Uskovien sadistinen käsitys oikeudenkäytöstä

Sadistiset paskiaiset nillittävät siitä, että jotkut rikoksiin syyllistyneet näyttävät selviävän toisinaan ilman rangaistusta. Tämä on valitettavaa, mutta mikään järjestelmä ei ole aukoton.

Nämä samat nillittäjät, varsinkin jos omaavat kristillisen vakaumuksen, vetoavat siihen, että on aivan mahtavaa, että rikolliset saavat rangaistuksen jossain tuonpuoleisessa tuomioistuimessa. Tällainen perusteeton väite tuottaa heille orgastisen kokemuksen.

Kaikki oikeudenkäyttö tapahtuu tässä ja nyt. Mistään muusta ei ole näyttöä. Yleensä oikeus toteutuu Suomessa varsin kiitettävästi moneen muuhun maahan verrattuna. Sadistiset uskovat paskiaiset tietenkin hurraavat kuvitteelliselle taivaalliselle tuomioistuimelle, jossa heidän sadisminsa saa kliimaksinsa.

Minä väitän, että kaikkein jyrkimmän uskonnollisen vakauksen omaavat ovat pahimpia sadisteja, suorastaan patologisia tapauksia.

Kansainvälisissä tutkimuksissa vuosikymmenten kuluessa on todettu, että rangaistuksilla tai sellaisten uhalla ei ole juurikaan rikollisuutta ehkäisevää vaikutusta.

Uskovat sadistisina paskiaisina valehtelevat tuonpuoleisista rangaistuksista. Mahdollisuus rangaista rikollista loppuu rikollisen kuolemaan. That’s it. Game over!

Mahtaa olla änkyröistä ikävää, kun he eivät pääse harjoittamaan sadismiaan tässä ja nyt, sillä siinä tapauksessa lainsäädäntö tekee myös heistä rikollisia. Sadismi on projisoitava johonkin kuvitteelliseen maailmaan, jossa sadismi onkin se kaikkein arvokkain elämäntapa.

Uskovien käsitys oikeudenkäytöstä on niin kieroutunut maagisen ajattelun takia, että se diskvalifioi heidät kaikista ammateista, joissa ollaan tekemissä lainkäytön kanssa.

Traditioilla ei voi puolustaa uskontojen asemaa yhteiskunnassa

Suomesta näyttää puuttuvan kokonaan toiminta, jolla haitalliset uskonnolliset uskomukset pyritään poistamaan julkisesta tilasta ja erityisesti lainsäädännöstä. Onhan toki sellaisia järjestöjä kuin Vapaa-ajattelijat, mutta heidän toimintansa on…parhaimmillaankin pelkkää puuhastelua. Joku ko. järjestön aktiivi taisi sentään panna pystyyn eroakirkosta-verkkosivun ja se onkin parasta, mitä siltä taholta on tullut.

Uskonnon haittojen, Suomen oloissa kristinuskon, vastustaminen jääkin yksityishenkilöiden aktiivisuuden varaan. Kristinuskolla on Suomessa valitettava hegemonia-asema, kun melkein 70 prosenttia väestöstä kuuluu ev.lut. kirkkoon. Tästä positiosta kyseinen organisaatio pääsee sanelemaan tai ainakin ilmaisemaan kantansa erinäisiin asioihin. Mitään yhteiskunnallista kehitystä edistäviä ehdotuksia siltä suunnalta on turha odottaa, koska opaskirjana on pelkkiä myyttejä ja mytologiaa sisältävä opus.

Jo pelkkä jäsenyys jossakin uskonnollisessa yhteisössä on osoitus siitä, että jäsen ainakin implisiitisti kannattaa maagista ajattelua; aavikkobarbaarien mysteereistä revittyjä haitallisia kategorisia imperatiiveja. Vanhemmilta on edesvastuutonta, että he liittävät lapsensa valehtelijoiden klubiin kysymättä lapselta itseltään. Tästä taas seuraa, että kasvettuaan lapset ovat vähän flegmaattisia kyseisestä organisaatiosta eroamisen suhteen. Lapsella tulisi olla oikeus erota uskonnollisesta yhteisöstä iästä riippumatta. Mikäli vanhemmat heittäytyvät tämän takia hankaliksi, niin syytetoimet tulisi kohdistaa vanhempiin.

Samalla tavoin on täysin edesvastuutonta, että lapsia ehdollistetaan selvästi epätosiin uskonnollisiin menettelytapoihin. Vastuullinen vanhempi ei koskaan esitä lapselleen uskonnoista revittyjä väitteitä tosina. Mikäli näin tapahtuu, niin lapsella tulisi olla syyteoikeus sellaista menettelyä vastaan.

Traditio on lasten uskontokasvatuksen suhteen kestämätön argumentti. Onneksi traditiot ovat vähitellen murtumassa ainakin sen perusteella, että kasteluvut ovat laskemaan päin. Uskonnollisin menoin suoritettavat vihkimisetkin ovat nekin vähenemässä.

Liian pitkään uskonnolliset uskomukset ja niistä johdetut väitteet ovat nauttineet immuniteetistä kritiikin suhteen. Suomalaisia keskustelupalstoja seuraamalla tähänkin asiaan on tullut vähäinen muutos. Silti maagisen ajattelun harjoittajille ollaan edelleen kovin kilttejä.

Tiede on iso ongelma kristinuskolle

Tiedettä ja uskoa on yritetty sovittaa yhteen kaikenlaisilla silmänkääntötempuilla huonoin tuloksin.

Kotimaa24:n bloggareista helluntailainen Reijo Mänttäri julkaisi blogin otsikolla: ”Tiede”, teologia, syö Sanan ruoan. Mänttärin blogi kiteytyy yhteen lauseeseen: Teologisessa tiedekunnassa opiskelu tuhoaa Todellisen Ravinnon.

Verkkojulkaisu Seurakuntalaisessa julkaistiin piispa Tapio Luomaa koskeva juttu otsikolla: Kirkon toimittava valetiedettä ja valemediaa vastaan.

On vaikea nähdä, kuinka molemmat em. miehet katsovat pelaavansa samassa kristittyjen joukkueessa. Mänttärille tiede on iso mörkö ja uskonsa takia hänen on edustettava Luoman kritisoimaa valetiedettä.

Luoma sanoo em. kirjoituksessa: Hän erottaa sen tieteellisestä maailmankatsomuksesta ja skientistisestä ideologiasta, jonka mukaan Jumalaa ei tarvita…Kristinuskon historiassa uskon ja tiedon suhdetta on peilattu jatkuvassa prosessissa. Arkkipiispan mielestä kirkon tehtävänä on pyrkiä etsimään totuutta ja syvempää ymmärrystä maailmasta.

Kummallekin hepulle on kova paikka, että tiede on tehnyt jumaluskosta täysin tarpeetonta ja irrelevanttia. Lähes 150 vuotta sitten Nietzsche julisti Jumalan kuolleeksi. Hän tarkoitti, että Jumalalla ei ole sijaa tieteessä, filosofiassa tai ylipäänsä missään ja tämä täysin riippumatta siitä, onko jokin jumala olemassa.

Teologiaa voidaan pitää ainakin jossa määrin tieteenä. Amerikassa on isoimmissa yliopistoissa ”Biblical Studies” –laitokset, joiden opetuksessa ei oteta kantaa Jumalan eksistenssiin vaan esim. kristinuskoa tutkitaan dokumentaarisista lähtökohdista. Tutkimussuunta tunnetaan USA:ssa nimellä ”Higher Criticism”, jossa historiallis-kriittinen metodi on yksi monista metodeista. Helsingin yliopistossakin teologian opiskelijat kaiketi perehtyvät historiallis-kriittiseen metodiin.

Jos tehdään Mänttärin tapaan oletus Jumalan eksistenssin faktuaalisuudesta, ei voi puhua enää tieteellisestä metodista. Mänttärille teologian tulisi olla puolivillaisten apologioiden esittämistä. Luomallekin tiede on problemaattinen: jokainen uusi tieteellinen (myös teologinen) tutkimustulos ajaa perusteettoman jumaluskon yhä pienempään nurkkaan.

Sekä Mänttärille että Luomalle voi vain sanoa, että uskollanne ei ole reaalimaailman relevanssia, vaikka kuinka yrittäisitte sovittaa uskon ja tieteen yhteen.

Amerikkalaisille nuorille kristinusko on irrelevanttia

Barna Groupin mukaan amerikkalaisista milleniaaleista vain 18 prosenttia pitää kristinuskoa relevanttina. Näin vuonna 2012 julkaistun tutkimuksen mukaan. Raportin olivat toimittaneet aiemminkin tässä blogissa mainitut David Kinneman ja Gabe Lyons. Raportti julkaistiin nimellä: unChristian: What a New Generation Really Thinks about Christianity…and Why It Matters.

Kinnemanin ja Lyonsin mukaan kristinuskon suurin ongelma amerikkalaisten nuorten keskuudessa on se, että kristinuskolla on iso imago-ongelma. Varsin hienovaraisesti Kinneman ja Lyons panevat asian republikaanien taakse ryhmittyneen uskonnollisen oikeiston piikkiin. Nykymuotoinen ”politisoitu” kristinusko nähdään vastanmielisenä. Kristilliseen identiteettipolitiikkaan suhtaudutaan torjuvasti.

Barna Group on yleiskristillinen tutkimuslaitos. Omasta mielestäni on poikkeuksellisen rehellistä, että kristillinen organisaatio sanoo asian, kuten se on. Amerikkalaisten kristillisten puulaakien kohdalla rehellisyys on perin harvinaista. Tuo Barnan tulos vahvistaa omalta osaltaan niitä tuloksia, mitä riippumattomissa kyselytutkimuksissa on saatu jo aiemmin.

Sukupolvien väliset erot ovat asian suhteen suuria. Eihän Yhdysvallat ole koskaan ollut mikään yhtenäiskulttuurin luvattu maa, mutta en keksi toista tekijää, jossa suurten ikäluokkien ja nuorien välillä olisi näin suurta eroa.

Menee vielä pitkä aika ennen kuin post-kristillisyys alkaa näkyä liittovaltion politiikassa. Murentuvaa kristinuskon hegemoniaa yritetään ylläpitää regressiivisellä politiikalla, eikä se pitemmän päälle tuo menestystä, kun nuorempi sukupolvi ottaa sille kuuluvan aseman.

Raporteissa tuodaan toistuvasti esille se, että evankelistat ovat nuorille pelkkiä ”puhuvia päitä”, joiden sanoma ei vetoa nuoriin sanoman takapajuisuuden takia. On myös esitetty näkemys, että tv-evankeliointi on tullut tiensä päähän. Se nähdään enemmän huijaukseen perustuvana bisneksenä kuin varteenotettavan uskonnollisen vakaumuksen.

Barna Groupin raportin mukaan nuoret elävät kuin kristinuskolla ei olisi mitään merkitystä, vaikka he eivät eksplisiitisti ilmaisisikaan asiaa. Kinneman ja Lyons tekevät huomion, että kristinuskon regulatiivinen tehokkuus nuorten parissa alkaa olla jotakuinkin olematon.

Julkaisu vuosien takaa - Vuorisaarnan dekonstruktio

Aloitetaan Matt.5 analysoiminen:

5:1-6 jakeet korostavat köyhyyttä hyveenä ja vaurautta (ei pelkästään vaurauden tavoittelua) päinvastaisena. Pääsääntöisesti tällaiset ”hyveet” ovat ei-toivottavia, koska ihminen luopuu olosuhteidensa parantamisesta. Edelleen köyhät altistuvat yhä suuremmalle hyväksikäytölle.

Jeesuksen vihamielisyys ihmistä kohtaa on hyvin selvää; samoin hänen kyvyttömyytensä saada aikaan parannusta vallitsevissa olosuhteissa.  ”Koska olette aika paskoja tässä elämässä, mutta seuraavassa sitten…”, täyttää kaikki katteettoman lupauksen kriteerit.  Tämä on Jeesuksen käsitys oikeudenmukaisuudesta. Jumalallista alkuperää oleva hahmo on joko kyvytön tai haluton muutokseen.

5:7-9 jakeissa Jeesus tarjoaa poikkeuksellisesti kepin sijasta porkkanaa. Kuitenkin uskovilta lukijoilta jää huomaamatta, että nämä piirteet kuuluvat myös sekulaariin humanismiin. Samoin ne ovat esiintyneet jo paljon varhaisemmassa viisauskirjallisuudessa. Noloksi Jeesuksen kannalta asian tekee se, että tämä viisauskirjallisuus on paljon varhaisempaa perua kuin juutalainen vastaava. Ei ole kovinkaan omaperäistä jumalan pojaksi kohotetulta hahmolta. Nämä eivät ole pelkästään huonoja ohjeita, vaan yritys naivin moraalikoodin rakentamiseksi niin, että palkinto tulee taas todentamattomassa tuonpuoleisessa.

5:10-12 jakeet esittävät, että vaino ja marttyyrius ovat odotettavissa. Ei ole lainkaan yllättävää, että kapinalliset radikaalit herettävät vastustusta jopa väkivaltaan asti. Näissä jakeissa tehdään marttyyriudesta jotain tavoiteltavaa. Tätä voidaan pitää Jeesukselta huonona ohjeena, sillä hän jättää ihmiset vaille suojaa oman ja oletetun taivaallisen agendansa markkinamiehenä. Nämä jakeet ovat implisiitti osoitus Jahven ja Jeesuksen sadismista.

5:13-16 on vertaus mutta naurettava sellainen. Taivaallisen olennon olisi pitänyt pystyä parempaan.

5:17-20 Jeesus vahvistaa lain, mutta rikkoo itse sitä ja kehottaa muita tekemään samoin. Tähän voi soveltaa vain skitsonalyysia. Tai sitten tämä Matteuksen kohta on paljon myöhempi lisäys hyvin taitamattoman kirjoittajan toimesta.

5:21-26  Jeesus asettaa ajattelun ja kyseenalaistamisen rikokseksi. Tästä rikoksesta puuttuu konkreettinen uhri, sillä Jahvea ei lasketa, syystä että jos ihmisen ajattelu loukkaa jotain taivallista olentoa, niin tämä on pikkumainen eikä ansaitse jumalan titteliä. Ajatusrikokset rinnastetaan murhaan. Tästä Jahven ja Jeesuksen sadismista ovat miljoonat jälkipolvet kärsineet ja kärsimys on ollut aiheetonta.

5:23,24 Outoa että jokin suvereeni olento tarvitsee lepyttelyä uhrien muodossa.

5:25-26 ovat täysin sopimattomia nykyaikaan, koska lainsäädäntö ja lainkäyttö ovat huimasti edistyneemmällä tasolla. On myös kohtuutonta, että oikeuksiaan ei voisi vaatia oikeusistuimessa, silloin kun siihen on aihetta.

5:27-30 Lisää ajatusrikoksia. Seksuaalinen halu on ihmisen lisääntymisen kannalta merkittävä halu. Jakeet ovat myös sovinistisia.

Kirjaimellisesti otettuna nämä ovat erittäin typeriä. Haluaisinpa nähdä uskovan, joka noudattaa tätä. Siellä se vaan on teidän pyhänä pitämässänne kirjassa

5:31,32 Lisää huonoja ohjeita ja lisää seksismiä.

5:33-37 Tämä oikeastaan on ihan hyvä ohje. Tätä vaan on ateistien helpompi noudattaa. Kristityt rikkovat tätä Jeesuksen ohjetta yhä uudestaan ja uudestaan.

5:38-42 Hetkeä aikaisemmin Jeesus sanoi, ettei tullut muuttamaan lakia, mutta nyt sitten muuttaakin sitä: taivaalliselta oliolta käsittämätöntä päättämättömyyttä.

Muutenkin ohjeet ovat erittäin huonoa siinä mielessä, että ne jättävät uskovat alttiiksi hyväksikäytölle, mutta sitten ovat historian kuluessa käyttäytyneet julman väkivaltaisesti jopa pahan vastustamisen nimissä.

5:43-48 vihamiehen rakastaminen saattaa Jeesuksen mielestä olla ylevää, mutta Jeesuksella oli olemattomat tiedot ihmisen psykologiasta. Vain masokisti rakastaa vihamiestään. Normaali ihminen yrittää tulla vihamiesten kanssa toimeen. Jeesus käskee tehdä jotain, mikä on ihmisen psykofyysinen rakenne huomioon ottaen mahdotonta.

Jahve se vasta tätä ohjetta rikkookin. Hän rankaisee vihamiehiään ja vielä ikuisesti. No, raamattuhan on vain kansantarustoa ja ne jutut eivät viittaa reaalimaailmaan.

Taivaallinen tyranni ja ajatusrikokset

Uusintajulkaisu vuosien takaa:

Uskovat – ainakin ne fundamentalistisimmat – väittävät jumalan (olkoon tällä kertaa jumalan nimi vaikka Jahve) olevan kaikkitietävä ja kaikkivoipa.

Tällainen taivaallinen tyranni tietää kaiken mitä teet, ja mikä pahinta, kaiken mitä ajattelet jopa nukkuessasi, jos unia nyt voi ainakaan kovin korkeatasoiseksi ajatteluksi sanoa. Seksuaalisviritteiset unet taitavat olla niitä Jahvea eniten raivostuttavia unia. Ihmekös tuo, ei-materiaalisen entiteetin on todella vaikea naida. Niinpä turhautumisen takia Jahve tarkkailee herkeämättä kaikkien ihmisten ajatuksia ja unia.

Pohjois-Korea on kammottavin kontrolliin perustuva valtio, joka tällä hetkellä on olemassa, mutta edes siellä ei tiettävästi ole pystytty rakentamaan laitetta, joka pystyisi lukemaan ajatuksia ja nauhoittamaan ihmisten näkemät unet, jotta tätä informaatiota pystyttäisiin käyttämään alamaista vastaan, olipa se tarpeellista tai ei.

Pohjois-Korean johtajien fantasioissa tällainen laite on melko varmasti ollut, eikä olisi mikään yllätys, että sellaista olisi yritetty rakentaa. Mahdollisesti ihmiskokeita on suoritettu. Pohjois-Korean vankileirien saaristosta löytyy aina uusia ja uusia koekaniineja mitä mielipuolisempiin kokeisiin. Veikkaan, että kun Pohjois-Korea jonakin päivänä vapautuu, niin silloin paljastuu systemaattinen koesarja, joka saa Mengelenkin punastumaan.

Korealaisten onni on siinä, että tämä loppuu kuolemaan, mutta kuoleman jälkeen taivaallisen tyrannin Jahven järjestämät bileet vasta alkavat ja bileet kestävät – ikuisuuden.

Osa viettää iäisyyden ylistämällä Jahvea ja muu osa porukasta kärventyy helvetissä ja iäisyyden sielläkin. Muita vaihtoehtoja ei ole.

Johtopäätöksenä on, että pohjoiskorealaiset ovat huomattavasti paremmassa asemassa: Piinä on rajallinen.

Kristityt pelkäävät syyllistyvänsä ajatusrikokseen koko ajan. Syytä heillä onkin, koska Jahve on yksi häijyimmistä maailmanhistoriaan dokumentoiduista jumalista.

Ajatusrikoksen sekulaari versio löytyy George Orwellin kirjasta 1984.

Määritelmällisesti ajatusrikos on seuraava: Ajatusrikos on rikos, jossa ajattelun sisältönä on sosiaalisesti ei-hyväksyttävä tai valtarakenteen kannalta vallan, auktoriteetin ja legitimiteetin vastainen ajatus.

Ajatusrikoksella on myös teologinen (uskonnollinen) käyttö – epäusko tai epäjumalainpalvonta. Tämä kaikki tapahtuu siis ihmisen mielessä, eikä välttämättä manifestoidu reaalimaailmassa koskaan.

Itsenäinen auktoriteettivapaa ajattelu nyt on tämän Jahven mielestä rangaistava synnin kaltainen ilmiö. Kymmenes käsky on tämän Jahve taivaallisen kontrollin yksi typerimmistä. Tuskin kukaan on sitä pystynyt noudattamaan. Tuskin kukaan ei ole seksuaalista himoa. Jos näin ei olisi, syntyvyys olisi jäänyt alhaiseksi, eikä Jahve käsky ”lisääntykää ja täyttäkää maa” olisi toteutunut.

Teitpä niin tai näin, aina Jahvella on omasta mielestään täysi syy rangaista ihmistä, jopa tappaa tämä.

Erityisen silmäänpistävää ajatusrikoksen rangaistavuus on Aabrahamista juontavissa uskonnoissa – juutalaisuus, kristinusko ja islam ovat kehittäneet ajatusrikoksia vastaan varsinaisen tappokoneiston, maanpäällisen tappomekanismin, josta ”harhaoppineet” ovat saaneet maksaa hengellään.

Stalin, Hitler, Mao, Pol Pot ja kaikki muut maailman sadistiset diktaattorit eivät yhdessäkään ole pystyneet masinoimaan sellaisia tuhovoimia kuin jumalat.

Ajatuspoliisi esiintyy em. George Orwellin romaanissa 1984. Ajatuspoliisin tehtävä on löytää ja rangaista ajatusrikoksiin syyllistyneitä. Tässä tehtävässä uskovat ovat osoittautuneet erittäin hyviksi. He kaikki ovat veljiensä vartijoita, mutta eivät lopulta hallitse omia ”rikollisia” ajatuksiaan. Urkintajärjestelmä on kehitetty huippuunsa.

Urkinta ei perustu teknologiaan, vaan urkintaa suoritetaan sosiaalisen kanssakäymisen muodossa. Jokainen sana voi johtaa kerettiläiseksi julistamiseen. Ei niin kauan sitten, tämä saattoi viedä ihmiseltä hengen.

Uskovien yhteisöt täyttävät monet totalitaarisen valtion tunnusmerkit vain pienemmässä mittakaavassa. Tuloksena on aina ja varmasti turhaan tuhottua ihmiselämää. Iljettävämmäksi koko skenaarion tekee, että esimerkiksi Jahve siinä sivussa väitetään rakastavaksi ja oikeudenmukaiseksi, vaikka jo pelkästään Raamatun kertomukset esittävät jumalan psykopatologisena tapauksena.

Jokainen ele, jokainen refleksi, jokainen kasvonilme voi paljastaa ajatusrikoksen Jahvea vastaan.

Raamattu, Koraania ja Tooraa tarjotaan ratkaisuksi ajatusrikoksiin ja ratkaisua vahvistetaan rukoilulla, jonka kohteena on mielipuoli jumala, jota ei juuri koskaan lepytä mikään.

Perusolemuksensa mukaan jumalat tarvitsevat verenvuodatusta ja ruumiita. Muussa tapauksessa he menettävät jumaluutensa. Väkivalta on jumaluuden ehdoton edellytys.

Ne, jotka kannattavat tässä kuvattua taivaallista tyranniaa, syyllistyvät rikkomuksiin ihmisyyttä vastaan ja ovat yhtä vastuullisia laittomuuksistaan ihmiskuntaa vastaan.

Vuosaaren kirkkoherran maagista ajattelua

Tämän blogin FB-sivuilla eräs ryhmän jäsen viittasi Kotimaa24:n juttuun, joka oli otsikoitu: ”On julmuutta antaa ihmisten kulkea kohti kadotusta” - Vuosaaren kirkkoherra perusteli Jeesus-puheitaan.

Vuosaaren kirkkoherra on maagisen ajattelun harjoittaja par excellence. Kadotus ei ole reaalimaailman ilmiö. Tutkimusten valossa Jeesuskaan tuskin oli historiallinen henkilö. Ensimmäistäkään historiallista todistetta Jeesuksen eksistenssistä ei ole.

Vuosaaren kirkkoherralle voisi sanoa: On julmaa valehdella ihmisille siten, että väittää asioita todeksi, jotka kuitenkin selvästi ovat epätosia.

Vuosaaren kirkkoherra Jussi Mäkelän juttujen perusteella ei ole lainkaan yllättävää, että evankelioimista pidetään ääri-ilmiönä. Muutamassa aiemmassa postauksessani olen kommentoinut sitä, kuinka amerikkalaiset milleniaalit pitävät evankelioimista ääri-ilmiönä. En tiedä mikä on nuorten tilanne Suomessa. En tiedä sitäkään, onko aihetta edes tutkittu Suomessa. Muun tiedon perusteella voi kuitenkin olettaa, että suomalaiset nuoret eivät omaa ainakaan myönteisempää suhtautumista evankelioimiseen.

On aika hämmästyttävää, että uskonnolliset uskomukset elävät sitkeästi. Kun kaikesta on relevanttia ja validia tietoa, niin uskonnot ja niiden väitteet elävät ihan omassa lokerossaan, jonne tieto ei ulotu. Ihminen saattaa toimia hyvinkin rationaalisesti, mutta sitten yhdessä asiassa pitää kiinni maagisesta ajattelusta. Yksisarvishoidoilla ja kristityn rukouksellakin on täsmälleen sama placebo-vaikutus.

Tuossa Kotimaa24:n jutussa Mäkelä hourailee kaikenlaista joutavaa synnistä, Jumalan pojasta ja muusta hömpästä. Mäkelän harhaisuudella saattaa olla juuri päinvastainen vaikutus kuin hän toivoo.

Mäkelä sai kuraa niskaansa, kun hän oli ensin julkaissut jonkin kirjoituksen, joka ei ainakaan houkutellut ketään kristinuskon pariin. Ehkä Jussi Mäkelä haluaakin olla enemmän amerikkalainen ”kristillinen talibani” kuin amerikkalainen ”kristillinen talibani” itse.

On aivan mahtavaa, että Suomestakin löytyy näitä aavikkobarbaarien agendaa ajavia kirkonmiehiä. Jokaisen ulostulon jälkeen sekulaari yhteiskunta on entistä vahvempi.

Amerikkalaisen konservatismin tuhoutuessa maailmasta tulee parempi paikka

Kun amerikkalainen versio konservatismista hallintomuotona tuhoutuu tai tuhotaan, niin asialla on merkitystä koko maailman kannalta. Maailma on silloin paljon parempi paikka.

Viimeiset 40 vuotta Yhdysvalloissa on ollut konservatismin, erityisesti uskonnollisen oikeiston muodostaman fraktion voittokulkua, jolle ei ole löytynyt riittävää vastavoimaa. Konservatiivit ovat käyttäneet kaikki rikollisetkin keinot valtansa betonoimiseen. Konservatismista onkin tullut synonyymi kriminaalille toiminnalle ja konservatiiviset organisaatiot ovat järjestäen rikollisorganisaatioita.

Amerikkalaisen konservatismin kuolema tarkoittaa myös amerikkalaisen militaristisen imperialismin kuolemaa. Yhdysvaltain suurvalta asema joutaakin kuolla. Ainoa peruste jolla USA:n 700 sotilastukikohtaa eri puolilla maailmaa voidaan puolustaa, on se, että tarkoituksena on ryöstää ja ryövätä muiden luonnonvarat. Se taas on kaikkien kansainvälisten lakien ja sopimusten vastausta. Amerikkalainen konservatismi on levittäytynyt kaikkine haittoineen ympäri maailmaa, joten globaali vastarinta on enemmän kuin tarpeen.

Muistan nykymuotoisen amerikkalaisen konservatismin voittokulun oikein hyvin. Kun ideologia on mädäntynyt ja korruptoitunut, niin ei ole lainkaan yllättävää, että republikaaninen konservatismi löytää liittolaisensa kaikkein rikollisimmista ja korruptoituneimmista maista. Sekään ei ole lainkaan yllättävää, että Valkoisessa talossa majailee ilmiselvä Venäjän vaikuttaja-agentti. Venäjä onkin oikein hyvä esimerkki korruptoituneesta diktatuurista ja täten se on amerikkalaisen konservatismin perspektiivistä suorastaan ihanteellinen hallitusmuoto.

Konservatismin ja konservatiivinen haitat ovat kohonneet eeppisiin mittasuhteisiin. Konservatiivit ovatkin keksineet oivan propagandavälineen. He vetoavat haitallisen agendansa propagoimisessa kristinuskoon ja uskonnoista johdetut hallitusmuodot ovat aina olleet katastrofeja ihmisten hyvinvoinnin kannalta. Kaikki edistys historian kuluessa on tapahtunut uskonnoista riippumatta, vaikka konservatiivit mielellään väittävät monien merkittävien tiedemiesten olleen kristittyjä. Toki näin onkin, mutta nuo tiedemiehet ovat jättäneet uskonnon narikkaan omassa tutkimustyössään. Rikollinen amerikkalainen nykymuotoinen konservatismi taas pyrkii kyseenalaistamaan tieteen vetoamalla kauan sitten debunkattuihin uskonnollisiin väitteisiin. Rationalismi, tiede ja tutkimus ovat konservatiivisen ideologian kannalta vaarallisia, sillä ne vapauttavat ihmiset maagisesta ajattelusta. Amerikkalainen konservatismi voi hyvin niin kauan, kun kymmenet miljoonat ihmiset harjoittavat maagista ajattelu.

Konservatismi ei ole pelkästään ideologia vaan se ”death machine”. Niinpä konservatismi on yhtä  toivottavaa kuin rutto.

Seurakuntalainenkin huomasi asian - evankeliointi on ääri-ilmiö

Muutaman päivän sisällä on sattunut kaksi yhteensattumaa tämän blogin ja verkkojulkaisu Seurakuntalaisen välillä.

Lauantaina Seurakuntalaisen päätoimittaja kirjoitti muutaman tunnin viiveellä lasten uskonnon vapaudesta. Maanantaina kommentoin tässä blogissa sitä, kuinka evankelioimista pidetään USA:ssa ääri-ilmiönä. Verkkojulkaisu Uusi Tien Matti Korhonen kirjoitti aiheesta ja Seurakuntalainen puolestaan referoi Korhosta.

En kuitenkaan usko, että noissa kristillisissä julkaisuissa seurataan tätä blogia. Olisihan se tietenkin mielenkiintoista, jos näin olisi. Minulle asialla ei ole juuri mitään merkitystä.

Korhoselta olisi odottanut sen verran tarkkuutta, että olisi kertonut täsmällisesti, mihin Barna Groupin keräämään aineistoon hän perustaa juttunsa. Barna on iso tutkimuslaitos, joka julkaisee paljon uskontoa ja muita ilmiöitä koskevia tutkimuksia.

Korhonen viittaa David Kinnemaniin, joten voin uskottavasti olettaa, että Korhosen lähteenä on Kinnemanin ja Gabe Lyonsin kirjoittama kirja/tutkimusraportti: Good Faith: Being Christian When Society Think You’re Irrelevant and Christian. Kirja julkaistiin 2016. Tähän kirjaan minäkin viittasin. En ole huomannut, että yhtä laajaan dataan perustuvaa tutkimusta olisi sen jälkeen julkaistu.

Jotain Korhosen lähteistä pystyy päättelemään siitä, että mainitsee sellaisen tuloksen, jonka mukaan 47% uskovista kristityistä milleniaaleista pitää evankelioimista ääri-ilmiönä. Tuo luku löytyy em. Kinnemanin ja Lyonsin kirjasta.

Kun otetaan huomioon koko milleniaalien ikäluokka, niin 60% prosenttia pitää kristillistä evankelioimista ääri-ilmiönä. Kun otetaan mukaan kaikkien uskontojen käännytysyritykset, niin milleniaaleista yli 70% pitää käännytysyrityksiä ääri-ilmiönä.

Tästä olen maininnut jo aiemmin, mutta toistetaan nyt: Vuoden 2020 vaalikierroksella milleniaalit ja Generation Z muodostavat yhteenlaskettuna ensimmäistä kertaa suurimman äänestäjäsegmentin (38%). Kyseinen segmentti ei ole kuitenkaan äänestysaktiivisuudeltaan kärkiluokkaa, joten muutoksia amerikkalaiseen taantumuksellisuuteen on tuskin odotettavissa vielä ensi vuonna.

Evankelioimista pidetään USA:ssa ääri-ilmiönä

Muutama vuosi sitten kerätyn aineiston perusteella 60 prosenttia amerikkalaisista pitää muiden käännyttämistä kristinuskoon ääri-ilmiönä.

Vuonna 2003 julkaistussa Kimberly Blakerin kirjoittamassa kirjassa, Fundamentals of Extremism: The Christian Right in America, dokumentoidaan sitä, kuinka amerikkalainen kristinusko ei juuri eroa Talibanien terroristeista. 911-episodin jälkeen erityisesti amerikkalaisesta evankelikaalisuudesta tuli ääriliike.

Vuonna 2013 Barna Group keräsi aineiston koskien amerikkalaista uskonnollisuutta. Tulokset koottiin David Kinnemanin ja Gabe Lyonsin toimittamaan kirjaan Good Faith: Being Christian When Society Think You’re Irrelevant and Christian. Kirja julkaistiin 2016.

Tuo jälkimmäinen teos on aika tyypillistä nillitystä siitä, kuinka kristinuskosta on tullut merkityksetöntä. Kinneman ja Lyon eivät kuitenkaan ole niitä äänekkäimpiä mölyäjiä. He edes yrittävät tulkita tuloksia relevantilla ja validilla tavalla.

Asia ei koske pelkästään kristittyjä. 75 prosenttia amerikkalaisista pitää minkä tahansa uskonnon ääri-ilmiöitä uhkana yhteiskunnalle.

Käsitykset ääri-ilmiöistä ovat muuttuneet varsin nopeasti. Muutama vuosikymmen sitten aborttiklinikoiden pommittamista pidettiin ääri-ilmiönä. Nyt ääri-ilmiönä pidetään kadun kulmissa evankelioimista. Yhä isompi joukko pitää mitä tahansa käännytysyritystä ääri-ilmiönä.

Kinneman ja Lyons huomioivat maantieteelliset erot. Se mitä esim. Kaliforniassa pidetään ääri-ilmiönä saattaa olla etelävaltioissa täysin hyväksyttävää. Tosin Kaliforniassa majailee kaikenlaisia kultteja ja kultit ne vasta ääri-ilmiöitä ovatkin.

Parissa kymmenessä vuodessa amerikkalaisesta kristinuskosta kaikkine variaatioineen on tullut entistä brutaalimpaa. Uskonnolliset ääri-ilmiöt ovat ääri-ilmiöitä, olipa kyseessä mikä tahansa kuppikunta. ”Kristillisille talibaneille” ei tulisi olla mitään sijaa yhteiskunnassa. Kun näiden kanssa kuitenkin eletään samassa yhteiskunnassa, heidän aiheuttamansa haitat tulee minimoida.

Lasten vapaus uskonnosta kismittää Seurakuntalaisen päätoimittajaa

Edellisestä postauksestani ei mennyt kuin muutama tunti, niin kritisoimani verkkojulkaisun, Seurakuntalaisen, päätoimittaja Sari Savela julkaisi blogin otsikolla: Jos lapsille ei opeteta uskontoa, se on kuin hänelle ei opetettaisi äidinkieltä. En usko, että Savela lukee blogiani, mutta yhteensattumana episodi on hupaisa.

Jo pelkkä Savelan kirjoituksen otsikko sisältää virheellisen ekvivalenssin ja se on argumentaatiovirhe. Kun uskonnon opetusta ei voi mitenkään puolustaa, niin puolustukseksi kelpaavat argumentaatiovirheetkin. Tätä kristityt ovat onnistuneesti harjoittaneet lähes kaksi tuhatta vuotta.

Edellisessä postauksessani esitin vanhan teesin. Uskonnonharjoittajiksi värvätään lapsia teemalla: Napatkaa ne mahdollisimman nuorina! Siinä touhussa tuhotaan lapsia maagisen ajattelun nimissä.

Savela nillittää siitä, että positiivinen uskonnonvapaus ei muka toteudu. Savela kirjoitti: Positiivinen uskonnonvapaus korostaa vanhempien oikeutta opettaa lapsilleen omaa uskontoaan. Vaikka laissa tämä oikeus on turvattu, käytännössä se ei aina toteudu.

Vanhemmilla on yhä oikeus ehdollistaa lapsensa omiin absurdeihin uskonnollisiin näkemyksiinsä., valitettavasti. Minä ehdotin, että lapsille tulisi varata syyteoikeus vanhempia vastaan, erityisesti sellaisia vanhempia vastaan, jotka pakottamalla, uhkailemalla tai muulla tavoin vaativat lapsia omaksumaan jonkin uskonnollisen vakaumuksen. Tällaista syyteoikeutta tuskin saadaan aikaan, mutta tavoitteena se silti pysyy.

Savelaa närästää erityisesti se, että kouluissa uskontojen, erityisesti kristinuskon, hegemoninen dominanssi on murentunut. Julkinen valta on muuttumassa uskonnottomaksi ja sellainen kehitys onkin oikein suotavaa.

Savela kirjoitti: Lapsella on oikeus omaan uskontoon ja vanhemmilla on vastuu lasten uskonnollisesta kasvatuksesta.

Lapsella on ennen muuta oikeus vapauteen uskonnoista. Vanhemmilla ei ole, eikä tulisi olla, vastuuta uskontokasvatuksen suhteen. On paljon parempi, että vanhemmat eivät millään tavoin osallistu uskontojen propagoimiseen kuin ehkä korkeintaan valistamalla lapsia uskontojen haitoista, jotta lapset osaavat suhtautua kriittisesti uskontoihin silloin kun sellaisiin törmäävät. Jos vanhemmilla on jokin vastuu uskontokasvatuksessa, niin se tarkoittaa lasten suojelemista ”sarisaveloilta”

Lasten vapaus uskonnosta ei toteudu. Lapsille syyteoikeus?

Lapsille ja nuorille olisi ehkä tarpeen varata syyteoikeus vanhempiaan vastaan, jos vanhemmat ovat millään tavoin pakottaneet lapsiaan omaksumaan selvästi epätodet uskonnolliset dogmit ja/tai osallistumaan uskonnonharjoitukseen. Tämä syyteoikeus tietenkin koskisi kaikkia uskontoja. Näyttökysymykset ovat tietenkin em. tapauksissa hankalia. Jo pelkkä syyteoikeuden olemassaolo olisi riittävä viesti uskonnon haitoista.

Uskontokuntien uusien jäsenten värväys perustuu teesiin: Napatkaa ne mahdollisimman nuorina!

Kun nyt kuitenkin länsimaissa kristinuskon hegemonia on joko murentunut tai murenemassa, niin ei ole perusteltua, että lapsille valehdellaan ja heitä vaaditaan pitämään epätosia uskontojen väitteitä tosina.

Patavanhoillinen ja taantumuksellinen verkkojulkaisu, Seurakuntalainen, julkaisi kaksi aihetta sivuavaa juttua.

Ensiksi Sari Essayah nillitti siitä, että kristillisyys on häviämässä kouluista. Jutun otsikko oli: Vain yhden vanhemman puhelinsoitto rehtorille riittää riisumaan koulusta kristillisyyden.

Toinen juttu koski kristillistä varhaisnuorisotyötä otsikolla: Sanoma Jeesuksesta ei saa unohtua kivan toiminnan alle.

Kun on lukenut molemmat jutut, niin juoni on selvä: Aikuisia on nykyään entistä vaikeampi huijata eri uskontojen väitteillä, joten huijausyritykset on kohdistettava entistä nuorempiin. Teema on sama: Napatkaa ne mahdollisimman nuorina! Huumeiden markkinointi on kriminalisoitu, eikä uskonto eroa millään tavoin heroiinista. Molemmat ovat helkkarin haitallisia.

Tuon ensin mainitun jutun perusteella löytyy onneksi monia valistuneita vanhempia, jotka ymmärtävät uskontojen haitallisuuden, eivätkä halua, että lapset altistetaan uskonnoille koulussa.

Kristityt saavat harjoittaa maagisia riittejä ja rituaalejaan aivan omissa oloissaan. Sellainen ei kuulu julkisten instituutioiden toimintaan. Ehkä kouluissa voisi lapsia kuitenkin valistaa uskontojen haitoista ja siitä, että vapaus uskonnoista koskee myös lapsia.

Uskontojen nimissä on tuhottu jo niin monta lasta ja nuorta, että on korkea aika saada tilanteeseen. Ehdollistaminen uskonnollisiin väitteisiin tulisi saada syyteoikeuden piiriin.

Abrahamilaisten mysteeriuskontojen harhaiset väitteet

Kolmen abrahanilaisen mysteeriuskonnon väitteet ovat pelkästään koomisia. Tämä koskee aivan erityisesti moraalia koskevia väitteitä. Nuo kolme uskontoa ovat pyrkineet monopolisoimaan moraaliset väitteensä. Hyvin harvoin näiden uskontojen harjoittajat mainitsevat sen, että heidän uskontonsa ja uskontonsa väitteet ovat kokoelma vielä vanhempien uskontojen vastaavista väitteistä. Teemoja on vain hieman varioitu, mutta juuri mitään originaalia ei niihin liity. Tässä asiassa esim. raamatuntutkijat ovat epäonnistuneet surkeasti: tutkimustulokset ovat kyllä julkisesti saatavilla, mutta tutkimustulokset eivät ole levinneet abrahamilaisten uskontojen harjoittajien keskuuteen.

Oma näkemykseni on se, että abrahamilaisten uskontojen moraaliset väitteet ovat ala-arvoisia ja tappavan myrkyllisiä, sillä implisiittinä ennakko-oletuksena on jumalhahmon olemassaolo. Ne harvat kategoriset imperatiivit (esimerkiksi ”älä varasta”), jotka voidaan esittää ilman vetoamista jumalhahmoon, esiintyvät kaikissa tunnetuissa ihmisyhteisöissä, suurissa ja pienissä. Tuon em. kategorisen imperatiivin sanktioimiseen ei tarvita jumalia tai pyhiksi julistettujen tekstien auktoriteettia. Yhteisöissä on säädelty jäsenten käyttäytymistä, milloin jyrkemmin, milloin lievemmin, mutta sääntelyä löytyy aina jonkin verran.

Abrahamilaisten uskontojen väitteet imperatiivien ikuisuudesta ja ikuisesta velvoittavuudesta ovat nekin perusteettomia. Tässäkin raamatuntutkijat ovat epäonnistuneet: he eivät ole saaneet viestiään tekstien modifioinnista ajan kuluessa suuremman yleisön tietoon. Tekstejä on muokattu, tekstikokoelmien sisältöä on muokattu moneen kertaan.

Paavalin, Muhammedin ja Joseph Smithin välillä on se yhteys, että kaikki todennäköisesti olivat historiallisia henkilöitä. Jokaista heistä voidaan pitää mysteeriuskonnon perustaja. Jokainen heistä seurusteli olemattoman henkiolennon kanssa saaden jonkin sekavan viestin, jota sitten käytettiin ko. uskonnon ”perustamisasiakirjana”.  Taitaa aika moni muukin uskonto syntynyt samanlaisella prosessilla. Voidaanko tästä tehdä yleistys, että monet uskonnot perustuvat jonkin yksilön harhoihin? Harhaiset yksilöt ovat oikeasti vain varioineet tuntemiaan uskonnollisia väitteitä.

Mysteeriuskonnot perustuvat em. perusteella harhoihin, harhaisten ihmisten näkemyksiin omista harhoistaan. Niillä ei tulisi olla mitään asemaa nyky-yhteiskunnassa, mutta koska on, niiden vaikutus on minimoitava.

Barbaariset abrahamilaiset uskonnot

Uskonnot, omassa elin ympäristössäni abrahamilaiset uskonnot, ovat aiheuttaneet niin mittavia haittoja, ettei ko. uskonnoille tulisi suoda mitään erityisasemaa. Kunhan vetoaa uskoon tai uskontoon, niin mikä tahansa käy.

Omassa elinympäristössäni kristinusko on dominantissa asemassa, joten kyseisen uskonnon aiheuttamat haitatkin ovat dominantteja. Aina kun joku esittää uskoon ja uskoon perustuvan väitteen, niin kaikkien hälytyskellojen tulisi soida. Muinaisista myyteistä ja mytologiasta ei vain ole varteenotettavaksi yhteiskunnalliseksi toimenpideohjelmaksi. Usko (ihan minkä tahansa uskonnon mukainen usko) diskvalifioi kenet tahansa mistä tahansa päätöksenteosta.

Kun Raamattu on osoitettu riittävällä varmuudella pelkäksi paskapuheeksi, niin siitäkään fiktiiviseen kirjallisuuteen kuuluvasta teoksesta ei ole opaskirjaksi; paitsi jos haluaa maksimoida haitat ja tehdä muiden elämästä ikävää, ankeaa ja takapajuista. Siihenhän juuri kiihkeimmät uskovat tähtäävät. Kun oma elämä on ankeaa, niin muidenkin elämän tulee olla vähintään yhtä ankeaa, mieluummin vielä ankeampaa.

Vuonna 2016 julkaistiin Dan Barkerin kirja God: The most unpleasent Character in All Fiction. Kun on lukenut ensin Raamatun ja sitten Barkerin kirjan, niin on aika käsittämätöntä, että joku pitää Raamatun jumalaa millään tavoin esimerkillisenä hahmona. Kunhan tuon jumalan aivoitukset pysyisivätkin pelkästään fiktiokirjallisuutena, mutta jotkut yrittävät saada läpimädän, korruptoituneen ja moraalittoman paskiaisen (= Raamatun jumala) kuvitteelliset väitteet lainsäädännön perustaksi. Tällöin jokaisen ajattelevan ihmisen tulisi nousta vastarintaan. Mikäli ei näin toimi, niin on itsekin samanlainen moraaliton paskiainen kuin tuon kirjan jumalhahmo.

Uskonnollinen usko ei ole hyve vaan pahe, sillä usko tekee ihmisestä homo barbaruksen. Tässä abrahamilaiset uskonnot ovat kunnostautuneet erinomaisesti. Kun uskoville huomauttaa heidän barbarismistaan, joka on paralleeli aavikkobarbaarien barbarismille, niin he närkästyvät. Ihmekö tuo, sillä eiköhän heillekin ole jotakuinkin selvää, että elämää menee epätosien asioiden propagoimiseen.

Seuraavissa vaaleissa on jälleen seuraava mahdollisuus äänestää uskovat paskanpuhujat ulos päättävistä elimistä. Ehkä silloin ihmisestä tulee homo humanus.

Jeesus-myytti elää sitkeästi

Minusta on hauskaa seurata akateemisen raamatuntutkimuksen erilaisia käänteitä. Akateeminen raamatuntutkimus on historiallisten lähteiden perusteella aivan jotain muuta kuin presuppositioihin perustuvat puolivillaiset apologiat.

Eilen kuuntelin kahden professorin, Robert M. Pricen ja Hector Avalosin, keskustelun. Nämä kaksi professoria ovat tulleet siihen tulokseen, että historiallisten dokumenttien perusteella juuri mitkään Raamatussa esitetyt väitteet eivät pidä paikkaansa. Avalos meni vielä pitemmälle väittämällä, että raamatuntutkimus on tullut päätepisteeseensä, sillä käytössä olevat dokumentit on käyty läpi niin perusteellisesti, että mitään uutta niistä ei oikein voi sanoa. Mikään ei tue Raamatun faktuaalisuutta.

Molemmat professorit ovat nuorempana olleet tunnustuksellisia kristittyjä ja opiskelleet teologiaa ja historiaa pitkälti. Historiallis-kriittistä menetelmää soveltamalla tutkimusten edetessä molemmat tulivat siihen tulokseen, että dokumenttien perusteella Jeesus ei ollut historiallinen henkilö ja Jumalaakaan ei ole olemassa. Akateemisessa tutkimuksessa tämä kanta tunnetaan ”Jeesus mystisisminä”.  Samaa menetelmää noudattamalla voidaan sanoa, että Mooseskaan ei ollut historiallinen henkilö. Hyvin harva Raamatussa mainittu henkilö on historiallisesti ollut olemassa.

Yhdysvalloissa akateemista uskottavaa ja millään tavoin legitiimiä raamatuntutkimusta harjoitetaan isompien yliopistojen ”Biblical Studies” –laitoksilla. Raamatuntutkimus ei ota kantaa esim. Jumalan eksistenssiin vaan nojaa riippumattomiin luotettaviin lähteisiin eri tieteenaloilta.

Jokaisella vähänkään isommalla kristinuskon suuntauksella on omat pappisseminaarinsa. Näissä instituutioissa opiskelevat lähtevät opiskelemaan teologiaa sillä oletuksella, että Raamatussa esitetyt väitteet ovat totta ja teologian tehtävä on esittää perusteluja Raamatun väitteille, vaikka perustelut eivät olisi millään tavoin totuusehtojen mukaisesti verifioitavissa. Tästä ei sitten olekaan pitkä matka em. puolivillaisiin apologioihin.

Ei edes tarvitse olla akateeminen raamatuntutkija ymmärtääkseen, että Raamatun henkilöt ja tapahtumat ovat myyttejä ja muinaista mytologiaa. Voidaan kysyä: ”Kumpi on todennäköisempää, se että luonnonlait on kumottu vai se että Raamatun väitteitä totena pitävä on erehtynyt?” Tämä vain yhtenä esimerkkinä mahdollisista kysymyksistä.

Yhdysvaltain politiikan kannalta on suorastaan katastrofaalista, että selvästi epätosista ja epähistoriallista raamatunlauseista on johdettu yhteiskuntapoliittisia toimintaohjelmia. Raamatuntutkijoiden näkemykset Raamatun epähistoriallisuudesta eivät valitettavasti ole levinneet poliittiseen päätöksentekoon. On suorastaan noloa, että myyttejä ja mytologiaan pidetään relevantteina ohjeina vielä vuonna 2019.

Pricen ja Avalosin keskustelun voi kuunnella tuolta:

https://www.youtube.com/watch?v=xOj51_tY4_E

USA:n baptistien pedofiliaskandaali

Katolinen kirkko on ryvettynyt erinäisissä pedofiliaskandaaleissa. Nyt vuorossa olivat Yhdysvaltain etelän baptistit. Etelän baptistit ovat republikaanien taakse ryhmittyneen uskonnollisen oikeiston kiihkein ryhmä. Valitettavasti taitaa olla vain niin, että baptisteja koskeva pedofiliaskandaali ei vähennä baptistien vaikutusvaltaa USA:n politiikassa.

Viikonloppuna sekä Housten Chronicle että San Antonio Express-News raportoivat yli 700 pedofiliatapauksesta alkaen vuodelta 1998.

Raportin mukaan 380 baptistijohtajaa on ollut osallisena hyväksikäyttöön. Tuosta joukosta 220 on joko tunnustanut syyllisyytensä tai tuomittu oikeudessa. Ainakin 35 baptistipastoria on osallisena pedofiliaan. Raportin mukaan nuorimmat uhrit ovat olleet 3-vuotiaita.

Southern Baptist Convention (etelän baptistien keskusjärjestö, SBC) ei tietenkään informoinut viranomaisia pedofiliasta. Se onkin sääntö eikä suinkaan poikkeus.

Baptistien tapauksessa erityisen raskauttavaa on se, että etelän baptistit ovat vuosikymmeniä vedonneet aivan erityisen korkeaan moraaliinsa. Koska he ovat oikein moraalisia, niin heidän omista uskonnollisista dogmeistaan johdetut yhteiskuntapoliittiset ohjelmat olisivat nekin jotenkin aivan erityisen moraalisia. Hyvä baptisti ei voi äänestää muuta kuin republikaanien oikeinta laitaa.

Baptistien touhut eivät mitenkään eroa katolisten vastaavista. Eiköhän sama meno toimi muissakin amerikkalaisissa kristinuskon suuntauksissa?

Monet pedofiliaskandaalissa ryvettyneet baptistit ovat saaneet jatkaa jopa nuorisotyönparissa. Monet ovat edelleen seurakuntiensa luottamustoimissa.

Vastineessaan baptistijohtajat kertovat ylimalkaisesti ottavansa asian vakavasti, mutta eiköhän asia paineta villaisella kuten aina ennenkin. Baptistit tuskin havahtuvat asian vakavuuteen ennenkin heidän rahoituslähteensä alkavat kuivua. Baptistien rahoitus on miljardien dollarien luokkaa per vuosi. Sillä rahalla onkin tehty kaikenlaista yhteiskunnan kannalta haitallista, harjoitettu myös pedofiliaa.

Houston Chroniclen pitkä jutun voi lukea tuolta:

https://www.houstonchronicle.com/news/investigations/article/Southern-Baptist-sexual-abuse-spreads-as-leaders-13588038.php

Kristillinen konservatsimi kuolee USA:ssa vuonna 2020?

Vuosi vuodelta olen tullut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että uskonnot ovat tappavan haitallisia, eikä niillä tulisi olla mitään sijaa nyky-yhteiskunnissa. Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa tämä tarkoittaa tietenkin kristinuskoa.

Tällä viikolla saatiin taas USA:ssa niin monia esimerkkejä siitä, kuinka korruptoitunutta kristillis-konservatiivinen ajattelu on ja kuinka siitä voi johtaa pelkästään korruptoituneita menettelytapoja. Asialla olivat kongressi ja Korkein oikeus. Niistä ehkä toisella kertaa toisessa postauksessa.

Aiemmin tällä viikolla Los Angeles Timesin paperilehti kertoi siitä, kuinka vuoden 2020 vaaleissa milleniaalien ja Generation Z:n yhteenlaskettu osuus kohoaa 38 prosenttiin äänioikeutetuista. Tämä tekee heistä suurimman äänestäjäsegmentin. Jos heidän äänestysaktiivisuutensa olisi samaa luokkaa kuin sodan jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien, niin kristillis-konservatiivinen politiikka tulisi päätepisteeseensä vuonna 2020. Tämä tietenkin sillä edellytyksellä, että he äänestäisivät samalla tavoin kuin ovat ilmaisseet kyselytutkimuksissa.

Vuoden 2018 vaaleissa saatiin asiasta jo pientä esimakua. Demokraattien riveistä valitut edustajat niin valtakunnallisesti kuin paikallisestikin ovat entistä nuorempia. Sukupuolijakaumakaan ei ole niin räikeä kuin republikaaneilla.

Joissakin arvioissa on esitetty kanta, että republikaanien taakse ryhmittynyt uskonnollinen oikeisto kuolee muutaman seuraavan vaalikierroksen aikana. Itse en olisi ihan näin toiveikas. Republikaanien harmaahapsiset ovat valaneet valtansa betoniin, eikä niiden haitallisten rakenteiden purkaminen onnistu ihan käden käänteessä. Kristillis-konservatiivien haittojen purkamiseen menee varmasti vuosikymmeniä, sen verran pahasti nuo konservatiivit ovat rapauttaneet ja mädättäneet poliittisen järjestelmän. Uskonnollinen oikeisto on yksin syypää nykyiseen amerikkalaiseen korruptioon.

Yhdysvaltojen politiikkaa tarkastellessa kristinuskosta on tullut synonyymi republikaanipuolueelle. Kun nyt noin kolmannes amerikkalaisista alle 30-vuotiaista identifioi itsensä ei-uskontokuntiin kuuluviksi, niin tämäkin tekijä herättää pieniä toiveita.

Kristillisten konservatiivisten organisaatioiden rahoitus on ollut miljoonaluokkaa, jopa kymmeniä miljoonia. Nyt muutama on jo talousrikostutkinnan kohteena. Tämäkin herättää toiveita: niiden läpimätä korruptio on syytä paljastaa. Ideaalitapauksessa asialla on globaaleja vaikutuksia. Uskonnot ovat aiheuttaneet niin paljon pahaa, että sellaisten kanssa harva enää haluaa olla tekemissä.

Suomalaiset kovin uskonnollisia?

Suomalaiset ovat kovin uskonnollisia ainakin sen perusteella, mitä uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluminen kertoo asiasta. Melkein 70 prosenttia suomalaisista kuuluu ev.lut. kirkkoon. Siihen kun lisätään helluntaiset ja muut kuppikunnat päälle, niin vaikuttaa siltä, että maaginen ajattelu voi Suomessa oikein hyvin.  Tällä perusteella on hämmästyttävää, että aika monet uskonnollisten yhteisöjen pamput vaikeroivat maallistumisesta.

Uskontoa käsittelevät suomalaiset verkkosivut ovat myös raportoineet siitä, kuinka kasteluvut ovat Suomessa laskemaan päin. Tämä ilmiö koskee kaikkia kuppikuntia. Sekin on aika hämmästyttävää, että kasteella nähdään jotain maagisia vaikutuksia. Kastettava tulee märäksi, eikä kasteeseen liity mitään muuta.

Uskonnolliset riitit ja rituaalit elävät sitkeästi suomalaisessa perinteessä. Minun on vaikea ymmärtää, miksi kukaan haluaa osallistua riitteihin ja rituaaleihin, jotka perustuvat selvästi epätosiin premisseihin ja maagiseen ajatteluun. Osallistuminen antaa implisiitin oikeutuksen uskonnon aiheuttamien haittojen hyväksymiselle. Ehkä joku muu osaa kertoa, miksi joku osallistuu näihin riitteihin ja rituaaleihin, jos ei pidä uskontojen premissejä tosina.

Helluntailaisuuteen kallellaan oleva Markku Vuorinen kirjoitit Patmoksen blogissaan seuraavasti: Näköpiirissä ei ole kirkkojen kasvua, ei suuria hengellisiä herätyksiä, ei liioin taloudellista ja toiminnallista kasvua.

Vuorisen näkemys saattoi olla harvinaisen rehellinen, kun kyse on Patmoksen sivuille kirjoittavasta bloggarista.

Minusta on omituista, että jos ihmiset pitävät itseään maallistuneina, niin he silti kuuluvat uskonnolliseen yhdyskuntaan. Juuri tämä sinänsä välinpitämätön joukko mahdollistaa ääriuskonnollisten yhteiskunnalle aiheuttamat haitat. Niin kauan kun uskollisiin yhteisöihin kuuluu noinkin iso joukko suomalaisia, uskonnolliset ääriliikkeet voivat ajaa yhteiskunnan kannalta haitallista agendaansa vetoamalla siihen, että enemmistö suomalaisista kuuluu uskonnollisiin yhteisöihin.

Suomalaisten olisi korkea aikaa vapauttaa itsensä mielipuolisista uskonnoista.

Apologeetta valehtelee lapsille ja nuorille

Suomeenkin on levinnyt amerikkalaistyylinen lapsien indoktrinointi, jossa olennaisena osana ovat kaikenkarvaiset ja puolivillaiset apologiat. Yhden aihetta sivuavan jutun julkaisi patavanhoillinen ja paatuneen taantumuksellinen verkkojulkaisu Seurakuntalainen. Jutun otsikko oli: Apologiaa tarvitsevat eniten kristittyjen perheiden lapset.

Jutussa haastateltiin Veritas Forumin koordinaattori Miikka Niirasta. Veritas Forum on yksi amerikkalaistyylisen uskonnollisen oikeiston etäpesäke Suomessa. Niirasen apologioista olen ainakin kerran kirjoittanut tässä blogissa. Siitä on jo vuosia, eikä mitään uutta apologiaa Niiranen esittänyt tälläkään kertaa. Kaikki apologiat on ammuttu alas jo niin moneen kertaan, että niiden toistaminen on puuduttavaa.

Niiranen on jutun mukaan sitä mieltä, että lapsille on tärkeää valehdella, sillä valehteluhan apologioiden esittäminen on. Kuluvan vuosisadan alkupuolella esitettiin väite, että uskonnot kuolevat verkossa. Lapset ja nuoret voivat tarkistaa minkä tahansa apologian faktuaalisuuden reaaliajassa. Lapset ja nuoret ovat tulleet tulokseen, että heille valehdellaan päin näköä. Nuoret ovatkin länsimaissa jättäneet uskonnon ja uskonnosta johdetut väitteet ja yhteiskuntapoliittiset ohjelmat taakseen. Kato käy ja ilmeisesti se kismittää näitä ”niirasia”, joille on elinehto siten, että mahdollisimman monta lasta ja nuorta harhautetaan.

Tässä blogissa aikoja sitten kirjoitin parikin postausta amerikkalaisesta Josh McDowellista, jolle nuorten negatiivinen suhtautuminen kristinuskoon oli aika kova paikka. McDowellia kismitti se, että vanhemmat eivät enää onnistu indoktrinoimaan lapsiaan entisessä mittakaavassa. Pastoreiden auktoriteetti oli McDowellin mukaan nuorten keskuudessa heikentymässä.

Seurakuntalaisen jutun mukaan Niirasella itsellään on kolme lasta. Niiranen ja McDowell on samoilla linjoilla. Niiranen snaoo: Maallistuminen vyöryy eteenpäin kuin lumipallo rinteen laitaa. Kristittyjen kotien lapset ja nuoret joutuvat väistämättä elämään kristinuskon torjuvien ihmisten kanssa.

Ottaahan se pannuun, kun entinen dominantti hegemonia-asema mennyt, eikä edes omille lapsille voi valehdella ilman, että valehtelusta narahtaa. Näille apologeetoille näyttää olevan tärkeintä tuottaa mahdollisimman monta uutta uskonnon uhria.

Patmoksen Juha Ahvion käsi nyrkissä

Lähetyssäätiö Patmoksen sivuilla julkaistiin taas Juha Ahvion riemastuttavan harhainen blogi otsikolla: Kommunistinen nyrkkitervehdys ilmaisee jumalattomuutta ja vihaa. Viikko viikolta Ahviolta realiteetit karkaavat horisontin taakse.

Ahvio esittää hassun vertailun: nyrkkitervehdys vs. roomalainen tervehdys.

Tuo roomalainen tervehdys on visuaalisesti fasistien ja natsien käyttämä oikean kainalon tuulettelu. Nyrkin heiluttelu on taas jollain tavoin kommunistista Ahvion mukaan. Tosin nyrkkiä ihmiset heiluttelevat milloin missäkin yhteydessä; varsinkin silloin kun jokin asia vituttaa. Kainaloa harvemmin tuuletetaan muuten kuin ideologisessa merkityksessä.

Käsi nyrkkiin ja tämä tekee ihmisestä kommunistin. Mahtavaa päättelyä!

Kaiketi sitten Martin Luther Kingin nyrkkitervehdys oli kommunistinen. Entä kahden amerikkalaisen pikajuoksijan nyrkkitervehdys palkintopallilla vuoden 1968 olympialaisten 200 metrin juoksun jälkeen? Nyrkkitervehdys oli 60-luvun Yhdysvalloissa kansalaisoikeustaistelun symboli. Kommunismi olisi siinä yhteydessä aika kaukaa haettu.

Jotenkin vaikuttaa siltä, että Ahvio puristaa kättään nyrkkiin pitäen kätensä kuitenkin taskussa. Juha, voit ottaa sen nyrkkiin puristetun käden pois taskusta, eikä kukaan pidä sinua kommunistina. Jos taas tuuletat kainaloa, niin sinua pidetään erittäin suurella todennäköisyydellä fasistina ja jopa natsina. Kirjoittelunsa perusteella Ahvio saattaa jopa olla sellainen.

Ahvio kirjoitti: On monellakin tavalla valitettavan paljonpuhuvaa, että ”tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja ihmisoikeuksia” ajetaan Suomessa kommunistisen nyrkkitervehdyksen innostamana sellaisessa puoluejohdossa, joka huhtikuun 2019 eduskuntavaaleissamme saattaa hyvinkin päätyä pääministeripuolueen johdon asemaan.

Ahvio puristaa oman kätensä nyrkkiin, kun SDP on kannatusmittauksissa nousemassa suosituimman puolueen asemaan. Silti on aivan huiman riemastuttavaa, että jollakin tervehdyksellä (ihan millä tahansa niistä) olisi jotain maagisia voimia. Tällainen ajattelu on näköään mahdollista, jos on sekoittanut päänsä uskonnolla; ihan millä tahansa uskonnolla tuhansista vaihtoehdoista.

Kommunismi yhteiskuntapoliittisena toimintaohjelmana epäonnistui painuen vähitellen historian hämäriin. Sama pätee kristinuskoonkin.