Jazzia ja hihhulointia Porissa

Tällekin kesälle saatiin uskontoon liittyvä ”skandaali”, vaikka asia liittyi enemmän jazz-musiikkiin kuin uskontoon.

Taannoin Pori Jazzin toimitusjohtajaksi nimettiin krisujen nuorisojärjestön entinen puheenjohtaja ja kunnallispolitiikassakin kunnostautunut Aki Ruotsala. Kun kyse on krisuista, niin kenellekään tuskin oli yllätys, että Ruotsala sai potkut ennen ensimmäistäkään työpäivää.

Ruotsala yksinkertaisesti mokasi Satakunnan Kansassakin julkaistun haastattelun. Jutussa Ruotsala vertasi homoutta huumeidenkäyttöön. Tämä krisujen heppu oli muutama vuosi sitten ollut ”eheyttämässä” homoja. Muutenkin Ruotsalan jutut olivat jostain aavikkobarbaarien aikojen opaskirjasta repäistyjä.

Tällaiset kommentit eivät ole hyväksi viihdetapahtuman imagolle, varsinkin kun kyseinen viihdetapahtuma profiloituu suvaitsevaisuutta suosivaksi.

Ruotsalan pikaiset potkut kirvoittivat tietenkin internetin ihmeellisessä maailmassa jos jonkilaista polemiikkia. Muut krisut, Päivi Räsänen ja Sari Essayah, riensivät heti uhriutumaan. Heidän ja Ruotsalan uskonnonvapautta on muka törkeästi loukattu. Näiden taantumuksen äänitorvien ajatuksena oli, että kristillinen vakaumus ja sellaisen julkituominen eivät olisi enää sallittuja Suomessa vuonna 2018. Näinhän ei tietenkään ole, mutta krisujen ja muiden taantumuksellisten on vain sanottava niin, jotta he voisivat edes jollain tavoin puolustaa maagiseen ajatteluun perusutvaa positiotaan.

Ruotsala sai potkut, sillä hänen vakaumuksensa oli ristiriidassa Pori Jazzin arvojen kanssa. Ruotsala voi ihan omissa oloissaan olla vaikka kuinka taantumuksellinen, mutta hän ei palkattuna toimitusjohtajana esittää maagista ajattelua ilman, että se vaikuttaa hänen työnantajansa näkemyksiinsä hänestä itsestään.

Sen mitä minä seurasin keskustelupalstoja, niin enemmistä kommentoijista piti Ruotsalan potkuja ihan aiheellisina. Änkyräkristillinen hihhulointi sai taas kerran siipeensä. Onneksi he ovat Suomessa vähemmistössä, mutta silti he saavat aikaan isoja haittoja.