Verkkojulkaisu Valomerkin blogisteista Samuli Suonpää
kirjoittaa aika kärkevää tekstiä koskien itsenäisyyspäivänä olleista fasistien,
natsien ja muiden äärioikeistolaisten tempauksista.
Tästä aiheesta
minä esitän teesin: natsit ja fasistit kaappasivat ”koti, uskonto ja
isänmaa”-ideologian. En minä tuosta ideologiasta erityisemmin pitänyt siinä
muodossa, jollaisena se esiintyi esim. 50 vuotta sitten. Nyt vuonna 2016 koko
ideologia on niin fasistinen, että sitä tulee vastustaa entistäkin
voimakkaammin.
Myös pienen pojan kysymys oli sama kuin se, jonka minä muistan joskus
isälle esittäneeni: ”Isä, mikä Suomen itsenäisyyttä eniten uhkaa?” Odotin
vastaukseksi Venäjää, kuten taisi odottaa minunkin poikani.
Vastaus, jonka isäni minulle antoi, oli ”natsionalismi”. Kesti monta
vuotta, ennen kuin ymmärsin, ettei se ehkä ollutkaan hyperkorrektismia vaan
tarkkanäköisyyttä. Kansallismielisyys on natsionalismia, ja siitä minäkin
päädyin varoittamaan poikaani.
Ja tämän jälkeen
Suonpää lyö löylyä lisää:
Myöhemmin samana päivänä, junan
ravintolavaunussa, itsenäisyyspäivän henki esittäytyi minulle Pekaksi.
Puolentoista tunnin ajan jouduin kuuntelemaan ikäistäni miestä, joka uhosi,
että jos hän vain olisi ollut Ihantalassa vuonna -44, ”niin kyllä olisi
itsenäisyys säilytetty”. Minulle ei selvinnyt, mitä hän kuvitteli Suomen
itsenäisyydelle tapahtuneen. Selväksi kävi vain, että hänellekin
itsenäisyyspäivä merkitsee suuria urotekoja, sotaa ja tappamista.
Tuollaisia
tyyppejä tosiaan löytyy juottoloista; aina ei tarvitse edes mennä juottolaan.
Pelottavinta eivät kuitenkaan ole natsit
vaan pelko ja viha, jotka ovat paljon natsismia suurempi asia. Myös
nationalismin vastustaminen on monelle samaa väkivaltaista uhoa. Ymmärrän toki,
että natsismi pelottaa. Niin se pelottaa minuakin. Väkivalta pelottaa aina.
Aika
vastenmieliseksi on itsenäisyyspäivän juhlinta mennet muutaman viime vuoden
kuluessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti