Paniikkia Patmoksessa - tutkimuksen mukaan uskovat ovatkin itsekkäitä

Suomalaisen lähetyskentän kaikkien alojen asiantuntija Patmos Lähetyssäätiön Pasi Turunen panikoi taannoisessa blogikirjoituksessaan otsikolla Ovatko uskonnollisten kotien lapset muita itsekkäämpiä?

Turusta näyttää kismittävän, että yksi ainoa tutkimus sai julkisuutta niin Ylessä, Helsingin Sanomissa kuin Iltalehdessäkin, eikä Turuselta kysytty mitään. Turusen tilityksen pohjana on tutkimus, jonka mukaan tosiaan vaikuttaa siltä, että tuohon Turusen otsikointiin vastaus on ”kyllä”. Asia ei sinällään ole mitenkään mullistava: maailmassa on tehty jos jonkinlaista tutkimusta, eivätkä uskoa, uskontoa ja uskonnollisuutta koskevat väitteet ole millään tavoin tieteellisen tutkimuksen ulkopuolella.

Juttunsa ingressin jälkeen Turunen vyöryttää kahden kappaleen verran tekstiä, joka voidaan tiivistää yhteen sanaan – projektio. Kaikki ne argumentit, jotka osoittavat uskonnolliset väitteet silkaksi humbuugiksi, pannaan ateistien piikkiin. Turunen viljelee sellaisia termejä kuin auktoriteettiuskoiset ateistit, ateistinen narratiivi jne. Sivistyssanat eivät kuitenkaan muuta sitä seikkaa, että Turusen teksti on denialismia puhtaimmillaan.

Kuinka ollakaan, ihmisen itsekkyyden syy on Turusen mukaan jokin kummajainen, jota kutsutaan perisynniksi. Edelleen Turusen mukaan kukaan ei ole tuon asian suhteen poikkeus. Jotta argumentti olisi edes auttavasti relevantti ja validi, niin jonkinlaista verifioitavaa evidenssiä (minäkin osaan sivistyssanoja!) olisi tarpeen esittää. Näin ei tietenkään tehdä, koska sellaista ei ole: synti, perisynti ja niiden oletetut seuraukset eivät ole reaalimaailman ilmiöitä, eivätkä varsinkaan ihmiseen rakenteellisesti liittyviä tekijöitä. Ne ovat primitiivisten aavikkobarbaarien selitysmalli ihmisen tietynlaiselle käyttäytymiselle.

Perisynti onkin selitysvoimaltaan samaa luokkaa kuin kulmikas ympyrä tai yksisarvinen. Niistä toki voidaan puhua, mutta mitään merkittävää reaalimaailmaan liittyvää niissä ei ole.

Jotta hörhöily täyttäisi uskonnollisen hörhöilyn kriteerit, puhuttuun asiaan on tietenkin liitettävä kommunistit ja vasemmistolaiset utopiat. Tällä kertaa Turunen ei sentään puhu homoista, joka vielä muutama kuukausi sitten oli oikein patmoslaisten mieliaihe ainakin mitä tulee Aito Avioliitto ry:n agendaan. Siinä puulaakissa Turunen olikin ihan omassa elementissään.

Yhdessä asiassa Turunen sentään on oikeilla jäljillä: sellaiset ilmiöt kuin itsekkyys ja altruismi ovat vaikeasti kvantifioitavissa. Nyt Turunen sitten perää kvantitatiivista tutkimusmetodia koskien em. ilmiöitä, kun on aiemmin pitänyt ko. metodia puutteellisena koskien ”hengellisiä” ilmiöitä. Tutkimusta se on kvalitatiivinen tutkimuskin ja laadullisen tutkimuksen menetelmät alkavat olla jo ihan käypiä. Turusen on siis ihan turha nillittää metodologiasta: käytettiinpä mitä metodia tahansa, niin se on aina väärä, jos metodi ei tuota Turusen toivomia tuloksia.

Kirjoituksensa lopuksi Turunen esittää kysymyksen: Pitäisiköhän uskonnollisen ja uskonnottoman kasvatuksen vaikutuksia sittenkin arvioida vasta, kun lapset ovat aikuisia? Vastaukseni tuohon on ”ei”. Jos tarkoituksena on tutkia lapsia, niin silloin tutkitaan lapsia.

Tässä yhteydessä lienee paikallaan todeta, että Turunen on heppu, joka anti-homo-retoriikan lisäksi puolusti raamatullista siviileihin kohdistuvaa väkivaltaa Leif Nummelan haastattelussa, sillä perusteella, että Vanhassa Testamentissa siviilit olivatkin ”sotilaskohteita”. Kaikki Turusen esittämät apologiat aiheesta kuin aiheesta ovat niin ontuvia, että ne ovat pelkästään noloja.

Turusen raamatullisen väkivallan puolustuksen voi katsoa tuolta:

https://www.youtube.com/watch?v=tEqNC-zNCZo

Ja Turusen tämänpäiväisen tilityksen voi käydä lukemassa tuolta:

http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/796/ovatko_uskonnollisten_kotien_lapset_muita_itsekkaampia