Tämän hetken
kuuluisin moukka, Teuvo Hakkarainen, sai tuomion toisen kansanedustajan, Veera
Ruohon, pahoinpitelystä. Tapahtuman taustat on selvitetty niin
perusteellisesti, ettei niitä ole tarpeen toistaa tässä yhteydessä.
Oikeus toteutui
Hakkaraisen tuomion kohdalla. Nyt tuomiosta voi valittaa, mutta arvelen, ettei
asia muutu sitä miksikään.
Mielenkiintoisin
ilmiö tässä Hakkaraisen jupakassa on tietenkin se, ettei tuomion
julkaisemisesta mennyt montaakaan minuuttia, kun ensimmäiset Hakkaraisen
puolustajat ilmaantuivat floodaamaan keskustelupalstoja. Heidän mukaansa tuomio
oli epäoikeudenmukainen. Nimistä päätellen nämä Hakkaraisen puolustajat ovat
samoja henkilöitä, jotka toisessa yhteydessä ovat vaatimassa tiukempia
rangaistuksia aivan tappiin asti, ts. jokaisesta rikoksesta tulisi lätkäistä
poikkeuksetta maksimirangaistus. Tällainen selektiivinen lain tulkinta on aivan
samassa sarjassa kuin heidän selektiivinen Raamatun tulkintansa.
Hakkaraisessa
kiteytyy suomalaisen konservatismin koko kuva: joukkohysteriaa moukille ja
junteille. Hakkaraisen henkilökuvasta on muotoiltu jonkinlainen kansanmiehen
ideaali, joka vähät välittää vakiintuneista eduskunnan toimintatavoista. Myös yksityiselämässään
Teukka on täysi moukka.
Tällainen
moukkien ja moukkamaisuuden ylevöittäminen on nykymaailmassa kansainvälinen
ilmiö. Valkoisessa talossakin majailee iso moukka.
Kun on lukenut
noiden moukkien toilailuja koskevia puheenvuoroja, yhtäkään älyllisesti
rehellistä ja uskottavaa puheenvuoroa ei käytetty. Hakkaraisen puolustelut
olivat samaa kuraa kuin konservatiivien puheenvuorot ihan yleiselläkin tasolla.
Epä-älyllisyys
ja älyllisten ratkaisujen halveksiminen onkin konservatiivien bravuuri. Kun
omaa positiota ei pysty älyllisesti puolustamaan, niin moukkamaisuus tulee
avuksi. Se onkin tyhmän ja laiskan ihmisen ratkaisu mihin tahansa kysymykseen.
Pääsääntöisesti
konservatiivit ovat epä-älyllisiä moukkia muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti