Syntiset sadomasokistit

Lukijapalautetta tuli muutama päivä sitten syntiä koskeneen kirjoitukseni johdosta. Nuo lukijat saavat olla ihan niin syntisiä kuin haluavat, mutta heidän vakuuttelunsa synnistä reaalimaailman ilmiönä ei kyllä vakuuta; tuskin vakuuttaa heitä itseäänkään, mutta deluusion ylläpito edellyttää synnin pitämistä todellisena, koska muuten menee usko. Joutaisikin mennä, koska sellainen usko on kaikkien kannalta pelkästään haitallista. Uskosta luopumisen voi oikein mainiosti aloittaa luopumalla synnin pitämisestä reaalimaailman ilmiönä.

Perisyntiä käsittelin jo muutama vuosi sitten suunnilleen sellaisella teemalla kuin ”perisynti pakahduttaa nauruun”. Juttu tietenkin juontaa juurensa epätodesta tarinasta kahdesta ihmisestä, puhuvasta käärmeestä ja jostain hedelmästä, olkoon tuo hedelmä vaikka omena.  Tarinan kirjoittajalla on kyllä riittänyt mielikuvitusta.

Tietenkin se vähän saattaa kismittää sellaisia uskovia, että heidän literalistinen lukutapansa on debunkattu jo niin moneen kertaan, ettei todennettavia vasta-argumentteja löydy. Yhtään paremmin eivät pärjää liberaalimmatkaan uskovat: synti on inhimillinen konstruktio, jonka pääasiallinen tarkoitus kiteytyy alistavaan vallankäyttöön. Luulisi ihmiskunnan jo kasvaneen ulos primitiivisistä fiktioista.

Kaukana ovat ne ajat, jolloin fiktiivisestä synnistä johdettiin yhteiskuntapoliittisia ohjelmia ja velvoitteita ihan lainsäädännönkin tasolla. Maaginen ajattelu onkin aina ollut helkkarin huono perusta yhtään millekään. Vähä vähältä synti on joutumassa marginaaliin ja silloin siitä tulee yksi luku uskontojen historiassa. Tulevaisuuden ihmiset taitavat suhtautua huvittuneesti koko syntiin.

Kun syntikin on pelkästään fiktiivinen konstruktio, niin silloin ihan yhtä fiktiivinen pelastus tai sellaisen tarve on pelkästään hupaisaa sadomasokismia.

Nämä ”syntiset” kun ovat yhden sortin masokisteja olemalla niin syntisi, niin syntisiä, ja sadisteja sillä tavoin, että yrittävät saada mahdollisimman moni ihminen tuntemaan ihan yhtä kurjaksi kuin nuo ”syntiset”. Siinä se onkin evankelioimisen ainoa motiivi – kurjuuden maksimoiminen.

On aivan mahtavaa olla synnitön! Toivottavasti nämä ”syntiset” ymmärtävät olevansa ihmisiä, eikä synnillä ole mitään reaalimaailman relevanssia.