Päivi Räsäsen harhat ja jumalharhat Priden johdosta

Pride-tapahtumat kismittävät taantumuksellisia uskovia niin, ettei heillä enää veri kierrä. Edellisessä postauksessa mainittu Aito Avioliitto ry:n puheenjohtaja Susanna Koivula flippasi jälleen ihan totaalisesti julkaisemalla vähemmistöryhmien syrjintää tukevan blogin. Tämä on taattua Koivulaa, eikä Koivula ansaitse tällä kertaa tämän enempää huomiota.

Hassuimman blogin kuitenkin kirjoitti kansanedustaja Päivi Räsänen Uuden Suomen Puheenvuoroon. Sama teksti julkaistiin myös Patmoksen sivuilla. Siellä Päivi saa varmasti enemmän ymmärrystä kuin Uudessa Suomessa.

Päivin kirjoituksen otsikko oli: Pride-tapahtuman ympärillä suuri harha. Silloin kun Päivi Räsänen puhuu harhoista, niin ei voi olla hymyilemättä. Ihminen, joka pitää jotain jumalhahmoa todellisena, on aivan väärä henkilö puhumaan harhoista. Päivi Räsäsellä on vielä paljon työstämistä oman jumalharhansa kanssa.

Päiville vähemmistöryhmien oikeudet ovat punainen vaate, eikä hän taida itse ymmärtää kuuluvansa marginaaliseen vähemmistöön uskonsa johdosta. Kuitenkin tämän pienen marginalisoituneen uskonnollisen ryhmän kuvitteellisesta syrjinnästä Päivi jaksaa pitää meteliä. Tälläkin marginaaliin ajautuneella ryhmällä on aivan samat oikeudet kuin muillakin vähemmistöillä, vaikka Päivi yrittää uhriutumalla tehdä itsestään ja viiteryhmästään ”marttyyrin”.

Jutut jumalista yhteiskuntapoliittisina velvoitteina kuuluvat ihmiskunnan synkkään ja ilottomaan historiaan, jolloin kaikki karnevaalit olivat olemattoman synnin ilmentymiä.

Kun Päivi Räsänen rypee ja lusii ilotonta elämänsä taivaallisen teemapuiston odotuksen merkeissä, muut nauttivat elämästään iloiten Priden kaltaisten iloisten karnevaalien merkeissä.

Jumalharhat ovat valitettavan yleisiä ja ne ovat erityisen haitallisia silloin kuin jumalharhoista kärsii kansanedustaja, joka pääsee vaikuttamaan lainsäädäntöön. Äänestäjien olisi jo korkea aika ymmärtää, että jumalharhoista kärsivien paikka ei ole eduskunnassa.

Tosiuskovien paatokselliset Pride-näkemykset

Seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin huomiota kiinnittävät Pride-tapahtumat aiheuttavat tosiuskovien parissa jos jonkinlaista hämmennystä. Ajattelevatko tosiuskovat muuta kuin homoseksiä?

Uuden Suomen Puheenvuorossa julkaistiin eilen parikin blogia asian tiimoilta. Aina kun puhe kääntyy seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin, niin Aito Avioliitto ry:n puheenjohtaja Susanna Koivula kirjoittaa blogin. Poikkeusta ei taida löytyä, ei ainakaan Usarin Puheenvuorosta. Myös Arto Lehkamo palaa homoseksiä käsittelevään aiheeseen kerta toisensa jälkeen.

Noiden kahden Usariin kirjoittavan bloggarin juttuja on käsitelty moneen kertaan tässäkin blogissa. Kaikki heidän argumenttinsa on debunkattu eri foorumeilla perusteellisesti, joten ei toisteta niitä tässä yhteydessä.

Tässä blogissa on viime päväivinä ollut vähän juttua synnistä, ja tosiuskovien jutut Pridesta liittyvät juuri syntiin. Sekä Koivula että Lehkamo yrittävät väittää homouden harjoittamisen olevan syntiä ja kaikkien tulisi hyväksyä heidän perusteeton kantansa vallitsevana ”totuutena”. Heidän kannaltaan on katastrofaalista, että synti ei ole reaalimaailman ilmiö, eikä Jumala, Jeesus ja muut Raamatun sivuilla seikkailevat hahmot ole yhtään sen todellisempia.

Koivulan ja Lehkamon maailma on todella synkkä. Kaikki karnevaalit ja muuten iloiset tapahtumat ovat syntiä ja täten sellaiset tulisi kieltää. Ehkä joskus oli aika, jolloin selvästi epätosien raamatunlauseiden pohjalta laadittiin ihmiskuntaa haittaavia lakeja. Sellaisen aika on kuitenkin ohi ja näiden tosiuskovien teesit kuuluvat ihmiskunnan synkkään historiaan.

”Koivuloiden ” ja ”lehkamoiden” pateettinen paatos iloisten tapahtumien johdosta on parasta mitä eri vähemmistöt voivat toivoa. Tosiuskovaisuus ajaa itsensä yhteiskunnan marginaaliin ja sellainen herättää toivoa siitä, että ainakin länsimaiset ihmiset ehkä oppivat elämään ihmisiksi ilman synkkää uskonnollista paatosta. Yhdysvallat taitaa tehdä asiassa poikkeuksen, vaikka sielläkin kielteinen suhtautuminen uskontoihin on lisääntymässä erityisesti nuorten ihmisten parissa.

Olen seurannut uskonnollista oikeisto kahdella eri mantereella vuosikymmeniä tullen siihen tulokseen, että tosiuskovien on mahdotonta nauttia elämästään, tästä ainoasta elämästä joka heillä todennettavasti on. Heidän ankea elämänsä nojaa taivaallisen teemapuiston odotukseen ja muidenkin tulisi toimia samalla tavalla ilman. Tällainen asenne on vain osoitus uskon myrkyllisyydestä. Uskonto tosiaan myrkyttää kaiken, eikä usko suo tosiuskoville mitään muuta kuin synkkyyttä ja ankeutta. Tosin länsimaissa tosiuskovaisuus on ajautumassa marginaaliin ja tämä herättää toivoa paremmasta tulevaisuudesta.

Tosiuskovat ”koivulat” ja ”lehkamot” ovat muinaisjäänteitä ihmiskunnan synkästä menneisyydestä, jolloin uskonnoista johdettiin milloin mitäkin haitallisia menettelytapoja.

Syntiset sadomasokistit

Lukijapalautetta tuli muutama päivä sitten syntiä koskeneen kirjoitukseni johdosta. Nuo lukijat saavat olla ihan niin syntisiä kuin haluavat, mutta heidän vakuuttelunsa synnistä reaalimaailman ilmiönä ei kyllä vakuuta; tuskin vakuuttaa heitä itseäänkään, mutta deluusion ylläpito edellyttää synnin pitämistä todellisena, koska muuten menee usko. Joutaisikin mennä, koska sellainen usko on kaikkien kannalta pelkästään haitallista. Uskosta luopumisen voi oikein mainiosti aloittaa luopumalla synnin pitämisestä reaalimaailman ilmiönä.

Perisyntiä käsittelin jo muutama vuosi sitten suunnilleen sellaisella teemalla kuin ”perisynti pakahduttaa nauruun”. Juttu tietenkin juontaa juurensa epätodesta tarinasta kahdesta ihmisestä, puhuvasta käärmeestä ja jostain hedelmästä, olkoon tuo hedelmä vaikka omena.  Tarinan kirjoittajalla on kyllä riittänyt mielikuvitusta.

Tietenkin se vähän saattaa kismittää sellaisia uskovia, että heidän literalistinen lukutapansa on debunkattu jo niin moneen kertaan, ettei todennettavia vasta-argumentteja löydy. Yhtään paremmin eivät pärjää liberaalimmatkaan uskovat: synti on inhimillinen konstruktio, jonka pääasiallinen tarkoitus kiteytyy alistavaan vallankäyttöön. Luulisi ihmiskunnan jo kasvaneen ulos primitiivisistä fiktioista.

Kaukana ovat ne ajat, jolloin fiktiivisestä synnistä johdettiin yhteiskuntapoliittisia ohjelmia ja velvoitteita ihan lainsäädännönkin tasolla. Maaginen ajattelu onkin aina ollut helkkarin huono perusta yhtään millekään. Vähä vähältä synti on joutumassa marginaaliin ja silloin siitä tulee yksi luku uskontojen historiassa. Tulevaisuuden ihmiset taitavat suhtautua huvittuneesti koko syntiin.

Kun syntikin on pelkästään fiktiivinen konstruktio, niin silloin ihan yhtä fiktiivinen pelastus tai sellaisen tarve on pelkästään hupaisaa sadomasokismia.

Nämä ”syntiset” kun ovat yhden sortin masokisteja olemalla niin syntisi, niin syntisiä, ja sadisteja sillä tavoin, että yrittävät saada mahdollisimman moni ihminen tuntemaan ihan yhtä kurjaksi kuin nuo ”syntiset”. Siinä se onkin evankelioimisen ainoa motiivi – kurjuuden maksimoiminen.

On aivan mahtavaa olla synnitön! Toivottavasti nämä ”syntiset” ymmärtävät olevansa ihmisiä, eikä synnillä ole mitään reaalimaailman relevanssia.

Pidetään ikävää tyyliin Petri Paavola ja futiskirkko

En ole tässä blogissa kommentoinut Petri Paavolan (aka PePa) tekemisiä pariin kolmeen vuoteen, mutta nyt kommentoin.

PePalla on herne nenässä milloin minkin asian takia ja tällä kertaa PePaa närästää jalkapallo.

Paavalin kirkossa kirkkoherra Kari Kanala järjestää nyt jalkapallon MM-kisojen aikaan futiskirkkoja ja futisehtoollisia. Ideana tämä on oikeastaan aivan loistava työmuoto ainakin jos haluaa tavoittaa miehiä.

PePa taas osaa pitää ainoastaan ikävää. Hän pitkät polveilevat kirjoituksensa kertovat todella synkästä ihmisestä, jonka psyyken on jumalhörhöily sekoittanut pahan kerran. Aika monta PePan kotisivuilta löytyvää PePan postaamaa videota olen katsonut ja kyllä on synkkä PePan maailma. Kun esiintymistaitokin on alle kaiken arvostelun, niin käy vähän sääliksi PePan lähipiiriä, jotka joutuvat seuraamaan PePan hörhöilyä lähietäisyydeltä päivästä toiseen. PePa on jumittanut kuvittelemaansa syntisyyteen ja olettamaansa pelastukseen tai sellaisen tarpeeseen niin harhaisesti, että jalkapallokin on lähes syntistä. PePan maailmassa kaiken on oltava ”holy, holy!”, ”god god!” ”hallelujaa!”, joten mikään muu ei kelpaa Pepalle. Mahtaa heppua vituttaa puhua silkkaa paskaa harvalukuiselle yleisölleen.

PePa kirjoitti: Kirkkofutis on jumalisuuden ulkokuoren mukaista uskonnollista puuhastelua, jossa ei ole mukana Jumalan todellista voimaa, joka toisi ihmisille Jumalan armosta voiman vapautua synnin orjuudesta/…/Futiskirkon ohjelmassa on myös futisehtoollinen, joka on Kari Kanalan mukaan käytännössä ihan tavallinen ehtoollinen futiksella maustettuna. Kari Kanala kertoo olevansa futisfriikki ja jalkapallon olevan jatkuvasti hänen puheissaan, sillä Kanalan mukaan jalkapallon kautta ymmärtää elämää ja toisin päin.

Sitten seuraa pitkälti marinaa, kun kirkossa kaikki eivät pidäkään ikävää, vaikka PePan oma elämä vaikuttaa perin ikävältä.

On melko koomista, että kaltaiseni ateisti puolustaa kirkkoherra Kanalaa PePan synkkääkin synkempää harhaisuutta vastaan. PePa on sen sortin ”jeesustelija”, että sellaiseen voi suhtautua joko siten, että PePa on seinähullu tai suuri paskanpuhuja, mutta todennäköisesti jopa molempia samanaikaisesti.

PePan sekoilut voi lukea tuolta:

http://www.kotipetripaavola.com/kirkkofutis.html

Kenttäpiispa Särkiö - vittumaisen miehen perikuva

Aina kun kenttäpiispaksi tituleerattu Pekka Särkiö kirjoittaa Kotimaa24:n sivuille blogin, tuloksena on takuuvarmaa puppugeneraattorien tuotetta.

Särkiön viimeisimmän 23.6.2018 julkaistun blogin otsikko oli: Menikö Hesari saunan sytykeeksi? Änkyröille on tullut tavaksi panna kaikki aina Hesarin tai Ylen piikkiin silloin kun kyseiset mediakanavat osoittavat esim. juuri Särkiön väitteet selvästi epätosiksi.

Tällä kertaa Särkiö yritti tarinoida huoltovarmuudesta, mutta änkyröille tavalliseen tapaan juttu oikeasti käsitteli änkyröiden mennyttä maailmaa, jossa homot olivat kaapissa, naiset synnytyskoneita ja muuta sellaista skeidaa.

Särkiön misogynia on häiriintyneen miehen puhetta. Ilmankos Särkiö onkin alalla, jossa patriarkaatilla on edes jotain vaikutusvaltaa. Tosin sielläkin kristillisen patriarkaatin hegemonia on mennyttä, eikä paluuta ole, vaikka Särkiö kuinka polkisi jalkaa.

Tasa-arvoinen avioliittolaki kismittää Särkiötä, eikä hän tunnu pääsevän asiasta yli. Samoin Särkiö vähättelee toistuvasti seksuaalista ahdistelua. Edes hienovarainen sanankäyttö ei vedä Särkiötä kuiville tässäkään asiassa.

Särkiö kirjoitti: Nuoret muuttavat kaupunkeihin. Siellä he kokevat varmaankin arvomurroksen, kun huomaavat, ettei tärkeää enää olekaan jatkaa menneiden sukupolvien työtä eikä huolehtia yhteisestä tulevaisuudesta -tärkeää on vain oma nykyhetki.

Tässä Särkiön tarkoituksena on puhua muuttoliikkeestä kaupunkeihin ja maatalouselinkeinon supistumisesta. Lopulta Särkiön ajatuksena on, että maaseudulla vallitsisi jokin erityisen suositeltavana pidettävä kristillinen kulttuuri, josta nuoret luopuvat muuttaessaan kaupunkeihin. Näin on saattanut joskus ollakin, mutta ei ole enää. Sitä paitsi on erittäin hyvä, jos aavikkobarbaarien epätosiin uskomuksiin perustuvasta kulttuurista luovutaan. Nämä ”särkiöt” ovat jo aiheuttaneet tarpeeksi haittoja.

Lopulta Särkiö tulee siihen johtopäätökseen, että monet nuoret miehet jäävät tahtomattaan ilman perhettä, ja tämä on sukupuolikiintiöiden ja naisten emansipaation syytä. Hienoa että perheen perustamiseen tähtäävä sosiaalinen paine on sekin mennyttä maailmaa. Liian kauan naiset olivat alisteisessa asemassa ja nyt kun sukupuolten tasa-arvo alkaa olla arkipäivää, niin kyllähän se vituttaa ja aivan erityisesti kenttäpiispaa.

Tälläkin kertaa kenttäpiispa Särkiön osoitti taas olevansa pienimielinen taantumuksellinen ja vittumainen mies.

Jotkut jaksavat hourailla synnistä ja syntisyydestä

Aina huvittaa, kun kristityt puhuvat synnistä, eikä kyseessä ole edes änkyröiden käsitykset synnistä vaan änkyrää hieman liberaalimpikin kristitty huorii synnistä ja syntisyydestä.

Eräästä blogista löytyi virke: Syntisyys on meidän olemuksessamme, josta emme voi päästä eroon.

Tuo oli taas kerran täyttä puppua ja on aika typerää, että vuonna 2018 vielä joku ehkä ihan tosissaan propagoi tuollaisen näkemyksen puolesta.

Tuolla em. blogistilla menee ominaisuudet ja olemukset aika huvittavasti seikka. Filosofian professorin punakynä heiluisi, jos tuollaista menisi lataamaan filosofian peruskurssin tenttivastaukseen.

Oikeastaan asialla ei kuitenkaan ole sen suurempaa merkitystä. Synti ei ole ominaisuus, eikä ihmisen olemukseen kuuluva ilmiö. Synti kun nyt ei ole edes reaalimaailmaan millään tavalla liittyvä tekijä vaan uskonnollinen konstruktio; yksi uskonnollisen jargonin sana, jolla ei ole reaalimaailman vastinetta.

Synti on vain aavikkobarbaarien mytologiaa ja mytologiaa se on syntiin tarinoiden mukaan liittyvät Aatami, Eeva ja Jeesus. Aika alkeellista aavikkobarbaarien mytologiaa koko syntihoure! Ihmiskunnan olisikin jo korkea aika päästä eroon sen sortin maagisesta ajattelusta.

Onhan tuo synti ollut näppärä väline vallankäytössä, mutta täysin perusteeton synnin markkinoiminen tavalla tai toisella, on estänyt kristinuskon historiassa ihmistä olemasta ihminen.

Jonkin maagisen synnin pelotevaikutuksen luulisi olevan jo olematon, mutta niin vain löytyy aina ihmisiä, jotka ottavat syntiä koskevat perusteettomat väitteet tosissaan. He voivat puhua vain omasta puolestaan, mutta todennettavaa yleispätevää merkitystä heidän houreillaan ei ole.

Kristinuskon hegemonian murentumisen myötä Euroopassa myös ihmisten ”syntisyys” on nollautumassa. Synnin pelotevaikutus on sekin jotakuinkin nolla nykymaailmassa.

Elämä on oikein mukavaa ihan siitä riippumatta, mitä änkyrät sanovat synnistä. Heillekin tekisi hyvää luopua uskostaan ja syntihoureistaan. Sitten he voisivat opetella elämään ihmisiksi ja sovussa kanssaihmistensä kanssa.

Patmoksen Pasi Turusen väkivaltafantasiat jatkuvat

Patmoksen nykyinen toiminnanjohtaja Pasi ”Raamatun kansanmurhat ovat hyviä” Turunen nillittää Patmoksen sivuilla julkaistussa blogissaan siitä, että nämä kaikkein oikeimmalla olevat kristityt fundamentalistit ovat saaneet pataansa jotakuinkin kaikilla rintamilla.

Turusen blogin otsikko oli: Älä alistu! Meidät on kutsuttu taistelukentälle, ei leikkikentälle. Jo pelkästä otsikosta voisi sanoa, että Turunen yllyttää kristittyjä radikaaliin väkivaltaan. Asia ei ole oikeastaan yllättävää, sillä Pasi on puolustellut Raamatussa esitettyjä kansanmurhia Jumalan suvereenina tahtona. Sellainen sadisti ei ansaitse jumalan titteliä.

Pasia inspiroi taannoinen Aki Ruotsalaa ja Pori Jazzia koskeva jupakka, jossa Ruotsala sai potkut ennen kuin hän ehti edes aloittaa jazzjuhlien toimitusjohtajana. Ruotsalan menneisyydestä paljastui homofobisia juttuja ja homojen moneen kertaan debunkattujen eheytysten puolustusta.

Sitten Ruotsala sai potkut ja änkyrät uhriutuivat ja tästä ovat internetin ihmeelliset palstat täynnä näiden änkyröiden nilllitystä.

Pasi Turusen hyvä kaveri ja viideläisen verkkojulkaisun, Uusi Tien, päätoimittaja, Leif Nummela, on nilllittänyt omassa julkaisussaan parinkin pääkirjoituksen verran. Tämä kauhukaksikko on puolustanut Nummelan vetämässä Cafe Raamatussa raamatullista väkivaltaa ja tästä he ovat myös tehneet päätelmiä, joilla tuota raamatullista väkivaltaa voitaisiin soveltaa nykyaikaankin. Tämä kaksikko on aika vastenmielinen kaksikko juuri kaikkein irvokkaimman propagandan johdosta.

Joku oli kopioinut osan Turusen blogista Suomi24:n luterilaisuus-palstalle. Kommenteista löytyi muutama hyvä oivallus.

Nimimerkki Laskupää kirjoitti: Oliko tämä taistelukutsu aloite vanhaan kunnon kristilliseen miekkalähetykseen? Ei muuta kuin ristiretkeläiset kokoon ja ateistit, kerettiläiset ja vääräuskoiset oikoseksi.

Nimimerkki Si_vis_pacem_para_bellun kirjoitti:…/Elikkä kun kailotetaan tuollaisia taisteluhuutoja, niin metsä vastaa kuten sinne huudetaan. Saatatte siis saada uskonnollisten kiihkoilijoiden leiman ihan nimenomaan omien touhujenne takia, ettekä siksi, että joku teitä olisi täällä sitä ennen solvaamassa. Solvaajia on tietysti aina, puolin ja toisin, osa porukasta, mutta katsokaa nyt vain tuota aloitusta ja miettikää/…

Patmoksen edustajilla ja monella muulla sieltä uskonnollisen oikeiston parista on melkoisia väkivaltafantasioita. Onneksi he ovat Suomessa sen verran pieni joukko, että he eivät juuri pääse terrorisoimaan ympäristöään, vaikka yritystä riittää. Haittoja se silti onnistuvat aiheuttamaan, joten meidän liberaalien edistyksellisten on jatkettava vastarintaa, jotta heidän primitiiviset uskomuksensa painuvat synkkään historian hämärään.

Terroristivaltio Israel löytää faneja Suomestakin

Terroristivaltio löytää aina tukijoita Suomestakin ja lähes poikkeuksetta nämä ovat ”tosiuskovia” änkyröitä, joille Israel on jonkin täysin todentamattoman jumalan suosikkijoukko- ja valtio. Tällainen näkemys sitten vaatii näitä änkyröitä pidättäytymään kaikesta Israel koskevasta kritiikistä, vaikka aihetta kritiikkiin olisi. Edelleen nämä samat änkyrät kritisoivat Israel kritisoivia ihmisiä.

Tällaisesta silmittömästi ja fanaattisesta Israelin fanittamisesta tarjosi esimerkin patavanhoillinen verkkojulkaisu Seurakuntalainen julkaisemalla Risto Huvilan kirjoituksen, joka oli otsikoitu: Erikoista Israel-ystävyyttä.

Nyt kun Huvila on saanut sanottua mieltään painaneen asian, voidaan todeta, että ”tosiuskovat” Risto Huvila heidän joukossaan, ovat juuri sitä sakkia, joiden takia kaikki kriisit tahtovat kärjistyä äärimmilleen ja silloin tulee takuuvarmasti ruumiita.

Israel on saanut aivan aiheesta tuomioita kansainvälisen lain ja erinäisten sopimusten nojalla. Nämä toteennäytetyt väärinkäytökset aiheuttavat tosiuskovissa ainoastaan denialismia ja uhriutumista.

Huvila kirjoitti: Vaikka kaikki teologit eivät enää uskokaan Israelin olevan Jumalan valittu, tai eivät odota Messiaan paluuta, Raamatun mukaan näin kuitenkin on.

Kun yhteiskuntapoliittiset kannanotot johdetaan aavikkobarbaarien opaskirjoista, niin tuloksena ei voi olla muuta kuin humanitaarinen katastrofi. Ratkaisua Lähi-idän tilanteeseen ei saada ennen kuin kaikki osapuolet luopuvat uskonnollisista näkemyksistään. Sellaista ratkaisua odotellessa…

Amerikan uskonnollinen oikeisto terrorisoi jo lapsia

Republikanismilla ei mene hyvin Yhdysvalloissa, vaikka he ovat asemassa, jossa republikaanit pääsevät osoittamaan yksinvaltaisia menettelytapoja.

Donald Trumpin fanaattisena kannattajana tunnettu Franklin Graham kritisoi Ignoramus Rexiä siitä, että hänen kaudellaan maahanmuuttajien lapset erotetaan rajalla vanhemmistaan. Tässä asiassa USA:n uskonnollinen oikeisto, lähinnä sen evankelikaalinen siipi, on jakautunut kahtia. Lisäksi evankelikaaliset ovat menettämässä jäseniään, vaikka jäljelle jääneistä valkoisista miehistä lähes 90 prosenttia edelleen kannattajat kaikkia Trumpin tekemisiä, olivatpa nuo teot kuinka epäeettisiä tahonsa.

Metodistit ovat liittyneet Trumpin kritisoijien joukkoon. Tosin heillä asialla on merkitystä oman julkisuuskuvansa takia. Oikeusministeri Jeff Sessions toteuttaa nollatoleranssiksi nimettyä menettelyä ja Sessions sattuu olemaan ”tosiuskovainen” metodisti.

Vaikka vastarinta toimisikin tässä maahanmuuttaja kysymyksessä, niin jäljelle jää valtava joukko republikaanista korruptiota ja muuta epäeettistä ja hyvin usein laitontakin toimintaa. Kaikkia syyllisiä tuskin saadaan koskaan tilille, ja koska jumaliakaan ei ole olemassa, niin tuomioita ei tule siltäkään taholta.

Kaiken huipuksi USA vetäytyi YK:n ihmisoikeusneuvostosta. Ihmisoikeudet Yhdysvalloissa ovat olleet muutenkin aika heikossa jamassa viime vuosikymmeniä. Tosin virallisena tekosyynä esitettiin ko. neuvoston tuomitseva suhtautuminen Israeliin ja sen harjoittamaan terrorismiin palestiinalaisia kohtaan. Tässäkin asiassa maagisen ajattelun harjoittajat, republikaanien taakse ryhmittynyt uskonnollinen oikeisto, joiden uskonnollisten harhojen mukaan Israel olisi jotenkin erityisessä asemassa. Näinhän ei tietenkään ole.

Republikaanisesta puolueesta on tosian tullut maailman vaarallisin terroristijärjestö ja tästä on ollut tässä blogissa juttua monen monta kertaa. Näyttää siltä, että tekivätpä republikaanit mitä tahansa, he onnistuvat aina terrorisoimaan ympäristöään jopa globaalissa mittakaavassa.

Tätä terrorisointia muutama kiihkoilija kaipaa Suomeenkin. Nähtäväksi jää loppuuko oikeistolainen terrorismi, kun Yhdysvaltain republikaanipuolue kärsii tappion. Uskonnollinen oikeisto tuskin luopuu asemaistaan ilman väkivaltaa.

Konservatiivinen moukka Teuvo Hakkarainen sai ansaitun tuomion

Tämän hetken kuuluisin moukka, Teuvo Hakkarainen, sai tuomion toisen kansanedustajan, Veera Ruohon, pahoinpitelystä. Tapahtuman taustat on selvitetty niin perusteellisesti, ettei niitä ole tarpeen toistaa tässä yhteydessä.

Oikeus toteutui Hakkaraisen tuomion kohdalla. Nyt tuomiosta voi valittaa, mutta arvelen, ettei asia muutu sitä miksikään.

Mielenkiintoisin ilmiö tässä Hakkaraisen jupakassa on tietenkin se, ettei tuomion julkaisemisesta mennyt montaakaan minuuttia, kun ensimmäiset Hakkaraisen puolustajat ilmaantuivat floodaamaan keskustelupalstoja. Heidän mukaansa tuomio oli epäoikeudenmukainen. Nimistä päätellen nämä Hakkaraisen puolustajat ovat samoja henkilöitä, jotka toisessa yhteydessä ovat vaatimassa tiukempia rangaistuksia aivan tappiin asti, ts. jokaisesta rikoksesta tulisi lätkäistä poikkeuksetta maksimirangaistus. Tällainen selektiivinen lain tulkinta on aivan samassa sarjassa kuin heidän selektiivinen Raamatun tulkintansa.

Hakkaraisessa kiteytyy suomalaisen konservatismin koko kuva: joukkohysteriaa moukille ja junteille. Hakkaraisen henkilökuvasta on muotoiltu jonkinlainen kansanmiehen ideaali, joka vähät välittää vakiintuneista eduskunnan toimintatavoista. Myös yksityiselämässään Teukka on täysi moukka.

Tällainen moukkien ja moukkamaisuuden ylevöittäminen on nykymaailmassa kansainvälinen ilmiö. Valkoisessa talossakin majailee iso moukka.

Kun on lukenut noiden moukkien toilailuja koskevia puheenvuoroja, yhtäkään älyllisesti rehellistä ja uskottavaa puheenvuoroa ei käytetty. Hakkaraisen puolustelut olivat samaa kuraa kuin konservatiivien puheenvuorot ihan yleiselläkin tasolla.

Epä-älyllisyys ja älyllisten ratkaisujen halveksiminen onkin konservatiivien bravuuri. Kun omaa positiota ei pysty älyllisesti puolustamaan, niin moukkamaisuus tulee avuksi. Se onkin tyhmän ja laiskan ihmisen ratkaisu mihin tahansa kysymykseen.

Pääsääntöisesti konservatiivit ovat epä-älyllisiä moukkia muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Viikonlopun hihhulitrippailua

Viikonloppuna järjestettiin taas kesäisiä uskonnollisia kokoontumisajoja, mutta sekopäisimmästä uskonnollisesta hihhulitrippailusta vastasi Uuden Suomen Puheenvuoron aktivisti Kyllönen blogillaan, joka oli otsikoitu: Tehkäämme hyvää Kristuksen nimessä.

Tuo otsikko ja blogin sisältö olivat takuuvarmaa Kyllöstä, ei ainuttakaan kunnon argumenttia. Hihhulitrippailuksi Kylläsen tarinointi muuttui kommenttiosuudessa, kun kommentoijat ampuivat alas jokaisen Kyllösen väitteen. Kyllönen kyllä yritti vastata niihin, mutta upposi koko ajan syvemmälle. Kyllösenkin tekemiä argumentaatiovirheitä on käsitelty tässä blogissa koko blogin olemassaolon ajan, joten ei toisteta niitä tälläkään kertaa.

Ei ole aavistustakaan kenelle Kyllönen on suunnannut kirjoituksensa; tuon viimeisimmän ja kaikki sen edeltäjät. Jos tarkoitus on evankelioida muita kuin muita hihhulitrippailijoita, niin metsään menee. Kun perustaa omat uskomuksensa vuosituhansien takaisten aavikkobarbaarienuskomuksiin, niin tuloksena on juuri hihhulitrippailua, joka on samanaikaisesti sekä koomista että vastanmielistä.

Toinen saman verkkojulkaisun trippailija oli krisujen puheenjohtaja Sari Essayah kirjoituksellaan Vaihtoehtoisia totuuksia. Kaikki mitä tuossa edellä sanottiin Kyllösestä, pätee myös Sariin.

Sarinkin kirjoituksen sekopäisimmät jutut löytyvät jälleen kommenteista ja tällä kertaa asialla  oli hihhulitrippailussa ennenkin kunnostautunut Pekka Mäkinen.

Em. aktivistien tapauksessa kognitiivisen dissonanssin ylläpito ei voi olla muuta kuin haitallista. Aavikkobarbaarien uskomukset ja reaalimaailma ovat niin jyrkässä ristiriidassa, että vaatii suurta itsepetosta, jos pitää aavikkobarbaarien uskomuksia relevantteina väitteinä maailman tilasta vuonna 2018.

Evankelioimisyritykset muuttuvat anti-evankelioinniksi, mikä tietenkin on pelkästään positiivinen seikka. Naurettavaan sekopäiseen trippailuun tulee suhtautua pelkästään torjuvasti, jos naurultaan pystyy.

Kyllösen hihhulitrippailun voi lukea tuolta:

http://mattiantero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257026-tehkaamme-hyvaa-kristuksen-nimessa

Essayahin trippailuun voi perehtyä tuolla:

http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257022-vaihtoehtoisia-totuuksia

Kultti 45 ja sen uusi uskonto republikanismi

Pari päivää sitten oli puhetta Donald Trumpin ympärille muodostuneesta henkilökultista, kultti 45:stä. Oikeastaan kyseessä voi hyvinkin olla uusi uskonto, joka naamioidaan ”konservatiivisen republikanismin” taakse.

Kyseinen kultti on henkilökultti aivan samassa merkityksessä kuin Juche-aatteen taakse on rakennettu Pohjois-Koreassa henkilökultti, joka sekin täyttää aika monta uskonnollisen kultin kriteeriä.

Muutama vuosi sitten Suomessa joku (nimeä en muista) esitti väitöskirjassaan, että kreationismista on muodostumassa uusi uskonto, joka etäisesti pohjaa kristinuskon perustekstin Raamatun kertomuksiin. Tällainen uusi uskonto on jo muodostunut USA:ssa. Republikanismista on tullut uusi hurmoshenkinen uskonto, jossa tuo kreationismikin on mukana.

Toissa päivänä Yhdysvaltain oikeusministeri, Jeff Sessions, perusteli Yhdysvaltain nykyistä siirtolaispolitiikkaa raamatunlauseilla. Eilen perjantaina Valkoisen talon lehdistösihteeri, Sarah Huckabee Sanders, toisteli hänkin raamatunlauseita täsmälleen samasta aiheesta.

Itse kultin päähenkilön, Donald Trumpin, ei ole juuri kuultu vetoavan Raamattuun muuten kuin valmiiksi kirjoitetuissa puheissa, jolloin joku muu on ujuttanut raamatunlauseet mukaan puheeseen. Presidentin tietämys uskonnoista taitaa olla yhtä heikoilla tasolla kuin kaiken muunkin suhteen. Iso Ignoramus Rex on saanut höynäytettyä kulttiinsa miljoonia seuraajia. Mitä fanaattisempia höyrypäitä kultin jäsenet ovat, sitä paremmin se sopii 45:lle ja muulle hänen lähipiirilleen.

Kultti 45.stä on tullut uusi uskonto, joka löyhästi perustuu Raamattuun ja kultin poliittisena siipenä toimii republikaaninen puolue, joka taas voidaan aivan perustellusti luokitella terroristijärjestöksi.

Kuten kaikki kultit myös kultti 45 on kulkemassa kohti tuhoaan. Sitä ennen kultti ja sen uskonnollinen muoto ehtivät aiheuttamaan sellaisia haittoja, joiden korjaamiseen menee pitkä aika, aivan liian pitkä.

Tässä kultin uudessa uskonnossa entisistä liittolaisista on tullut vihollisia ja päinvastoin. Kultin olemassaolon kannalta on oleellisesta, että kultti ja sen uusi uskonto ovat eksklusiivisia tavalla, joka pyrkii demonisoimaan kaikki kultin ulkopuolella olevat ja kaikki uuteen uskontoon kriittisesti suhtautuvat. Tässä uudessa uskonnossa demonit ovat oikein sopiva diskurssi, vaikka demonit perustuvat pelkästään maagiseen ajatteluun. Maagista ajattelua se tämä uusi uskontokin!

Kultti 45

Jo viime vuonna monet kultteja tutkineet tiedemiehet ilmaisivat näkemyksenään, että Yhdysvaltain 45. presidentti, Donald Trump, on kulttijohtaja ja republikaaninen puolue on kultti.

Tätä on siis sanottu pitkään, mutta nyt pitkän linjan republikaanit ovat tulleet samaan tulokseen.

Pari päivää sitten Tennesseen väistyvä senaattori, Bob Corker, ilmaisi näkemyksenään tuon edellä mainitun aiemmin kulttitutkijoiden esittämän näkemyksen. Konservatismi on kuollut republikaanisessa puolueessa ja tilalle on tullut hurmoshenkinen typeryys, jollaista nähdään tyypillisesti uskonnollisissa kulteissa.

Tänä aamuna entinen senaattori ja puheohjelmien idioottimaisin puhuva pää, Rick Santorum, totesi asian olevan juuri edellä mainitulla tavalla. Tosin Santorum piti tätä republikaanisen puolueen muutosta erinomaisena.

Tänä aamuna myös kulttijohtaja 45:n poika, Donald Junior, myönsi isänsä olevan kulttijohtaja. Tosin kulttijohtaja 45:n poika on vertaansa vailla oleva idiootti, mutta tällä kertaa hän oli jopa oikeassa.

Nykyisestä kulttinäkökulmasta on aika erikoista, että republikaanit tunnettiin Abraham Lincolnin ja Ronald Reaganin puolueena. Kaukana on William F. Buckleyn konservatiivinen intellektualismi.

Republikaaneista on tullut junttien ja moukkien kultti. Moni konservatiivi on jättänyt puolueen. Tähän kategoriaan kuuluu mm. entinen kongressiedustaja ja nykyinen talk show –juonta Joe Scarborough.

Kaikki kultit kulkevat aina kohti omaa tuhoaan, toisen nopeammin, toiset hitaammin. Nykyrepublikaanit ovat osoitus konservatismin kuolinkouristuksista Amerikassa. Ennen lopullista tuhoaan jokainen kultti pyrkii maksimoimaan tuhon. Kun kulttina on vallassa oleva puolue, sen seuraukset saattavat olla katastrofaaliset.

Konservatismi kulkee kohti tuhoaan niin kulttina kuin poliittisena liikkeenä.

Suomen republikanisoiminen sen kuin jatkuu

Suomen vähittäinen republikanisoiminen jatkuu ainakin sen perusteella, mitä viime viikonloppuna kokouksiaan pitäneet Keskusta ja Kokoomus esittivät. Radikaali oikeistolainen talouspolitiikka jatkuu, eikä merkittävää vastarintaa ole syntyneet. Ihmiset ovat pysyneet poissa kaduilta.

Lestadiolaismafia vahvisti asemiaan, kun Keskustan puheenjohtaja ja pääministeri Juha Sipilä sai jatkokauden puolueensa puheenjohtajana. Lestadiolaismafian edesottamuksia on dokumentoitu, mutta toimenpiteisiin lestadiolaismafian edesottamuksia vastaan tuskin nähdään; ei ainakaan niin kauan kuin Sipilän asema on se, mikä se tällä hetkellä on.

Ei lestadiolaismafia nyt niin vaikutusvaltainen ole kuin republikaaninen taakse ryhmittynyt uskonnollinen oikeisto on Yhdysvalloissa. Silloin kun pääministeri on haitallisen herätysliikkeen jäsen, on aivan selvää, että hänen uskonnollisella vakaumuksellaan on jotain poliittistakin merkitystä.

Lestadiolaisten korruptio on talousasioissa dokumentoitu niin hyvin, että sillä luulisi olevan juridisiakin implikaatioita, mutta kun ei ole, mikä sekin on osoitus lestadiolaisesta korruptiosta. Lestadiolaiset syyllistyvät haitallisten käytäntöjensä puitteissa seuranaisin ihmisoikeusrikkomuksiin, eikä niihinkään puututa, vaikka syytä olisi.

Republikaaneilta omittu uskontoon perustuva politikointi ei vain Keskustan tapauksessa ole niin näkyvää.

Kokoomus taas jatkaa takuuvarmasti republikaanisella talouspoliittisella linjalla. Ennen Kokoomus oli porvaripuolue, mutta amerikkalaisen esikuvansa mukaan siitä on tullut kleptokraattien ja oligarkkien puolue. Pääomaahan se suurpääomakin on, mutta samalla Kokoomus vieraannuttaa keskiluokkaiset äänestäjänsä.

On aika hämmästyttävää, että niin Yhdysvalloissa kuin Suomessa keskiluokan kurjistuminen on jo kovin näkyvää, mutta silti he uskollisesti äänestävät puoluetta, jonka talouspoliittiset linjaukset kurjistavat kaikkein kovimmalla kädellä keskiluokkaa.

Tuohon edelliseen kun lisätään ulkoministerinä häärivän Timo Soinin häröily niin uskonnon kuin politiikan saralla, kuvaus republikanisoidusta Suomesta alkaa olla valmis.

Ehkä jo seuraavissa vaaleissa löytyy vastavoima Suomen republikanisoimiselle.    

Nuorten uskonnollisuus edelleen laskussa

Synkän taantumuksellinen verkkojulkaisu, Seurakuntalainen, paheksuu jälleen kerran sitä, että nuorten uskonnollisuus on laskusuunnassa. Seurakuntalaisen juttu oli otsikoitu: Nuorten uskonnollinen yleissivistys uhkaa heikentyä.

Tätä samaa teemaa on käsitelty tässä blogissa jo niin monta kertaa, että alkaa jo vähän kyllästyttää, mutta koska Seurakuntalainen propagoi sellaisen teeman kuin napatkaa ne nuorina, niin asiaan on syytä puuttua.

Jutussa vaikeroidaan sen asian johdosta, että esim. ylioppilaskirjoituksissa uskonnon kysymyksiin vastaavien määrä on pudonnut kolmanneksella kymmenessä vuodessa. Lukema on linjassa yleisen uskonnollisuuden laskusuunnan kanssa, eikä asiaan pitäisi liittyä mitään ihmeellistä, mutta änkyröiden mielestä liittyy. Änkyröistä on perin ikävää, että heidän hegemoniansa on mennyttä ja uusia änkyröitä on entistä vaikeampi värvätä erityisesti nuorten joukosta.

Nuoret ovat nykyään niin sivistyneitä, oppineita ja valistuneita, että uskonnollinen maaginen ajattelu on hätää kärsimässä. Änkyräkristillisissä perheissä kasvaneet nuoretkin haistattavat pitkät paskat vanhempiensa maagiselle ajattelulle. Nuorten tulevaisuus näyttää tässä suhteessa valoisalta.

Riittävään yleissivistykseen riittää uskontojen osalta sellaisten olemassaolon huomioiminen ja uskonnon haittojen toteaminen täydennettynä uskontojen epätosien väitteiden kumoamisella.

Jazzia ja hihhulointia Porissa

Tällekin kesälle saatiin uskontoon liittyvä ”skandaali”, vaikka asia liittyi enemmän jazz-musiikkiin kuin uskontoon.

Taannoin Pori Jazzin toimitusjohtajaksi nimettiin krisujen nuorisojärjestön entinen puheenjohtaja ja kunnallispolitiikassakin kunnostautunut Aki Ruotsala. Kun kyse on krisuista, niin kenellekään tuskin oli yllätys, että Ruotsala sai potkut ennen ensimmäistäkään työpäivää.

Ruotsala yksinkertaisesti mokasi Satakunnan Kansassakin julkaistun haastattelun. Jutussa Ruotsala vertasi homoutta huumeidenkäyttöön. Tämä krisujen heppu oli muutama vuosi sitten ollut ”eheyttämässä” homoja. Muutenkin Ruotsalan jutut olivat jostain aavikkobarbaarien aikojen opaskirjasta repäistyjä.

Tällaiset kommentit eivät ole hyväksi viihdetapahtuman imagolle, varsinkin kun kyseinen viihdetapahtuma profiloituu suvaitsevaisuutta suosivaksi.

Ruotsalan pikaiset potkut kirvoittivat tietenkin internetin ihmeellisessä maailmassa jos jonkilaista polemiikkia. Muut krisut, Päivi Räsänen ja Sari Essayah, riensivät heti uhriutumaan. Heidän ja Ruotsalan uskonnonvapautta on muka törkeästi loukattu. Näiden taantumuksen äänitorvien ajatuksena oli, että kristillinen vakaumus ja sellaisen julkituominen eivät olisi enää sallittuja Suomessa vuonna 2018. Näinhän ei tietenkään ole, mutta krisujen ja muiden taantumuksellisten on vain sanottava niin, jotta he voisivat edes jollain tavoin puolustaa maagiseen ajatteluun perusutvaa positiotaan.

Ruotsala sai potkut, sillä hänen vakaumuksensa oli ristiriidassa Pori Jazzin arvojen kanssa. Ruotsala voi ihan omissa oloissaan olla vaikka kuinka taantumuksellinen, mutta hän ei palkattuna toimitusjohtajana esittää maagista ajattelua ilman, että se vaikuttaa hänen työnantajansa näkemyksiinsä hänestä itsestään.

Sen mitä minä seurasin keskustelupalstoja, niin enemmistä kommentoijista piti Ruotsalan potkuja ihan aiheellisina. Änkyräkristillinen hihhulointi sai taas kerran siipeensä. Onneksi he ovat Suomessa vähemmistössä, mutta silti he saavat aikaan isoja haittoja.

Agenda Europen amerikkalaiset esikuvat

Amerikkalaista evankelikaalista fundamentalismia ja sen eri organisaatioita on tutkittu paljonkin. Näyttää siltä, että samaa taantumuksellista fundamentalismia pyritään monistamaan Euroopan oloihin sopivaksi. Amerikkalainen uskonnollinen öykkäröinti sopii huonosti ainakin Pohjoismaihin.

Amerikassa soluttautuminen alkoi noin 40 vuotta sitten ihan ruohonjuuritasolta. Silloin perustettiin erilaisia soluja milloin minkin asian ympärille. Solun koko oli tuollainen 10-30 henkeä. Siitä on olemassa ihan relevanttia psykologista tutkimusta, että solun optimaalinen operatiivinen koko on juuri tuo. Pienemmässä ryhmässä kaikki tavoitteiden mukaiset asiat eivät löytäisi tekijöitä, suuremmassa ryhmässä kaikille ei sitten löytyisi sopivaa ja mielekkääksi koettua puuhaa.

Eivät nuo solut olleet pelkkiä ”raamattupiirejä” vaan niillä oli selkeitä poliittisia päämääriä, jotka uskonnollisen oikeiston ideologit olivat muotoilleet jo ennen kyseistä vaihetta. Ensin vallattiin mm. koululautakunnat, sheriffin virat, kaupunginvaltuustot ja siitä sitten siirryttiin osavaltioiden hallintoon ja sitten vallattiin liittovaltion hallinto, kongressi ja jopa oikeuslaitos.

Paikallisilla soluilla oli yhteistoimintaa nimenomaan vaalien ehdokasasettelun suhteen. Toisinaan ryhmityttiin jonkin lakialoitteen puolesta tai sitten sitä vastustettiin.

Soluilla saattoi olla katto-organisaatio tai sitten ei. Baptistit ryhmittyivät tavallisesti Southern Baptist Conventionin ympärille, luterilaiset esimerkiksi Missouri Synodin ympärille. On huomattavaa, että teologista eroista huolimatta eri organisaatiot löysivät toisensa silloin kun kyse oli soluttautumisesta yhteiskunnan rakenteisiin.

Toisinaan nämä katto-organisaatiot perustuivat omia oppilaitoksiaan, joissa koulutettiin ideologiselle agendalle myötämielisiä henkilöitä. Nykyään nämä tällaisten oppilaitosten entiset oppilaat ovat yliedustettuina yhteiskunnan kaikissa organisaatioissa. 40 vuotta siihen meni.

Teoreettista tukea soluille ja niiden katto-organisaatioille tuottivat erilaiset think tankit; esim. Family Research Council, Focus on Family jne. Muutama vuosi sitten oli seitsemän vihajärjestöksi luokiteltua tällaista puulaakia, joiden nimessä oli sana perhe (family).

Näiden think tankien teologiset perustelut kannoilleen ovat tavallisesti ihan täyttä kuraa. Validi ja relevanttia argumentaatio ei olekaan niiden tarkoitus vaan se, että mahdollisimman moni saadaan toistamaan niiden puppugeneraattorien tuottamaa jargonia kreationismista feminismiin ja moneen muuhun aiheeseen. Hyvin he ovat siinä onnistuneet ainakin Amerikassa.

Geroge W. Bushin presidenttikaudella uskonnollinen oikeisto ja alt-right löysivät toisensa kiihdyttäen propagandaansa Obaman kaudella. Nyt vaikka he eivät olekaan lukumääräisesti kuin ehkä kolmasosa amerikkalaisista, niin heillä on melkeinpä hegemonia asema yhteiskunnassa. Voidaankin puhua vähemmistön diktatuurista.

Nuo ”family”-organisaatiot näyttävät rantautuneen nykyään Eurooppaankin. Afrikkaan he pyrkivät ja pääsivät jo parikymmentä vuotta sitten.

Suomi ei vain taida olla kovin suopea alusta amerikkalaistyyliselle uskonnolliselle oikeistolle. Puolassa ja Unkarissa he ovat onnistuneet paljon paremmin. Euroopassa etnonationalistit ovat lyöttäytyneet yhteen uskonnollisen oikeiston kanssa tavoitellen jotakuinkin samaa kuin amerikkalaiset vastineensa.

Kun seuraa suomalaista debattia asian tiimoilta, niin pystyy ihan nimeltä mainitsemaan henkilöt, joilla on selvä uskonnollinen ja poliittinen agenda ihan amerikkalaisten esikuviensa mukaan.

USA:n Saksan suurlähetystöstä propagandatoimisto

Diplomaatit yleensä pyrkivät poliittiseen neutraliteettiin asemamaassaan. Tämänkin perinteen amerikkalaiset ovat nyt heittäneet romukoppaan samanaikaisesti, kun republikaanit muuten haikailevat perinteiden perään. Mitään niin tekopyhää tuskin länsimaista löytyy nykyään kuin USA:n republikaaninen tavoitteet ja teot.

Huffington Post viittasi 3.6.2018 alkuperäisesti äärioikeistolaisessa verkkojulkaisussa , Breitbartissa, ilmestyneeseen USA:n Saksan suurlähettilään haastatteluun. Tuon Huffingtonin jutun otsikko oli U.S Envoy To Germany Richard Grenell Wants To Empower Europe’s Conservatives.

Kun lukee jutut, niin niistä selviää, että Grenell on fanaattinen Trumpin kannattaja. Toisaalta Grenell on republikaaninen oikeistolaisimman siiven edustaja. Tuohon porukkaan kuuluu mm. uskonnollinen oikeisto sekä vähemmän uskonnollinen alt-right.

Kun kyseessä on republikaaneja nykymuodossa edustava henkilö, niin on aivan selvää, että suurlähettiläiksi nimitetään autoratiiviseen totalitarismiin pyrkiviä mies, nimenomaan mies.

Grenellin tausta on viestintäbusinekessa, joten hän oikein pätevä levittämään republikaaninen demokratiaa ja (ihmis)oikeuksia polkevaa propagandaa. Vielä kun Grenelllin meriitteihin kuuluu sellainen seikka, että hän vuosien mittaan ollut moneen kertaan kommentoimassa erinäisiä asioita Fox Newsillä, niin on entistäkin selvempää, mihin osastoon Grenell kuuluu. Hän on silkka fasisti, joka pyrkii fasistiseen maailmanjärjestykseen, jota he tosin kutsuvat konservatiiviseksi.

Trumpin presidenttikaudella USA:n ja Saksan diplomaattisuhteet näyttävät heikentyneen merkittävästi. Niin kauan kuin Trump on vallassa Yhdysvalloissa ja Merkel Saksassa, niin lämpiämistä tuskin tapahtuu. Grenell pyrkiikin radikalisoimaan saksalaisen oikeiston, jotta autoratiivinen ja totalitastinen hallinto tulisi vallitsevaksi myös Saksassa. Tästä antaa viitteitä Grenellin kritiikitön ylistys Itävallan Sebastian Kurzia kohtaan.

Putinin valtakaudella Venäjän suurlähetystöt ovat muuttuneet jälleen kerran neuvostotyylisiksi propagandatoimistiiksi. Sieltä Putinin pelikirjasta näyttää olevan amerikkalaistenkin toiminta omien lähetystöjensä kanssa.

Grenell ja hänen kaltaisensa lähettiläät pyrkivät aiheuttamaan asemamaissaan hajaannusta ja sekasortoa propagandansa voimin. Nykyamerikkalaiseen hallintotapaan kuuluu aivan erityisesti demokratian halveksuminen, naisten ja vähemmistöjen oikeuksien polkeminen sekä kaikenlainen epääeettinen toiminta, joka pyritään oikeuttamaan kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Eurooppalaisten on syytä olla hereillä sen suhteen, minkälaiset kriminaalit edustavat Yhdysvaltoja. Ehkä tämä populistinen konservatiivinen hyökkäys päättyy vasta kun Putin on päässyt hengestään ja Trump joutunut telkien taakse.

Nyt olisi jo korkea aika nimittää republikaaninen puolue terroristijärjestöksi ja USA sekä Venäjä valtioterrorismia harjoittaviksi maiksi.

Huffington Postin jutun voi lukea tuolta:

https://www.huffingtonpost.com/entry/richard-grenell-conservatives-europe_us_5b144fb4e4b010565aace78f

DW:n verkkosivuilta voi  lukea lisää Grenellistä:

http://www.dw.com/en/donald-trumps-new-ambassador-in-berlin-who-is-richard-grenell/a-39797271

Pääministeri Sipilän vihamielinen uskonto

Hallituksen dynaaminen duo tai synkän taantumuksellinen parivaljakko, pääministeri ja ulkoministeri, saavat kyseenalaista huomiota lähes päivittäin. Tällä kertaa oli vuorossa lestadiolaisuuteen kallellaan oleva pääministeri Juha Sipilä.

Iltalehti kertoi eilen 1.6.2018 pääministerin ”tarkoituksellisesta virheestä” jutussa, joka oli otsikoitu: Hallitus antoi uskonnonvapauslain vastaisen esityksen – ”Me emme kaikki usko samaan Jumalaan, Juha Sipilä” Uskonnonvapauden kannalta oikea ilmaus olisi ollut: Me emme kaikki usko Jumalaan.  Tuo jälkimmäinen muotoilu on relevantti, sillä negatiivinen uskonnonvapaus on sivistysmaissa se ensisijainen kriteeri. Tämä siitä syystä, että yhdestäkään jumalasta ei ole todennettavaa näyttöä.

Iltalehden jutun pääkohta on tämä: Valtioneuvoston kanslia on antanut uskonnonvapauslain vastaisen, virheellisen lakiesityksen. Esityksen mukaan kaikkien ministereiden, myös uskonnottomien tai muihin uskontokuntiin kuuluvien olisi tullut antaa tunnustuksellinen vala tai vakuutus.

Jutun kommenteista löytyy seuraava kommentti: Sekä alkuperäisen että muutetun esityksen luettuani pidän lähes mahdottomana, että tämä kiistanalainen lause olisi syntynyt vahingossa. Kukin voi arvioida itse: "...toimin Jumalan ja Suomen valtakunnan lain ja laillisten sääntöjen mukaan."

Uskonnollinen vakuutus ei voi velvoittaa ketään ei-uskovaa, ei varsinkaan kun Jumala ja Suomen laki ovat Sipilän propagoimassa tekstissä rinnasteisia. Sitten on tietenkin mm. Päivi Räsäsen edustama suuntaus, jonka mukaan kenenkään uskovan ei tarvitse noudattaa Suomen lakia, jos se sattuu olemaan ristiriidassa juuri Päivi Räsäsen tulkinnan kanssa Jumalasta.

Tällaisten vittumaisten vihamielisten ”jeesustelijoiden” tekemisten kommentointi suorastaan vituttaa yhä lisääntyvässä määrin. Olisi jo aika päästä eroon uskovien maagisen ajattelun tuotteista yhteiskunnassa. Sipiläkin voi olla ihan omissa oloissaan synkän taantumuksellinen kristitty, mutta vittumaiseksi mieheksi hänet tekee se, että hän tunkee uskonnollisia selvästi epätosia näkemyksiään muidenkin haitaksi.

Kaikkialla missä uskonnollisia väitteitä ujutetaan osaksi käytäntöjä ja menettelytapoja, vajotaan synkkään taantumukseen ja maagiseen ajatteluun, jolla ei reaalimaailman relevanssia.

Iltalehden jutun voi lukea tuolta:

https://www.iltalehti.fi/politiikka/201806012200985829_pi.shtml

Ulkoministeri Soini aborttikävelyllä Kanadassa

Näyttää siltä, että Irlannin kansanäänestys abortista sai Suomen ulkoministerin flippaamaan ihan totaalisesti.

Ensin Soini nillitti asiasta omassa blogissaan siihen tyyliin, että Soinin voidaan katsoa puuttuneen Irlannin sisäisiin asioihin tavalla, joka jonkin toisen maan kyseen ollessa aiheuttaisi nootin tai pienemmän diplomaattisen selkkauksen.

Tässä ei tietenkään ollut kaikki. Kanadaan tekemänsä työmatkan yhteydessä Timo Soini kävi kävelemässä abortin vastaisessa mielenosoituksessa. Täten Soini puuttui sillä kertaa Kanadan sisäisiin asioihin.

Soinin kannattajat, uskovat änkyrät, vetosivat Soinin sanan- ja mielipiteenvapauteen. Toki Soinilla on nämä vapaudet, mutta ulkoministeri on Suomen valtion edustaja 24/7/365; myös silloin kun ns. vapaa-ajallaan vetää lähibaarissa lärvit tai osallistumassa Kanadassa aborttia vastustavaan kävelylenkkiin.

Vaikka Soinille myönnettäisiin ”vapaa-ilta” viranhoidon ulkopuolelta, jo pelkkä ulkoministerin titteli mahdollistaa sen tulkinnan, että Soini esitti Suomen virallisen kannan aborttiin. Näinhän se on nähtävä, sillä ei ole mitään luotettavaa menetelmää, jolla pystyttäisiin päättelemään millä minuutilla Soinin on ulkoministeri ja millä minuutilla pelkästään Timo Soini.

Tässä blogissa on tällä hallituskaudella kritisoitu sitä, että Suomen valtion ylimmästä johdosta löytyy kaksi helkkarin typerää änkyrää. Meriitit pääministerillä ja ulkoministerillä eivät ole kummoiset. Siitä on näyttöä, että uskonnollinen usko saa ihmisen tekemään huonoja päätöksiä, eikä ilmiö koske vain Suomen pää- ja ulkoministeriä vaan aivan kaikkia änkyröitä.

Iltalehden Tommi Parkkonen kiinnitti asiaan huomiota kolumnissaan tänään 1.6.2018. Parkkosen kolumnin voi lukea tuolta:

https://www.iltalehti.fi/politiikka/201805312200984139_pi.shtml