Verkkojulkaisu Seurakuntalaisen blogisteista Tapio
Luoma-aho nillittää juhlapäivien merkityksen vähenemisestä. Näppärästi Tapio on
julkaissut juttunsa itsenäisyyspäivän tienoilla, mutta kun jutun lukee
kokonaan, niin Tapio agenda on selvä: kaikkien on juhlittava uskonnollisia
juhlapäiviä.
Aika leveällä
pensselillä Luoma-aho kuitenkin maalailee. Suomi ei nyt vain ole kristillinen
teokratia, ei ole koskaan ollutkaan. Luoma-ahon ideaali sellainen valtiomuoto
saattaa olla, mutta suurin osa väestöstä sanoo nykyään Luoma-aholle: Fuck you!
Jokainen ihminen
on aivan kykenevä päättämään milloin juhlii mitäkin, eikä siihen tarvita
minkään erityisen päivän nimeämistä sapatiksi tai muuksi humpuukiksi.
Olemattomat jumalat eivät piittaa paskankaan vertaa siitä, pitääkö Tapio tai
kukaan muu sapattia. Luoma-aho tietenkin yrittää pakottaa muut hyväksymään
hänen uskonnollisesta vakaumuksesta johdettavat teesinsä kaikkia velvoittavaksi
prinsiipiksi. Liian kauan näillä uskonhörhöillä olikin hegemonia-asema, jonka
turvin he pääsivät ankeuttamaan myös muiden elämää.
Luoma-aho joutuu
kuitenkin vähän pakittamaan: Siitä
voidaan olla montaa mieltä, ovatko kaikki kirkkokalenterin vuotuiset juhlat
niin raamatullisia, mutta yhteisönä ja yksilöinä me tarvitsemme rytmejä,
taukoja, rutiinien rikkomista, lepoaikoja. Pakollista pysähtymistä. Sapattia.
Mitä minä juuri
tuossa edellä sanoin siitä, että ihmiset ovat oman levontarpeensa parhaita
asiantuntijoita? Nämä Luoma-ahon ”yhteisötkin” taitavat olla niitä
fundamentalistisimpia seurakuntia, joissa juuri tarkoituksena on kaiken kattava
ankeus. Taitaa Tapiota kismittää, kun oman maailmankatsomuksen mukainen
elämäntapa on kokenut sosiaalisen konkurssin.
Tällaisten
”luoma-ahojen” pyrkimykset tuleekin torjua heti alkuunsa. Tapio Luoma-aho, olet
aika vittumainen mies!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti