Kun pääministerinä on lestadiolaisen kultin jäsen

Kun Suomen pääministeri kuuluu lestadiolaiseen kulttiin rauhansanalaisuus, niin hutiloinniksihan politiikka menee.

Sen lisäksi että lestadiolaisuus on soluttautunut talouselämään, niin viime viikkojen tapahtumat ovat erinomainen esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun kulttikäyttäytymistä sovelletaan valtakunnan politiikkaan ja sen liepeillä tapahtuvaan toimintaan. Pääministeri Sipilä on kusessa kaulaansa myöten kun kulttijohtajan käskyjä ei noudatetakaan. Kulteissahan käskyttäminen on se tyypillisin kommunikaation muoto.

Jokin aika sitten pääministeri pyrki puuttumaan Yleisradion toimittajan uutisointiin, kun heidän tekstinsä eivät miellyttäneet kulttikäyttäytymisen omaksunutta pääministeriä. Pääministeri yritti painostaa Ylen päätoimittajaakin, jotta tämä vaientaisi pääministerin kannalta kiusalliset toimittajat. Kulttien kannalta ikävä medianäkyvyys syö kultin yhtenäisyyttä ja uskottavuutta. Se kultti johon pääministeri kuuluu, joutaakin kuolla.

Lisäksi lainvalmistelussa on ollut vakavia puutteita. Tähän seikkaan on kiinnittänyt huomiota myös oikeuskansleri Jaakko Jonkka. Pääministeri ilmeisesti kuvittelee voivansa toimia kulttijohtajan tavoin sanellen sen miten laki valmistellaan. Ongelmiahan siitä syntyy, mutta eiväthän kulttijohtajat koskaan ole väärässä: selvien virheidenkin kanssa he kiemurtelevat kuin korkkiruuvit, mikä onkin tyypillistä fundiksille.

Jos pääministeriä ei nyt saada valtakunnanoikeuteen, niin viralta tuollainen lestadiolaisen kultin kannattaja joutaa. Jälleen kerran on nähty se, että uskonnollinen vakaumus diskvalifioi kenet tahansa mistä tahansa tehtävästä.