tiistai 6. joulukuuta 2016

Koti, uskonto, isänmaa ja tunkkainen patriotismi



Itsenäisyyspäivän aikoihin kaivetaan joka vuosi esille vanha slogan: Koti, uskonto ja isänmaa.

Noilla kolmella sanalla on sitten pyritty perustelemaan melkein mitä tahansa.

Koti voi olla missä tahansa, milloin tahansa. Se voi olla vaikka hotellihuone tai havumaja. Koti nimittäin merkitsee ihmisille vain hänelle merkittävää asiaa. Tai voihan se olla niin, ettei kodilla yksinkertaisesta ole mitään merkitystä. Koti on niin hämärä käsite, ettei siitä ole ainakaan kansallisen yhtenäisyyden kuvaajaksi. Kotimaakin kuuluu näiden hämärien käsitteiden joukkoon.

Uskonto? Just joo. Tuossa kolmen sanan käsitejärjestelmässä se kaiketi tarkoittaa kristinuskoa. Suomalaisuuteen ei nyt mitenkään kuulu välttämättä uskonto, ei edes uskonnollisuus. Suomi ei ole kristillinen valtio, teonomiaan perustuva teokratia. Sellaista jotkut fundamentalistiset piirit havittelevat, mutta aina kun lakeja on johdettu uskonnollisista väitelauseista, metsään on menty rytisten.

Omassa blogissani ja muiden blogien kommenteissa olen aika ajoin pyrkinyt osoittamaan uskontojen – ihan kaikkien uskontojen – haitat ja heikkoudet. Henkiolentoja ei nyt vain ole olemassa. Tämä on niin varmaa, että se on jo tietoa.

Isänmaa haiskahtaa sekin homeiselta sanalta. Ehkä sanalla on joskus ollut jotain merkitystä, mutta merkitys on noussut propagandatarkoituksesta. Kaiketi tällä pyritään indoktrinoimaan ihmisiä johonkin, mutta mihin? Ensimmäisenä tulee mieleen roomalaisten lausahdus pro patria. Isänmaakin voi olla lähes mitä tahansa, mutta usein se liitetään synnyinmaahan. Nykyaikana homeinen pellonreunaan jämähtänyt isänmaallisuus on pelkästään noloa. Isänmaallisuus tarkoittaa turhan usein sulkeutunutta patriotismia. Maailma on merkittävässä mittakaavassa yhtä ja ilman muita Suomi ja suomalaisuus – mitä ikinä se sitten tarkoittaa – ei pysyisi hengissä. On oltava ”toiset”, jotta jotkut voisivat olla ”me”. Tämä taas johtaa usein surkeaan sulkeutuneeseen  heimoajatteluun.

Suomi on nykyään oikein hyvä maa, Euroopan Unionin eurovalutaan myötä entistä parempi. Vasta nyt kun Suomi on kansainvälisen yhteisön täysivaltainen jäsen, voidaan Suomea pitää länsimaisena valtiona. Valitettavasti juuri näin itsenäisyyspäivän aikaan kovinta meteliä pitävät ne, jotka kaipaavat Impivaaraan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti