamentalistit näkevät muslimit hyvinä liittolaisina. Kovin kovaa meteliä he eivät asiasta pidä, mutta heidän julkinen toimintansa on oireellista: on lopulta aivan sama mihin todentamattomaan taivasheppuun uskoo, kunhan uskoo johonkin taivasheppuun ja on valmis toimimaan tuon kuvittelemansa taivashepun kuvitteellisen tahdon mukaan.

Vastaanottokeskuksissa tapahtuvassa laillisuuskasvatuksessa olisi ehkä syytä kertoa, että Päivi Räsänen ja muut hänen kaltaisensa ovat systemaattisesti pyrkineet sabotoimaan Suomen laillista yhteiskuntajärjestystä pyrkimällä riistämään suomalaisilta jo olemassa olevia oikeuksia, eikä mitään uusia oikeuksia tulisi myöntää millekään vähemmistölle, koska jonkin kuvitteellisen taivashepun kuvitellaan olevan jotakin mieltä asioista.