Riippumatta
siitä, onko Jumalan konsepti sisäisesti ristiriitainen sekä ateistit että
teistit ovat oikeutettuja arvioimaan Jumalan olemassaoloa. Tämä siitä
huolimatta, että teistit mielellään väittävät uskon Jumalaan olevan edellytys
Jumalan olemassaololle. Täten Jumalan konsepti on heille vain mielen sisältö.
Kaikenlainen spekulaatio on silti mahdollisesti ja asialla ei ole mitään
tekemistä sen kanssa, onko Jumala olemassa vai ei.
Rationaalisella
spekulaatiolla on kuitenkin sääntöjä, jotka ovat päteviä myös silloin kun
siirrytään suorien havaintojen ulkopuolelle; so. ilmiöihin jotka eivät ole
verifioituvia tai falsifioituvia. Occamin partaveitsi on käyttökelpoinen
instrumentti, jolla estetään keskustelun vajoaminen satujen ja fantasioiden
tasolle.
Jos ateisti ei
pysty vakuuttamaan teistiä siitä, että Jumala on käsitteellisesti
ristiriitainen, niin ateisti voi turvautua heikompaan argumenttiin: ehkä Jumala
on olemassa, mutta ei ole syytä olettaa, että olettaa Jumala todella on
olemassa. Täten ateisti leikkaa Occamin partaveitsellä tarpeettoman oletuksen.
Esimerkiksi
universumin rakenne ja toiminta voidaan selittää mekanistisesti siten, että
universumilla ei ole tarkoitusta eikä päämäärää. Tämä on ateistien yksi
standardiargumenteista.
Argumentin
viehätys piilee siinä, että faktat ovat riippumattomia toisistaan. Tämä
positivistinen väite on kuitenkin epäpätevä samoin kuin argumentti siitä, että
kaikki tieteelliset faktat ovat havaintojen vahvistamia. Occamin partaveitsen
avulla voidaan arvioida väitteen spekulatiivista astetta. Edellä mainitussa
skenaariossa ateistin argumentti on vähemmän spekulatiivinen vähäisempien
(lisä)oletusten takia.
Occamin
partaveitsi ei kuitenkaan huomioi sitä, onko väite itsessään oletus. Tällöin on
otettava huomioon oletukseen liittyvät ennakko-oletukset.
Väite että
Jumala ei ole olemassa, ei ole pelkästään ontologinen väite. Väite implikoi
muita väitteitä, jotka nekin saattavat olla tosia tai epätosia kuten
alkuperäinen ontologinen väite.
Metafyysinen
väite voidaan muotoilla esimerkiksi seuraavasti: maailmankaikkeudessa
tapahtuvat kausaliteetit ovat sattuman aiheuttamia. Ne vaikuttavat
kausaalisilta, mutta vain korrelaatio voidaan vahvistaa. Maailmankaikkeus
syntyi ilman korkeamman voiman vaikutusta. Tämäkin metafyysinen väite saattaa
olla tosi tai epätosi.
Maailmankaikkeus
vaikuttaa niin mekanistiselta, ettei oletusta korkeammasta tarvita.
Loogis-positivistisen tradition virhe oli oletus siitä, että metafysiikan
hylkääminen ei olisi itsessään metafyysinen väite. Dennett (1987) sanoo
intentionaalisuuden sopivan fiktioon, mutta ei tieteeseen; tieteellisiin
väitelauseisiin.