Mia ja Tapio Puolimatkan vihamielinen maailmankuva

Kristillisdemokraattien vastaperustetussa ajatushautomossa puuhastelee mukana uudestisyntyneen professorin Tapio Puolimatkan vaimo, Mia Puolimatka. Tämä pariskunta on jo jonkinlainen kauhukaksikko. Heidän idiotisminsa on vihamielisyydessään varsinainen saavutus. Kari Heimonen käsittelee omassa blogissaan Puolimatkoja ja se onkin karua luettavaa. Keräsin tähän kirjoitukseen Heimosen näkemyksiä koskien joitakin Mia Puolimatkan väitteitä.

Heimonen: Oivallinen esimerkki psyykkisesti koomaan vajonneesta kristillisestä auktoriteetista on erityisopettajana, kouluttajana ja erityiskasvatuksen lehtorina toiminut kasvatustieteiden tohtori Mia Puolimatka (o.s. Salo). Näin ihanasti hän kuvaa psyykkisten ongelmiensa alkuperää kirjassaan ”Psyykkinen terveys ja synnintunto.

Mia Puolimatka: Syntiinlankeemuksen seurauksena ihminen on vaurioitunut perusteellisesti toiminnallisesti ja älyllisesti. Kristillisen syntiinlankeemusopin mukaan tällainen itsepetos ja vääristynyt käsitys todellisuudesta on ominaista jokaiselle ihmiselle, koska syntinen ihminen ei kykene kohtaamaan todellisuutta rehellisesti...  Ihmisellä ei ole mitään mahdollisuutta saavuttaa rehellistä itsetuntemusta ilman Kristuksen armoa ja rauhaa.

Heimonen: Mutta kristityt ovat Puolimatkan mukaan muita paremmassa asemassa, etuoikeutettuja.

Mia Puolimatka: Jumalaan turvautuva ihmisen silmät avautuvat näkemään todellisuuden selkeämmin. Hän alkaa tehdä Jumalasta, itsestään ja kanssaihmisistä pätevämpiä tulkintoja, jolloin ihmisen todellisuus ja ihmissuhteet alkavat rakentua oikeaan suuntaan... Oikea usko omiin kykyihin ja terve luottamus Jumalaan antavat ihmiselle terveen itseluottamuksen. Syvällisimmillään aito itsetunto syntyy Jumalan tuntemisen kautta. Kun ihminen vie hänelle paljastuneet asiat ristille ja vastaanottaa anteeksiantamuksen Jeesuksen sovintoveressä, hän voi vapautua tuottamaan elävää Hengen hedelmää levosta ja ilosta käsin.

Heimonen: Tai sitten Mia Puolimatkan päättely kuvaa yksityiskohtaisesti sitä, kuinka vakavasti kristittyjen oma tunne-elämä on häiriintynyt - hän ei edes ymmärrä tunteitaan saati erota hyvää ja pahaa toisiltaan. Tätä oletusta vahvistaa kasvatustieteiden tohtorin rakkauskäsitys:

Mia Puolimatka: Rakkaus löytää lopullisen täyttymyksensä vasta pyhän kohtaamisessa. Ilman pyhän kohtaamista ihminen jää rakkauden kaipuun tilaan ja pyrkii tyydyttämään kaipuutaan asioilla, jotka eivät tuo kaipuulle tyydytystä... Meitä ei luotu ainoastaan sitä varten, että me rakastaisimme Jumalaa (vaikka meidät tehtiin myös sitä varten) vaan jotta Jumala voisi rakastaa meitä, jotta meistä tulisi kohteita, joissa Jumalan rakkaus voi levätä ja kokea mielihyvää. Jumala iloitsee ihmisestä, koska ihminen on hänen rakkautensa kohde.

Kun yksilön usko suuntautuu Jumalaan, siksi että Jumala on rakastanut häntä ensin, ihmisellä on mahdollisuus löytää Jumalan oikea luottamus ja sen mukana rakkaus... Koska pyhän lähteenä on rakkauden täyttämä persoona, Jumala, myös viha saa oikeutetun paikkansa osana pyhän todellisuutta. Jumalan viha kohdistuu siihen, mikä on rakkauden vastaista. Myös ihmisen viha on oikeutettua ja perusteltua sikäli kun se kohdistuu arvon vastaisiin ja arvoa tuhoaviin asioihin elämässä... Vihan tulee olla alistettua rakkaudelle, mutta vihakin voi olla täysin oikeutettua ja pyhää, jos se toimii Jumalan pyhyyden ehdoilla rakkaudelle alistettuna. Rakkauden hallitsema viha ilmenee suojaavana tekijänä vastustaessaan rakkauden vastaisia arvovääristymiä... Yksin Jumala voi antaa ihmiselle tunteen siitä, että häntä rakastetaan ja hänet hyväksytään täysin.

Uudestisyntynyt professori, Tapio Puolimatka,  komppaa vaimoaan:

Tapio Puolimatka: Jumala ei voi antaa pahoja tekoja anteeksi ilman että pahoista teoista suoritetaan täysi hyvitys, koska se olisi ristiriidassa hänen oikeudenmukaisuutensa kanssa eikä Jumala voi olla itsensä kanssa ristiriidassa.

[Kun] Kaiken pyhän lähteeksi ymmärretään rakkauden täyttämä ääretön ja kaikkivaltias persoona, Jumala, myös viha saa oikeutetun paikkansa osana pyhän todellisuutta. Jumalan viha kohdistuu siihen, mikä on rakkauden vastaista. Samalla tavalla myös ihmisen viha on oikeutettua ja perusteltua, sikäli kun se kohdistuu arvon vastaisiin ja arvoa tuhoaviin asioihin elämässä.

Heimonen: Tällaista soopaa kuulee nykyään harvoin. On kuvottavaa miten yhä tänä päivänä jotkut ihmiset, kuten tässä Puolimatkan pariskunta, ihannoivat oikeutettua kostoa ja puolustavat pyhää väkivaltaa. Korvien välissä ei ole edes pururataa, jos ei ymmärrä, että vihalla ja rakkaudella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.  Viha ja rakkaus ovat toistensa vastakohtia. Ne ovat kuin paha ja hyvä, yö ja päivä, musta ja valkoinen. Puolimatkan pariskunnan tolkutun päättely kertoo, että heillä kummallakaan ei ole harmainta aavistustakaan siitä, mitä rakkaus on ja myös sen, että he eivät, vaikka uskovaisina kristittyinä esiintyvät, tunne edes Raamatun sisältöä, Jeesushan totesi: 

Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Matt.6:24

Mia Puolimatka: … ihmisellä ei ole luonnollisessa tilassaan perimmältään kykyä valita hyvää. Hän on ja pysyy synnin orjana... Jumala on täysin hyvä ja pyhä eikä hänessä ole pahuutta... Jumala on täydellinen moraalinen valo, jossa ei ole mitään pimeyttä... Jumala on aina suurempi, pyhempi ja rakastavampi kuin häntä koskevat mielikuvamme... Ihmisen on vaikea nähdä, että Jumalan tarkoitusperät ovat aina hyvät... Rakkauden alkuperä on siis pyhässä persoonassa.

Heimonen: Vaikka Psalmin jakeet kieltävät yksiselitteisesti vihan, niin silti se on kristittyjen mielestä oikeutettua (ilmeisesti silloin, kun se on pyhää). Tämän tyyppinen yksittäisten Raamatun katkelmien ja sanojen valinta oman tietämättömyyden tilkkeeksi on ominaista kaikille kristityille. Kuinka ihanaa onkaan nähdä jumalattomien tuhoutuvan. Ja juuri tällaiset jumalallisen aivopesun aiheuttamat täydelliset ajatuskatkot ja kaksinaismoraalin malka ovat kaiken fundamentalistisen suvaitsemattomuuden ja verenvuodatuksen takana.

Mia Puolimatka: Ihminen voi pyrkiä vapautumaan syyllisyydestään esimerkiksi siten, että hän luo suhteen sadistiseen ihmiseen, koska hän voi tällöin kokea itsensä hyväksi. Ihminen voi olla valmis suuriinkin kärsimyksiin, kunhan hänen ei tarvitse kohdata pahuuttaan... Esimerkiksi vakavasti sairas ihminen kieltäytyy uskomasta luotettavia todisteita tilastaan, koska pelon tunne johtaa häntä itsepetokseen. Itsepetoksen aiheuttamat tunteet ovat tavallisesti hyvin miellyttäviä.

Hengellisen manipulaation takana on lopulta sielunvihollinen, jonka intohimona on kiusata, varastaa, syyttää, pettää ja lopulta tuhota koko ihminen... Koska ihmisen omantunnon luotettava toiminta on riippuvaista siitä, että hänellä on totuudenmukainen käsitys oikeasta ja väärästä, ihmisessä voidaan manipuloivasti tuottaa syyllisyyden tunteita saamalla hänet omaksumaan väärä käsitys oikeasta ja väärästä.

Heimonen: Tässä Puolimatka  juuri myöntää, että väärä käsitys, kuten hänellä, oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta, on sielunvihollisen aikaan saannos. Mutta silti hän vain kiduttaa edelleen itseään henkisesti ja uskottelee masokismin tuntuvan tosi hyvälle! Mielipuolinen on myös Puolimatkan, kuten kaikkien kristittyjen, käsitys hyvien tekojen vahingollisesta vaikutuksesta tekijälleen:

Mia Puolimatka: Omavanhurskas ihminen kokee itsensä hyväksi ja ottaa itselleen kunnian oletetuista hyvistä töistään…

Heimonen: Huonon itsetunnon omaava kaksinaismoralisti ei yksinkertaisesti käsitä, että on olemassa sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät ylpeile hyvillä teoillaan. He eivät toitota torvea edellään ja kersku iltapäivälehtien sivuilla sillä, kuinka paljon on tullut tänään lahjoitettua Lastenklinikan kummeille tai eilen Medi-Helille. Ei, he tekevät hyviä tekoja pyyteettömästi. He eivät kersku, kuten Puolimatkan (Salon) kirjassaan ajatustensa tueksi lainaama Frederik Hedberg esittää kristittyjen velvollisuudeksi, erinomaisuudellaan tai pyhyydellään.

Heimonen: Lapsen kasvatusohjeeksi Puolimatka  antaa:

Mia Puolimatka: Auttaessaan lasta tottelevaisuuteen kasvattaja samalla auttaa lasta kiinnittymään todellisuuteen ja muodostamaan hyvän käsityksen auktoriteetista. Uskovat vanhemmat voivat vaikuttaa lastensa uskoon hyvin rajallisesti. He voivat kyllä lukea Raamatun sanaa ja rukoilla lapsen kanssa, mutta heillä ei ole mitään valtaa ja oikeutta lapsensa hengelliseen minuuteen ja omaantuntoon.

Heimonen: Eli tottele, rukoile ja lue Raamattua vanhempiesi kanssa. Tästä se aivopesu alkaa, vaikka Puolimatka hurskastelee, että ”vanhemmilla ei ole mitään valtaa tai oikeutta lapsensa hengelliseen minuuteen ja omaantuntoon.” Ehkä Herra loikin ristilukin opettavaksi esimerkiksi - seittiin sotkeutuneena odotat vavisten myrkkypistimen uppoavaa armoa ennen pakettiin käärimistä.

Heimonen: Vaikka Puolimatkat hymyssä suin kannattavatkin nöyrästi kostoa, niin olisi ehkä aika ottaa malka pois silmistä, avata ne ja myöntää, että nimenomaan lapsille opetettavat ja aikuisten harjoittamat uskonnot synnyttävät ja levittävät vapaasti kenenkään estelemättä henkistä pahoinvointia, mielenvikaisuutta jopa suoranaista hulluutta tehokkaammin kuin yksikään huumausaine. Eivätkä uskovaiset suinkaan ole ne, jotka ainoastaan kärsivät. Kaikki me istumme aivan samassa uppoavassa pahoinvoinnin karusellissa, jonka Aatami ja Eeva muka hedelmää maistamalla panivat pyörimään ja josta Jeesus meidät muka Herran armollisen pelastussuunnitelman mukaan, Saatanan suurenmoisella avulla, ristinkuolemalla pelasti. 

Heimonen: …koska kogniitivisten taitojen avulla opitaan ajattelemaan ja pohtimaan, etenemään loogisesti ja järjestelmällisesti pääteltäessä ei olekaan mikään ihme, että uskovaiset vetoavat aivovaurioonsa. Tosin tuo aivovaurio ei ole peräisin kaukaa menneisyydestä, Paratiisista, vaan heidän kasvatuksessaan käytetyistä autoritäärisistä menetelmistä – rakkauden menettämisen pelosta.

Lähde:

http://kiveenkaiverrettu.blogspot.fi/2012/10/puolimatkat-eivat-erota-hyvaa-ja-pahaa.html